Myöhäinen keskenmeno, kuinka kauan saikulla?

["harmaa"]

Mietin tuota että pitäiskö mun nyt olla työkunnossa kun menetimme pikkuisemme rv19, pari viikkoa sitten. On ollu todella sekavat tunteet, eka viikko oli ihan hirveetä, itkin ja itkin vain.
Nyt tää toinen viikko ollut vähän parempi mutta olo ei todellakaan oo ihan normaali, stressi iskee pienistäkin asioista ja sitä on vielä kuitenkin tosi herkkä kaikelle, suru ja ikävä iskee päivittäin.Eikai tätä ikinä unohtaa voi mutta millon asian kans oppii elämään?

 

[Virvaliekki]

Olen pahoillanne menetyksestänne. Toivotan koko sydämestäni voimaa teidän perheellenne. Lapsen menettäminen, keskenmeno, se on rankka asia käydä läpi.

Sain ensimmäisen keskenmenoni aikaan tämän runon toiselta saman kokeneelta, ja annan sen nyt sinulle. Toivottavasti se tuo sinulle samaa haikeaa lohtua kuin se on minulle tuonut.

Äiti, minun täytyy jatkaa
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin
siellä veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä missä korkealla
siintää pilvi sulavin
siellä sinipilven alla
siellä olen minäkin.

Äiti,katso kuinka kasvan
kuule kuinka kohisen.
minkä kasvoin viimevuonna
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli,
tuulen tietä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siellä olen minäkin.

Älä pelkää, tulen kyllä,
tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä,
siinä olen minäkin.

 

[vvvv]

Mä olin useamman viikon. Hae vaan surutta saikkua lisää.

Osanottoni..

 

["Selina"]

Meidän kuoli vk.21+6 sain heti kk saikkua. Sitten kk lisää. Töihin menin 6vkoa synnytyksestä.
Eipä tuo unohdu mutta sen kanssa oppii elämään. Anna itsellesi aikaa. Olen todella pahoillani kokemastanne menetyksestä.

 

[Pioni]

En mä ainakaan olisi tuossa tilanteessa valmis töihin parin viikon jälkeen.

Hae lisää sairaslomaa. :hug:

 

["alkup."]

Olen pahoillanne menetyksestänne. Toivotan koko sydämestäni voimaa teidän perheellenne. Lapsen menettäminen, keskenmeno, se on rankka asia käydä läpi.

Sain ensimmäisen keskenmenoni aikaan tämän runon toiselta saman kokeneelta, ja annan sen nyt sinulle. Toivottavasti se tuo sinulle samaa haikeaa lohtua kuin se on minulle tuonut.

Äiti, minun täytyy jatkaa
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin
siellä veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä missä korkealla
siintää pilvi sulavin
siellä sinipilven alla
siellä olen minäkin.

Äiti,katso kuinka kasvan
kuule kuinka kohisen.
minkä kasvoin viimevuonna
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli,
tuulen tietä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siellä olen minäkin.

Älä pelkää, tulen kyllä,
tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä,
siinä olen minäkin.

Kiitos runosta, laitan tän itselleni ylös.

 

[Virvaliekki]

Ai kauhia, tuo runo saa minulle vieläkin kyynelet silmiin.

 

["alkup."]

Eli ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos en palaakkaan vielä töihin? Tunteet niin sekavat ja stressaan joka asiasta, siitäkin että oonko huono työntekijä jos en vielä meniskään töihin.
Toivottavasti tämä ikävä vielä joskus helpottaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";26073910]Eli ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos en palaakkaan vielä töihin? Tunteet niin sekavat ja stressaan joka asiasta, siitäkin että oonko huono työntekijä jos en vielä meniskään töihin.
Toivottavasti tämä ikävä vielä joskus helpottaa.[/QUOTE]

Anna itsellesi aikaa toipua. Raskaus oli kuitenkin jo ehtinyt yli puolenvälin. :hug:

 

[Virvaliekki]

Ei tarvitse. Minun keskenmenoni ovat tulleet paljon aikaisemmin, mutta olin silti aivan rikki henkisesti niiden jälkeen. Ja olisi varmasti kestänyt kauemmin toipua, jos raskaus olisi ehtinyt pidemmälle. En tiedä haluatko lukea, mutta tuolla on kirjoituksiani siltä ajalta. Pitää vähän kelata alaspäin jotta ne löytää. Itseä alkaa aina ne itkettää kun niitä luen. Tekisi mieli halata entistä itseä, lohduttaa.

albert-kaarina: Helistimen tekstit talteen:

 

[kuuntele itseäsi]

tee ihan niinkuin parhaalta tuntuu, mikään konsti ei ole väärä. jos haluat töihin, mene, jos et, älä.

 

["alkup."]

Eilen piti jo mennä nukkumaan niin jäi lukematta nuo viimeiset.
On tässä itketty, meillä ennestään kaksi lasta ja heille kertominen oli kaikista vaikeinta ja kun toinen vielä alle kouluikänen niin ei varmasti oikein heti ymmärtänyt tapahtunutta kuin vasta nyt kun ollaan puhuttu asiasta enempi.
Lapsetkin odotti niin kovasti uutta vauvaa, puhuttiin joka päivä vauvasta. Sitten yhtäkkiä äiti sanookin ettei tulekkaan, ei pienen sydän enää lyönyt... enkä osaa kertoa lapsille että miksi, ei välttämättä kukaan osaa sanoa. Nyt pelottaa että jos minussa on vika, pelottaa että lääkärit sanoo ettei mulla ole enää koskaan mahdollisuutta pitää pientä kääröä sylissä.
Jälkitarkastus on parin viikon päästä ja saan kuulla verikokeitten tulokset, entiedä saanko tietää löysivätkö pienestä mitään miks niin tapahtui. Haluan kuulla jos on ollut jotain miks niin kävi mutta tavallaan se pelottaa ihan hirveesti.

 

[Virvaliekki]

Ei sinussa ole vikaa. Tämä menetys oli niitä selittämättömiä asioita. Olet kaksi lasta jo maailmaan hellinyt, eli kehosi toimii kyllä. Jostain syystä ei pieni jaksanut jatkaa, mutta sinun syysi se ei ole.

Lähetän lämpimiä ajatuksia teidän koko perheelle.

 

[Eedla]

[QUOTE="alkup.";26073910]Eli ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos en palaakkaan vielä töihin? Tunteet niin sekavat ja stressaan joka asiasta, siitäkin että oonko huono työntekijä jos en vielä meniskään töihin.
Toivottavasti tämä ikävä vielä joskus helpottaa.[/QUOTE]

Ei tarvii todellakaan potea huonoa omaatuntia. Oot kotona niin kauan kuin tuntuu siltä että pitää olla.

Mutta mitä tähän aiheeseen tulee niin täällä oli joku päivä sitte ketju aiheesta sairasloma läheisen kuoleman jälkeen ja siélä oli joku sitä mieltä että mitään saikkuja tarvita, senkun töihin vaan... : /

voimia sinulle!!