Naapurin 6v ja 7v kahdestaan vanhempien työpäivän ajan

Satuttiin törmäämään postilaatikoilla, heidän äiti kehui miten hienosti pojat osaa olla keskenään. Itse en ikinä jättäisi 6 -ja 7 vuotiasta kahdestaan kahdeksaksi tunniksi.

Jättäisittekö te?

 

en.

 

En jättäis, eikä jättäisi mun naapurikaan ilman että ilmoittaisin asiasta jonnekin.

 

7-vuotiaan pitää kyllä olla koulupäivinä pitkiäkin aikoja itsekseen, joten en katsoisi tuota kovin kummissani. Minä olin 90-luvulla 8- ja 9-vuotiaina siskoni kanssa kahdestaan koko päivän ilta yhdeksään asti kun äidilläni iltavuoro ja isä työmatkalla. Asuimme tosin asuinalueella joka oli lähestulkoon kommuuni = kaikki hoitivat ja ruokkivat naapurienkin lapset, joten kaitsijoita ja huolenpitäjiä oli runsaasti jos joku hätä olisi tullut.

 

Kyllä voisin jättää oman 6 v. kotiin sisaruksensa kanssa päiväksi. Kyllähän tuon ikäinen osaa itselleen ruoan mikrossa lämmittää ja soittaa tarv. hätäkeskukseen yms. jos neuvoo. Niin, ja tosiaan vuoden päästä kuitenkin joutuu olemaan yksin koulun jälkeen ja iltavuoron ajan.

 

Olen jättänyt 6-vuotiaan yksinkin. Kuopus on loppuvuodesta syntynyt, joten meni 6-vuotiaana kouluun. Vaikka esikoinen olikin silloin 11 v, en silti olettanut, että hän syyslomalla olisi ollut kaiket päivät pikkuveljensä kanssa. Kuopus oli kuitenkin tottunut olemaan iltapäivät koulun jälkeen yksin siihen asti, kun siskonsa tai minä tultiin kotiin.

 

En tietenkään. Lisäksi 6 v. on eskari-ikäinen, meillä ei eskarista lapset saaneet itse lähteä kotiin yksinään.

 

Tässä on varmaan se ongelma, että kun koulusta on lomaa eikä ole tukiverkostoa, niin ei niitä muksuja voi töihin mukaankaan ottaa. Todellinen tilanne monessa perheessä.

 

Kyllä meillä pärjää 7-vuotias aivan täysin kotona töiden ajan, osaa kuitenkin syödä jääkaapista ruokaa ja tarvittaessa keittää vaikka puuroa tai tehdä makarooni-jauhelihaa. Miten jotkut vanhemmat kuvittelevat ettei iso lapsi pärjää paria tuntia itsekseen? Muistelisivat aikaa kun olivat itse lapsia, kaikki he kuitenkin säilyivät hengissä.

 

Kaksi eri asiaa: pärjääkö lapsi, ja kuuluuko/pitääkö lapsen olla pitkiä aikoja yksin.

Meillä pärjätään. On pärjätty varmaan viisivuotiaasta. Mutta ei jätetä edes 8-vuotiasta vielä yksin 8 h työpäivän (plus työmatkoihin kuluva aika) ajaksi, vaan järjestetään asia siten ettei suht pienelle lapselle tule pitkää yksinoloa.

 

Mielestäni voi ihan hyvin jättää,väliaikasena ratkasuna..

 

järjestetään asia siten ettei suht pienelle lapselle tule pitkää yksinoloa.

Eihän lapsi tietenkään toimettomana ja ilman tekemistä ole, talvilomilla aika kuluu rattoisasti pihan lumitöitä tehdessä jonka jälkeen voi mennä vaikka metsään hiihtelemään. Kesällä puuhaa on enemmän, kun voi ulkona hakata polttopuita ja kerätä kiviä pellosta, metsää raivaamaan en vielä uskalla vielä päästää ennenkuin menee ylä-asteelle. Ja kun muutaman kilometrin päässä metsikössä on pieni lampi, poika tykkää käydä uimassa ja kalassa siinä.

Sitten on taas nämä kaupunkilapset jotka joutuvat ylisuojelevien vanhempien takia istumaan sisällä kaikki hienot päivät.

 

No meillä ei ole noin kauan keskenään nuo meidän 7v ja 9v lapset. Ens syksynä kun ovat 8 ja 10 niin silloin joutunevat olemaan muutaman tunnin keskenään olosuhteiden pakosta. Mutta kyllähän ne lapset pärjää vaikka 5v iässäkin kun niiden on pakko. lapsethan sopeutuu vaikka mihin, mutta se ei tarkoita että se olisi oikein.

 

[QUOTE="Ihmettelijä";25756409]Eihän lapsi tietenkään toimettomana ja ilman tekemistä ole, talvilomilla aika kuluu rattoisasti pihan lumitöitä tehdessä jonka jälkeen voi mennä vaikka metsään hiihtelemään. Kesällä puuhaa on enemmän, kun voi ulkona hakata polttopuita ja kerätä kiviä pellosta, metsää raivaamaan en vielä uskalla vielä päästää ennenkuin menee ylä-asteelle. Ja kun muutaman kilometrin päässä metsikössä on pieni lampi, poika tykkää käydä uimassa ja kalassa siinä.

[/QUOTE]
Kuulostaa idylliseltä

 

Itsekin olin 7 vuotiaana yksin. Hyvin pärjäsin arkijutuissa, mutta kyllä pelotti aivan kamalasti. Pärjääminen on eri asia, kun se että onko lapsen hyvä olla yksin. Ap.n tapauksessa lapsia on 2 jolloin toki onglema on enemmän siinä, että mitä lapset saavat päähänsä päivän aikana. Eli vastaus: en todellakaan jättäisi.

 

[QUOTE="vieras";25756462]Itsekin olin 7 vuotiaana yksin. Hyvin pärjäsin arkijutuissa, mutta kyllä pelotti aivan kamalasti. Pärjääminen on eri asia, kun se että onko lapsen hyvä olla yksin. Ap.n tapauksessa lapsia on 2 jolloin toki onglema on enemmän siinä, että mitä lapset saavat päähänsä päivän aikana. Eli vastaus: en todellakaan jättäisi.[/QUOTE]
Mä aikoinaan kysyin ekaluokkalaiselta, pelottaako sitä olla yksin kotona. Poika katsoi ensin mua kuin vähäjärkistä, sitten osoitti koiraa ja sanoi: "Ai ton kanssa vai?"

 

juu, voisin jättääkin. On eri asia olla silloin tällöin kuin aina.

 

Me oltiin useinkin kaksosveljeni kanssa yksin kotona siitä lähtien kun mentiin ekalle. Se nyt vaan valitettavsti oli niin, että mutsin piti käydä duunissa ja loma-aikoihin jouduttiin olla se päivä keskenämme. Hyvin pärjättiin, mutsi oli laittanut ruuan valmiiksi jääkaappiin ja voikkareita osattiin itekkin tehdä. Välillä juostiin ulkona leikkimässä tai oltiin kaverin luona, mä tosin tykkäsin kököttää siellä kotonakin ja piirrellä ja lukea.

 

Olin itse ekaluokkalaisena aina koulun jälkeen yksin kotona kunnes vanhemmat tulivat kotiin, eli sen viisi tai kuusi tuntia. Ei pelottanut ja hyvin pärjäsin. Eikä siinä mielestäni ollut mitään kummallista.

 

eipä taida anatolian lapset pärjätä yksin kun ei koskaan edes kokeiltu

 

Hui, en jättäisi. Enkä jättäisi 6 vuotiasta yksin enkä todellakaan koiran kanssa kahdestaan

 

[QUOTE="vieras";25756649]eipä taida anatolian lapset pärjätä yksin kun ei koskaan edes kokeiltu [/QUOTE]

Eikä tarvitsekaan vielä kokeilla tuon ikäisten Kyllä ne pärjää yksin sitten isompina ja viisaampina

 

en jättäisi. minulla 6v ja 7v, eivätkä todellakaan ole yksin.

 

Mun lapset 6v ja 5v enkä voisi kuvitella että jättäisin heidät yksin vuoden päästä. Monet ovat mulle sanoneet kun surkuttelen työelämän ja perheen yhdistämisen vaikeutta että ei ole ollenkaan hankalaa kyllä ne lapset pärjää yksinkin kun pakko. Ja minä kun oon päättäny että niiden ei ole pakko olla yksin. Niin aiotaan toimia.

 

[QUOTE="meriska";25756679]Eikä tarvitsekaan vielä kokeilla tuon ikäisten Kyllä ne pärjää yksin sitten isompina ja viisaampina[/QUOTE]
Tuosta tuli mieleeni eräs ystäväni, jonka mielestä alakouluikäisten ei tarvinnut osalliastua kotitöihin. Käytti samaa ilmaisua, että kyllä ne sitten isompina ja viisaampina. Kumma juttu, että tämän ystäväni lapset eivät teini-iässäkään tehneet kotitöitä, 17 v ei imuroi edes omaa huonettaan. Noh, ehkäpä sitten isompana ja viisaampana...

Mä olen omien lasteni kanssa ajatellut, että en voi opettaa kaikkia asioita lyhyessä ajassa. Kaikkea aletaan harjoittelemaan pienissä erissä heti, kun lapsi on siihen kykenevä. Ja jos on tiedossa - tai olemassa edes riski - että lapsi joutuu olemaan hiihtoloman yksin, niin yksinoloa kannattaa alkaa harjoitella hyvissä ajoin eikä vasta kuukautta ennen hiihtolomaa.