Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Ansu <3, post: 29671769, member: 132743"]</p><p>Vaikka näyttää siltä, että ketju ei ole ollut hetkeen aktiivinen, lisään tänne myös oman tarinani, joka ei ole ihan lyhyt. Syvät pahoitteluni kaikille myöhäisen keskenmenon kokeneille!</p><p></p><p>Olemme kolmekymppinen pariskunta. Kun saimme tietää ensimmäistä kertaa odottavamme lasta, olimme onnesta sekaisin. Lapsi oli odotettu ja toivottu. Olin juuri menettänyt työni, joten uskoin, että oli tarkoittu, että nyt minusta tulee äiti. Päätimme mennä yksityiselle varhaisraskauden ultraan. Jännitin sitä kovasti. Ultassa tuli huonoja uutisia sikiöpussi ja ruskuaispussi löytyi, mutta ei sydämensykettä. Puolitoista viikkoa odotusta ja uusi ultraus sydän syrjällään. Sydämensyke löytyi ja huokaisimme helpotuksesta, olimme liian varhain liikkeellä, koska kiertoni oli sekaisin. Alkuraskaus sujui muuten hyvin, mutta rv 9 koin säikäyksen kun keskellä yötä vessassa käydessäni vuosin runsaasti verta. Tuona yönä en nukkunut juuri ollenkaan ja taas pelkäsin, että nyt tämä onni otetaan meiltä pois. Aamulla vaadin mieheltäni, että lähdemme yksityiselle ultraan. Ultrassa kaikki näytti olevan hyvin ja pieni heilutteli meille käsiään. Kun ensimmäinen kolmennes oli ohi, rauhoituin, oloni rupesi helpottamaan ja aloin suunnitella tulevaa. Eräänä päivänä n. 16+ säikähdin vessassa kun tuntui siltä, että emättimestä olisi lorahtanut jotain. Kävin suihkussa ja soitin neuvolaan, epäilivät runsasta valkovuotoa, rauhoituin. Rv 18+4 vessassa koin elämäni järkytyksen kun napanuora valahti ulos emättimestä. Menin paniikkiin, soitin neuvolaan, josta ohjeistivat soittamaan ambulanssin. Naistentautien päivystyksessä se sanottiin ääneen: mitään ei ollut tehtävissä. Siirryin osastolle, jotta synnytys käynnistettäisiin. Olimme mieheni kanssa järkyttyneitä ja surusta sekaisin. Synnytys oli kolmessa tunnissa ohi, mutta kivut olivat niin kovat, että oksensin. En tajunnut surultani pyytää riiittävästi kipulääkettä. Saimme pienen tyttömme kaarimaljassa syliimme, olimme häkeltynyitä, että siinä hän nyt oli. Ihan liian aikaisin! Vuodin niin paljon verta, että hetken päästä minut jouduttiin kiidättämään kaavintaan. Istukka ei suostunut irtoamaan. Saimme järjestettyä asiat niin, että saimme pienen siunaustilaisuuden pienellemme, joka yhteistuhkattiin ja tuhkat siroiteltiin läheisen hautausmaan muistolehtoon. Surutyössä auttoi se, että oli joku paikka mihin viedä kynttilä, muistella pientä ja päästää suru ulos. Jälkitarkastuksessa emme saaneet syytä tapahtuneelle.</p><p></p><p>Puoli vuotta tämän jälkeen olimme taas raskaana. Olimme niin onnellisia, meille annettiin toinen mahdollisuus. Silti toista raskautta varjosti pelko. Keskenmenon jälkeen olin lukenut kaiken tiedon minkä löysin ja olin varma, että minulla oli heikko kohdunkaula. Tuntemattoman syyn aiheuttama keskenmeno ilman verenvuotoa, supistuksia tai muita oireita alkaen vedenmenolla. Toinen raskaus sujui hyvin. Saimme ylimääräisen ultrauksen viikolle 15+2 edellisestä keskenmenosta johtuen. Kaikki vaikutti olevan hyvin, kohdunkaula pitkä, vettä riittävästi jne. Ylilääkäri, joka minut ultrasi sanoi, että eiköhän se edellinen mene sattuman piikkiin. Toivoin, mutta en luottanut. Jo ennen tuota ultrausta minulta oli tullut hieman outoa paksua limaista vuotoa, mutta kun kaikki oli hyvin ultrassa en ajatellut asiaa enempää. Vuoto jäi pois mutta alkoi viikon päästä uudestaan. Pelkäsin, että vuoto olisi limatulppaa kohdunsuulta. Kun olin tuntenut kipuja emättimessä ns. sukkapuikkokipuja, päätin mennä tarkistuttamaan tilannetta neuvolalääkärille. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja näytti huolestuneelta. Hän antoi lähetteen päivystykseen. Naistentautien päivystyksessä, samassa huoneessa, jossa olin viimeksi saanut huonot uutiset, neuvolalääkärin epäilyt osoittautuivat todeksi. Kohdunkaulani oli lyhentynyt ja avautunut niin, että sikiökalvot pullottivat emättimessä. Osastolla kohdunkaulaan yritettiin vielä laittaa hätäommelta pitämään kohdunakaula kiinni, mutta leikkaussalissa lääkäri totesi, että hänellä ei ole mitään mihin ommella. Aloimme jo surra lasta, koska toivoa ei juuri ollut. Vedet menivätkin seuraavana aamuna ja sitä seuraavana päivänä synnytystä alettiin käynnistää. Minua pidettiin varmuuden vuoksi ilman ruokaa/juomaa, koska viimeksi vuodin niin paljon ja istukka ei irronnut. Lopulta 20 tunnin jälkeen rv 19+2 voipuneena, väsyneenä, nälkäisenä ja henkisesti ihan lopussa synnytin pienen poikamme. Tällä kertaa en huoneessa vaan juuri viime hetkellä minut kärrättiin synnytyssaliin, jossa sain viimeisiin kipuihin ilokaasua. Pieni poika oli niin täydellinen, ihana ja pieni. Sain hänet rinnalleni käärittynä kankaaseen, en olisi millään halunnut antaa häntä pois. Myös isä sai pidellä häntä, kun istukkaa yritettiin saada minusta pois supistuksia aikaansaavilla lääkkeillä. Saimme ottaa valokuvia pienestä ja jättää rauhassa hyvästit. Lopulta istukkakin lähti irtoamaan.</p><p></p><p>Kaiken kokemamme jälkeen seuraava raskaus pelottaa todella paljon. Emme pysty vielä luovuttamaankaan. Vasta kahden pienen menetys on tuonut meille diagnosin ja seuraavassa raskaudessa asia otetaan tosissaan ja tukilanka tullaan laittamaan kohdunsuulle jo suunnitellusti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Tukilangan lisäksi luvassa on luultavasti sairauslomaa ja vuodelepoa, mutta toivoa omasta pienestä vielä on.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Ansu <3, post: 29671769, member: 132743"] Vaikka näyttää siltä, että ketju ei ole ollut hetkeen aktiivinen, lisään tänne myös oman tarinani, joka ei ole ihan lyhyt. Syvät pahoitteluni kaikille myöhäisen keskenmenon kokeneille! Olemme kolmekymppinen pariskunta. Kun saimme tietää ensimmäistä kertaa odottavamme lasta, olimme onnesta sekaisin. Lapsi oli odotettu ja toivottu. Olin juuri menettänyt työni, joten uskoin, että oli tarkoittu, että nyt minusta tulee äiti. Päätimme mennä yksityiselle varhaisraskauden ultraan. Jännitin sitä kovasti. Ultassa tuli huonoja uutisia sikiöpussi ja ruskuaispussi löytyi, mutta ei sydämensykettä. Puolitoista viikkoa odotusta ja uusi ultraus sydän syrjällään. Sydämensyke löytyi ja huokaisimme helpotuksesta, olimme liian varhain liikkeellä, koska kiertoni oli sekaisin. Alkuraskaus sujui muuten hyvin, mutta rv 9 koin säikäyksen kun keskellä yötä vessassa käydessäni vuosin runsaasti verta. Tuona yönä en nukkunut juuri ollenkaan ja taas pelkäsin, että nyt tämä onni otetaan meiltä pois. Aamulla vaadin mieheltäni, että lähdemme yksityiselle ultraan. Ultrassa kaikki näytti olevan hyvin ja pieni heilutteli meille käsiään. Kun ensimmäinen kolmennes oli ohi, rauhoituin, oloni rupesi helpottamaan ja aloin suunnitella tulevaa. Eräänä päivänä n. 16+ säikähdin vessassa kun tuntui siltä, että emättimestä olisi lorahtanut jotain. Kävin suihkussa ja soitin neuvolaan, epäilivät runsasta valkovuotoa, rauhoituin. Rv 18+4 vessassa koin elämäni järkytyksen kun napanuora valahti ulos emättimestä. Menin paniikkiin, soitin neuvolaan, josta ohjeistivat soittamaan ambulanssin. Naistentautien päivystyksessä se sanottiin ääneen: mitään ei ollut tehtävissä. Siirryin osastolle, jotta synnytys käynnistettäisiin. Olimme mieheni kanssa järkyttyneitä ja surusta sekaisin. Synnytys oli kolmessa tunnissa ohi, mutta kivut olivat niin kovat, että oksensin. En tajunnut surultani pyytää riiittävästi kipulääkettä. Saimme pienen tyttömme kaarimaljassa syliimme, olimme häkeltynyitä, että siinä hän nyt oli. Ihan liian aikaisin! Vuodin niin paljon verta, että hetken päästä minut jouduttiin kiidättämään kaavintaan. Istukka ei suostunut irtoamaan. Saimme järjestettyä asiat niin, että saimme pienen siunaustilaisuuden pienellemme, joka yhteistuhkattiin ja tuhkat siroiteltiin läheisen hautausmaan muistolehtoon. Surutyössä auttoi se, että oli joku paikka mihin viedä kynttilä, muistella pientä ja päästää suru ulos. Jälkitarkastuksessa emme saaneet syytä tapahtuneelle. Puoli vuotta tämän jälkeen olimme taas raskaana. Olimme niin onnellisia, meille annettiin toinen mahdollisuus. Silti toista raskautta varjosti pelko. Keskenmenon jälkeen olin lukenut kaiken tiedon minkä löysin ja olin varma, että minulla oli heikko kohdunkaula. Tuntemattoman syyn aiheuttama keskenmeno ilman verenvuotoa, supistuksia tai muita oireita alkaen vedenmenolla. Toinen raskaus sujui hyvin. Saimme ylimääräisen ultrauksen viikolle 15+2 edellisestä keskenmenosta johtuen. Kaikki vaikutti olevan hyvin, kohdunkaula pitkä, vettä riittävästi jne. Ylilääkäri, joka minut ultrasi sanoi, että eiköhän se edellinen mene sattuman piikkiin. Toivoin, mutta en luottanut. Jo ennen tuota ultrausta minulta oli tullut hieman outoa paksua limaista vuotoa, mutta kun kaikki oli hyvin ultrassa en ajatellut asiaa enempää. Vuoto jäi pois mutta alkoi viikon päästä uudestaan. Pelkäsin, että vuoto olisi limatulppaa kohdunsuulta. Kun olin tuntenut kipuja emättimessä ns. sukkapuikkokipuja, päätin mennä tarkistuttamaan tilannetta neuvolalääkärille. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja näytti huolestuneelta. Hän antoi lähetteen päivystykseen. Naistentautien päivystyksessä, samassa huoneessa, jossa olin viimeksi saanut huonot uutiset, neuvolalääkärin epäilyt osoittautuivat todeksi. Kohdunkaulani oli lyhentynyt ja avautunut niin, että sikiökalvot pullottivat emättimessä. Osastolla kohdunkaulaan yritettiin vielä laittaa hätäommelta pitämään kohdunakaula kiinni, mutta leikkaussalissa lääkäri totesi, että hänellä ei ole mitään mihin ommella. Aloimme jo surra lasta, koska toivoa ei juuri ollut. Vedet menivätkin seuraavana aamuna ja sitä seuraavana päivänä synnytystä alettiin käynnistää. Minua pidettiin varmuuden vuoksi ilman ruokaa/juomaa, koska viimeksi vuodin niin paljon ja istukka ei irronnut. Lopulta 20 tunnin jälkeen rv 19+2 voipuneena, väsyneenä, nälkäisenä ja henkisesti ihan lopussa synnytin pienen poikamme. Tällä kertaa en huoneessa vaan juuri viime hetkellä minut kärrättiin synnytyssaliin, jossa sain viimeisiin kipuihin ilokaasua. Pieni poika oli niin täydellinen, ihana ja pieni. Sain hänet rinnalleni käärittynä kankaaseen, en olisi millään halunnut antaa häntä pois. Myös isä sai pidellä häntä, kun istukkaa yritettiin saada minusta pois supistuksia aikaansaavilla lääkkeillä. Saimme ottaa valokuvia pienestä ja jättää rauhassa hyvästit. Lopulta istukkakin lähti irtoamaan. Kaiken kokemamme jälkeen seuraava raskaus pelottaa todella paljon. Emme pysty vielä luovuttamaankaan. Vasta kahden pienen menetys on tuonut meille diagnosin ja seuraavassa raskaudessa asia otetaan tosissaan ja tukilanka tullaan laittamaan kohdunsuulle jo suunnitellusti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Tukilangan lisäksi luvassa on luultavasti sairauslomaa ja vuodelepoa, mutta toivoa omasta pienestä vielä on. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Minne mennä viettämään joulua?
Tänään 20:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Miten lepäisi parhaiten?
Tänään 20:14
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yksin vauvan odottaminen
Tänään 20:02
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Tänään 19:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Värianalyysikysymys
Tänään 18:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Mitä kuluja on mahdollista vähentää pääomatuloista?
Tänään 17:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Tänään 17:25
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä tubettaja voi vähentää verotuksessa?
Tänään 17:22
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 11K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 835
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 809
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 586
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 499
Aihe vapaa
7.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Eilen 16:44
Luettu: 451
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Miten lepäisi parhaiten?
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
4.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
5.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
7.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
8.
Missä ovat uudet tiedot toimeentulotukiasiakkaiden määrästä Suomessa?
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
