Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

Miksi pitäisi olla?
Mua ainaskin syksyllä ja talviaikaan pimeällä pelotti ihan kamalasti. Juoksin joka huoneeseen laittaa valot, jopa vaatehuoneenseen.

 

Miksi pitäisi olla?
Mua ainaskin syksyllä ja talviaikaan pimeällä pelotti ihan kamalasti. Juoksin joka huoneeseen laittaa valot, jopa vaatehuoneenseen.

Miksi? Mä en ole koskaan osannut pelätä kotona ja olen lapsillenikin opettanut, että kotona ei tarvitse pelätä mitään. Kodin ulkopuolella sitten onkin paikkoja, joita on syytäkin pelätä.

 

[QUOTE="vieras";25756649]eipä taida anatolian lapset pärjätä yksin kun ei koskaan edes kokeiltu [/QUOTE]
Miten niin ei ole kokeiltu? On kokeiltu ihan pienenä jo, päiväkoti-iässä. Mutta ei 8 h työpäivää plus matkoja päälle (eli käytännössä 9 h tai vähän yli).

Ja hyvin ne pärjää yksin. Ei vaan haluta pitää lapsia yksin/keskenään mitään monen tunnin rupeamaa - mun mielestä sellainen ei ole mukavaa, eikä onneksi ole pakko, koska me emme elä tyhjiössä vaan meillä on mm. lasten isovanhemmat ja eno lähellä, samoin useampia ystäviä joiden kanssa lastenhoito toimii. Meillä on siis se kuuluisa tukiverkosto.

 

Miksi? Mä en ole koskaan osannut pelätä kotona ja olen lapsillenikin opettanut, että kotona ei tarvitse pelätä mitään. Kodin ulkopuolella sitten onkin paikkoja, joita on syytäkin pelätä.

Luulin vissiin että mörkä tulee ja syö? Eihän lapsen peloille aina löydy järjellistä syytä?

 

No mitäs sitten suosittelette ratkaisuksi? Irtisanoutumista töistä?

Meillä on 6 ja 7v lapset, isot menevät ekalle luokalle syksyllä. Tukiverkosto melko olematon, äitini lähinnä joka on vielä työelämässä. Äidin työpäivä on 9-17.
Minä aloitan ammattikorkeassa, päivät 16 asti, työharjottelut vuorotyötä. Mies vuorotöissä.

Siis ihan satavarmasti tulee päiviä, millon molemmat vanhemmat ovat vaikka iltavuorossa viikolla, ja lapset joutuvat olemaan keskenään koulun jälkeen iltaan asti.

Tämän takia ollaan hankittu kännykkä ja opetettu käyttämään sitä, lapset osaavat käyttää mikroa, tehdä leipää ym. asioita. Ollaan opetettu mitä tehdään eri hätätilanteissa.
Harjoteltu yksinoloa niin, että ollaan miehen kanssa lähdetty esim. kauppaan kaksin ja jätetty lapset kotiin.

No, ollaanko ihan ls-perhe nyt? Pitäiskö sittenkin jättää opiskelut tai työt sikseen että lapset eivät takuulla joudu pärjäämään keskenään?

 

Luulin vissiin että mörkä tulee ja syö? Eihän lapsen peloille aina löydy järjellistä syytä?

Arvelinkin, että mörköjä tms Lapsen peloille ei - kuten ei aikuistenkaan - aina löydy syytä, mutta ne pelot onkin järkevää käsitellä pois. Ja lapsi tietysti käsittelee ne aikuisen kanssa. Kun meillä kuopus ei aikoinaan halunnut siirtyä potalta pöntölle - koska pöntössä asui Lepoarti (eli leopardi), niin mä kehitin lapselleni sadun, missä pöntössä asuva Leopardi oli kovin pelokas ja sitä kauhistutti aina, kun pöntön kansi avattiin. Siksi se yritti aina murista ja säikyttää kamalat kakkaajat pois vessasta. Kuopus pari kertaa sadun kuultuuaan alkoikin aina ennen kannen nostamista hihkaista "Lepoarti, minä olen ihan kiltti poika, ei mitään hätää". Oma mummoni aikoinaan sekä selätti pelkojani että myöskin - yleensä tarkoituksella jotta osaisin varoa tiettyjä paikkoja - aiheutti niitä kertomalla tarinoita. Sadun keinoinhan lapsia opetetaan olemaan pelkäämättä lääkärissäkäyntiä ja monia muita asioita.

 

[QUOTE="trolli";25756839]No mitäs sitten suosittelette ratkaisuksi? Irtisanoutumista töistä?

Meillä on 6 ja 7v lapset, isot menevät ekalle luokalle syksyllä. Tukiverkosto melko olematon, äitini lähinnä joka on vielä työelämässä. Äidin työpäivä on 9-17.
Minä aloitan ammattikorkeassa, päivät 16 asti, työharjottelut vuorotyötä. Mies vuorotöissä.

Siis ihan satavarmasti tulee päiviä, millon molemmat vanhemmat ovat vaikka iltavuorossa viikolla, ja lapset joutuvat olemaan keskenään koulun jälkeen iltaan asti.


[/QUOTE]
Iltapäiväkerho? Lyhentää yksinoloa aika lailla, jos siellä on klo 16 saakka, sen sijaan että tulisi suoraan kotiin klo 12.

Jos ekaluokkalainen on joka ikinen arkipäivä yksin kotona tyyliin klo 13-20 niin mun mielestä se on liikaa, ja itse keksisin jonkunlaisen ratkaisun. Punoisin vaikka jonkinmoisen tukiverkon (tai siis, olisin punonut sen jo).

 

[QUOTE="Ihmettelijä";25756324]Kyllä meillä pärjää 7-vuotias aivan täysin kotona töiden ajan, osaa kuitenkin syödä jääkaapista ruokaa ja tarvittaessa keittää vaikka puuroa tai tehdä makarooni-jauhelihaa. Miten jotkut vanhemmat kuvittelevat ettei iso lapsi pärjää paria tuntia itsekseen? Muistelisivat aikaa kun olivat itse lapsia, kaikki he kuitenkin säilyivät hengissä.[/QUOTE]

7-vuotias on vielä lapsi. Ja lapsen täytyy antaa olla lapsi, eikä häneltä pidä vaatia samanlaista selviämistä kun aikuisilta.
Tunti tai kaksi yksinoloa silloin tällöin on ok, mutta 8 tuntia tai yli, ei ole ok.

 

[QUOTE="trolli";25756839]No mitäs sitten suosittelette ratkaisuksi? Irtisanoutumista töistä?

Meillä on 6 ja 7v lapset, isot menevät ekalle luokalle syksyllä. Tukiverkosto melko olematon, äitini lähinnä joka on vielä työelämässä. Äidin työpäivä on 9-17.
Minä aloitan ammattikorkeassa, päivät 16 asti, työharjottelut vuorotyötä. Mies vuorotöissä.

Siis ihan satavarmasti tulee päiviä, millon molemmat vanhemmat ovat vaikka iltavuorossa viikolla, ja lapset joutuvat olemaan keskenään koulun jälkeen iltaan asti.

Tämän takia ollaan hankittu kännykkä ja opetettu käyttämään sitä, lapset osaavat käyttää mikroa, tehdä leipää ym. asioita. Ollaan opetettu mitä tehdään eri hätätilanteissa.
Harjoteltu yksinoloa niin, että ollaan miehen kanssa lähdetty esim. kauppaan kaksin ja jätetty lapset kotiin.

No, ollaanko ihan ls-perhe nyt? Pitäiskö sittenkin jättää opiskelut tai työt sikseen että lapset eivät takuulla joudu pärjäämään keskenään?[/QUOTE]

Oletko kuullut palkattavista lastenhoitajista?

 

Oletko kuullut palkattavista lastenhoitajista?

Ei välttämättä kaikilla ole varaa. Niitä verkostoja on kyllä ihan järkevä alkaa luomaan. Oli mullakin muutama naapurin lapsi vähän peräänkatsottavana, kun olin hoitovapaalla. Ei varsinaisesti mulla hoidossa, mutta saivat tulla meille, jos kaipasivat aikuista ihmistä seurakseen. Ja multa löytyi myös näiden perheiden vara-avaimet siltä varalta, että lapset unohtaisivat avaimensa kotiin.

 

Olin minäkin silloin pienenä isoveljen kanssa yksin kotona heti ekaluokalla jo. Pitkiä päiviä teki vanhemmat ja kyllä oli tylsää kotona itse sai tehdä ihan kaiken ja tunnit tuntuivat vuosilta. Muistankin soittaneeni koko ajan äidille töihin ihan typeristä asioista kun en muutakaan tekemistä keksinyt.

Omilleni en tuota halua. Saavat olla lapsia ( ei se tarkoita, että heitä olisi lellittäisiin ) heidän vaan ei tarvitse ottaa liian isoa roolia kotona. Sellaista mihin eivät ole valmiita.

Minusta tuli kyllä hyvin omatoiminen, enkä peleännyt ym. mutta siltikin on jäänyt sellainen negatiivinen muistikuva noista päivistä ( isoveli kun meni aina menojaan ja minä olin yksin.

 

Iltapäiväkerho? Lyhentää yksinoloa aika lailla, jos siellä on klo 16 saakka, sen sijaan että tulisi suoraan kotiin klo 12.

Jos ekaluokkalainen on joka ikinen arkipäivä yksin kotona tyyliin klo 13-20 niin mun mielestä se on liikaa, ja itse keksisin jonkunlaisen ratkaisun. Punoisin vaikka jonkinmoisen tukiverkon (tai siis, olisin punonut sen jo).

Kuka ne sieltä iltapäiväkerhosta hakee? Iltavuoro alkaa 12-13.

Ja kuka puhui joka päivästä? Meillä tilanne tosiaan olisi vaan joskus.

Onko kenties oma äitisi ollut aina kotona? Kyllä minä jouduin saman lailla ensimmäiset luokat tulemaan tyhjään kotiin, eikä haitannut.

 

Ei välttämättä kaikilla ole varaa. Niitä verkostoja on kyllä ihan järkevä alkaa luomaan. Oli mullakin muutama naapurin lapsi vähän peräänkatsottavana, kun olin hoitovapaalla. Ei varsinaisesti mulla hoidossa, mutta saivat tulla meille, jos kaipasivat aikuista ihmistä seurakseen. Ja multa löytyi myös näiden perheiden vara-avaimet siltä varalta, että lapset unohtaisivat avaimensa kotiin.

Elämä on valintoja. Sitä joutuu joskus laittamaan lapsen edun rahan edelle, jos ei muu auta. Tukiverkosto olis tietenkin se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta jos se puuttuu, niin7- vuotiaan lapsen jättäminen koko työpäivän ajaksi yksin tai 6- vuotiaan seuraan on suorastaan edesvastuutonta.

 

[QUOTE="trolli";25756928]Kuka ne sieltä iltapäiväkerhosta hakee? Iltavuoro alkaa 12-13.

Ja kuka puhui joka päivästä? Meillä tilanne tosiaan olisi vaan joskus.

Onko kenties oma äitisi ollut aina kotona? Kyllä minä jouduin saman lailla ensimmäiset luokat tulemaan tyhjään kotiin, eikä haitannut.[/QUOTE]
Kai ne itse koulumatkansa osaavat kulkea? Vai haetteko päivittäin koulustakin? Samaan tapaan ip-kerhosta pääsee lähtemään kotia kohti yksin, ainakin täällä.

Jokapäiväistähän se lasten yksinolo iltaan asti on niinä viikkoina, kun molemmilla vanhemmilla on iltavuoroviikot.

Oma äitini ei ole vieläkään kotona, vaan työelämässä. En kuitenkaan koskaan joutunut olemaan yksin kotona ihan iltaan asti, enkä yksin kotona vanhempieni työpäivien ajan. Tai siis joskus 12-vuotiaana varmasti, mutta en pienenä.

 

En jättäis, eikä jättäisi mun naapurikaan ilman että ilmoittaisin asiasta jonnekin.

Olen ihan samaa mieltä. Eikä minuakaan olisi jätetty, ei 6-vuotiaana koululaisenakaan vaikka olinkin omasta mielestäni valmis olemaan kotona yksin koko päivän.

 

Oletko kuullut palkattavista lastenhoitajista?

Oletko kuullut rahasta?

 

Elämä on valintoja. Sitä joutuu joskus laittamaan lapsen edun rahan edelle, jos ei muu auta. Tukiverkosto olis tietenkin se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta jos se puuttuu, niin7- vuotiaan lapsen jättäminen koko työpäivän ajaksi yksin tai 6- vuotiaan seuraan on suorastaan edesvastuutonta.

Siispä lähes kaikki ikätoverieni äidit ja isät ovat olleet edesvastuuttomia.

 

En todellakaan jättäisi tuon ikäisiä yksin kokonaiseksi työpäivän ajaksi. Enkä omaani jätä. Aina on olemassa muita vaihtoehtoja, jos vain viitsii nähdä vaivaa asioiden järjestelyiden eteen.

 

[QUOTE="trolli";25756971]Oletko kuullut rahasta?[/QUOTE]

Oletko itse kuullut? vai etkö ajatellut asiaa lisääntymisen huumassa?

 

Oma äitini ei ole vieläkään kotona, vaan työelämässä. En kuitenkaan koskaan joutunut olemaan yksin kotona ihan iltaan asti, enkä yksin kotona vanhempieni työpäivien ajan. Tai siis joskus 12-vuotiaana varmasti, mutta en pienenä.

Niin, eikä se ollenkaan hyväksi olekaan jättää alakouluikäisiä lapsia jatkuvasti pitkiksi ajoiksi yksikseen. Muistaakseni juuri syksyllä tuli tutkimus, jossa todettiin, että alakoululaisten (olisko ollut alle 3-luokkalaisten) jatkuvat pitkät yksinolot lisää syrjäytymisen riskiä.

 

Kai ne itse koulumatkansa osaavat kulkea? Vai haetteko päivittäin koulustakin? Samaan tapaan ip-kerhosta pääsee lähtemään kotia kohti yksin, ainakin täällä.

Jokapäiväistähän se lasten yksinolo iltaan asti on niinä viikkoina, kun molemmilla vanhemmilla on iltavuoroviikot.

Oma äitini ei ole vieläkään kotona, vaan työelämässä. En kuitenkaan koskaan joutunut olemaan yksin kotona ihan iltaan asti, enkä yksin kotona vanhempieni työpäivien ajan. Tai siis joskus 12-vuotiaana varmasti, mutta en pienenä.

Täällä saa taksikyydin kouluun ja koulusta pois, mutta ei ip-kerhosta. Koulu on sen verran kaukana, että siitäpä vasta riemu repeäisi jos muksut sieltä kotiin kävelisivät.

Ja mitkä hiton iltavuoroviikot? Ei vuorotyöt tarkoita että viikko aamua ja viikko iltaa ainakaan meidän työpaikoissa. Vuorot on esim aamu, aamu, ilta, aamu, vapaa, yö, yö. Niinkun ehkä sun pitäisi tietää hoitoalan ihmisenä.

 

En todellakaan jättäisi tuon ikäisiä yksin kokonaiseksi työpäivän ajaksi. Enkä omaani jätä. Aina on olemassa muita vaihtoehtoja, jos vain viitsii nähdä vaivaa asioiden järjestelyiden eteen.

Ei palstalla.

Täällä kaikki on totaalisen tukiverkottomia, tyhjiössä eläviä - ei sukua, ei ystäviä, ei naapureita.

Eikä rahaakaan ole, vaikka molemmat vanhemmat on töissä. Ei siis voi ketään palkatakaan.

On se surkeaa...onneksi en tunne tosielämässä ketään jolla asiat noin huonosti olisivat. Jopa ne täysin sukulaistukiverkkoa vailla olevat ovat joko onnistuneet luomaan tukiverkon vastavuoroisuusperiaattella ja/tai sumplineet työasiat siten että vanhemmat eivät ole samaan aikaan työvuorossa ainakaan iltaisin.

 

[QUOTE="trolli";25756983]Siispä lähes kaikki ikätoverieni äidit ja isät ovat olleet edesvastuuttomia. [/QUOTE]

Ei luulisi naurattavan....

Mielenkiintoista, sillä itse en taida tuntea yhtäkään vanhempaa joka jättäisi 6 tai 7 vuotiaan yksin kotiin koko työpäivän ajaksi.

 

Oletko itse kuullut? vai etkö ajatellut asiaa lisääntymisen huumassa?

Jaa, nyt sitten aloitettiin solvaaminen. En taida enää vastata sen enempää.

 

[QUOTE="trolli";25756839]No mitäs sitten suosittelette ratkaisuksi? Irtisanoutumista töistä?

Meillä on 6 ja 7v lapset, isot menevät ekalle luokalle syksyllä. Tukiverkosto melko olematon, äitini lähinnä joka on vielä työelämässä. Äidin työpäivä on 9-17.
Minä aloitan ammattikorkeassa, päivät 16 asti, työharjottelut vuorotyötä. Mies vuorotöissä.

Siis ihan satavarmasti tulee päiviä, millon molemmat vanhemmat ovat vaikka iltavuorossa viikolla, ja lapset joutuvat olemaan keskenään koulun jälkeen iltaan asti.

Tämän takia ollaan hankittu kännykkä ja opetettu käyttämään sitä, lapset osaavat käyttää mikroa, tehdä leipää ym. asioita. Ollaan opetettu mitä tehdään eri hätätilanteissa.
Harjoteltu yksinoloa niin, että ollaan miehen kanssa lähdetty esim. kauppaan kaksin ja jätetty lapset kotiin.

No, ollaanko ihan ls-perhe nyt? Pitäiskö sittenkin jättää opiskelut tai työt sikseen että lapset eivät takuulla joudu pärjäämään keskenään?[/QUOTE]

Mä suosittelisin ratkaisuksi sitä, että hommataan sellainen ammatti, jossa ei tarvitse lapsia jättää niin pitkäksi aikaa yksin. Mä en ikinä jättäisi. Mä olen yksinhuoltaja, ja aikaisempi ammattini oli sellainen, että vuorotyö olisi ollut välttämätöntä. Mulle on kuitenkin ihan selvää, etten missään tapauksessa tule jättämään lapsia kotiin yksin niin pitkäksi aikaa (esim. oman ilta- tai yövuoron ajaksi), siksi olenkin hommaamassa toista ammattia hyvissä ajoin ennen kuin he edes menevät kouluun. Mikron käyttö ja leivän teko on ihan hyvä juttu osata, mutta ei korvaa aikuisen huolenpitoa.