Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Miramanna, post: 28322733, member: 127865"]</p><p>Kirjoitanpa minäkin oman tarinani tänne muiden surullisten tarinoiden jatkoksi.</p><p></p><p>Olemme reilu 30-kymppinen pariskunta, lasta on toivottu ja yritetty useita vuosia. Lopulta pääsimme lapsettomuushoitoihin, joissa niissäkin vierähti hyvä tovi ennen tulosta.</p><p></p><p>Ensimmäinen raskaus sujui hyvin viikolle 15, jolloin yhtäkkiä meni vedet. Päivystyksessä ei ensin otettu todesta ollenkaan, istutettiin odotushuoneessa ja vielä yritti lääkärikin vakuuttaa ettei se lapsivettä ollut, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi, että valitettavasti tämä menee nyt kesken. Sikiö oli jo alkanut tulla ulos. Lähettivät meidät siinä kohtaa kotiin kaarimaljan kanssa. Sanoivat että tulkaa sitten takaisin kun syntyy.</p><p></p><p>Pieni poikalapsi sitten syntyi kylppärissä käsiini, napanuorassaan tiukasti kiinni. Mies soitti ambulanssin ja matkasimme sairaalaan. Istukka ei meinannut irrota millään. Lääkityksellä se sitten tuli, mutta kohtuun jäi vielä pala, joka tulehtui. Lapsi oli täydellinen ja pieni. Hänet yhteissiunattiin, tuhkattiin ja me olimme sirottelemassa tuhkat. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt. Sanottiin, vain että kohdunkaulassa voi olla heikkoutta. Omalla äidilläni on ollut lanka kohdunsuulla ja yritin kysellä lääkäreiltä, voisiko sellaisen tulevaisuudessa laittaa... ei kuulemma yleensä laiteta.</p><p></p><p>Emme olleet uskaltaneet kertoa raskaudesta kenellekään. Tiesimme, että olen ns. riskiraskaus. Olimme tosin ajatelleet, että kerromme lähestyvänä äitienpäivänä isovanhemmille. No, emme ehtineet ja vietimme vappua 2012 surullisin mielin.</p><p></p><p>Takaisin lapsettomuusklinikkalle syksymmällä, useampi hoitokierto ja joulun alla tärppäsi. Olimme niin onnellisia, mutta myös peloissamme, miten tämän kanssa käy. Kyselin vielä langan perään, mutta vastaus oli jyrkkä ei. Alkuraskaudesta minulla oli vuotoa, menimme yksityiselle varhaisultraan ja kaikki oli hyvin, vaikkakin kohdussa näkyi hematooma... Se sieltä kuivahti pois ja raskaus jatkui mallikkaasti.</p><p>Viikolle 15 jännitettiin ja me molemmat pidimme sitä rajapyykkinä, varmaankin edellisen kokemuksemme takia, ja olimme huojentuneita kun kaikki oli hyvin.</p><p></p><p>Tällä kertaa kerroimme perheellemme vauvasta, mutta samalla edellisestä surustamme ja sanoimme, että olkaa varovaisen optimistisia.</p><p></p><p>Meillä piti olla rakenneultra 10.4. aamulla. Edellisenä päivänä alkoi runsas valkovuoto, se muuttui päivän mittaan hyytelömäiseksi ja siinä oli mukana rusehtavaa. Mahaa supisti. Iltapäivällä lähdimme päivystykseen. Lääkäri ultrasi, vauvalla (20+0) kaikki hyvin. Huokaisin helpotuksesta kunnes lääkäri kurkkasi alakautta. Maailmani pysähtyi siihen kun hän sanoi, että ei hyvältä näytä. Kohdunsuu on pari senttiä auki ja täällä pullottaa sikiökalvot. Mitään ei ole tehtävissä.</p><p></p><p>Meidät siirrettiin toiseen huoneeseen odottamaan osastolle siirtymistä, kun vedet sitten meni. Yö kului supistellen. Aamulla lääkkeitä (cytoteciä ja kipulääkkeitä). Poltot oli kovia ja jouduin ponnistamaan, kunnes lapsemme syntyi ja jonkun ajan päästä istukkakin.</p><p></p><p>Hoitaja pesi lapsen ja saimme jättää hyvästit. Toinen poikavauvamme. Niin kaunis!!</p><p></p><p>Tällä hetkellä olo on epätodellinen. Istun ja itken kun en muutakaan osaa. Somasti pyöristynyt vatsani on tyhjä, koti on tyhjä.</p><p></p><p>Lapselle tehdään testejä patologisella. Jälkitarkastus on 6 viikon kuluttua. Jokainen henkilökunnan edustaja puhui, että seuraavalla kerralla laitetaan lanka ja jälkitarkastuksessa keskustellaan vaihtoehdoista... ihan surrealistinen olo. Nytkö minut otetaan todesta? Pitikö toisenkin lapseni kuolla, että lääkärit tekevät asialle jotain? Tämä kerta oli erilainen siinä mielessä, että henkilökunta oli muutenkin enemmän mukana. Ystävällisiä. Ensimmäisellä kerralla kaikki olivat tylyjä, sai melkein anteeksi pyytää, että oli siellä heidän vaivoinaan. Kotona synnyttäminen oli myös traumaattista. Nyt oli sentään henkilökunta soittokellon päässä ja mies sai olla kanssani huoneessa.</p><p></p><p>Koska isoveli on jo yhteissiunattu, päätimme näin tälläkin kertaa. Menevät sitten pojat samaan paikkaan... Meille tuo siunaustilaisuus ja tuhkansirottelu olivat tärkeitä hetkiä surussa selviämisessä. Saimme jättää hyvästi sekä lapselle että häneen liitetyille unelmille, niin toivottavasti myös tällä kertaa.</p><p></p><p>En tiedä miten elämä tästä sitten jatkuu... kai sen on jotenkin jatkuttava.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Miramanna, post: 28322733, member: 127865"] Kirjoitanpa minäkin oman tarinani tänne muiden surullisten tarinoiden jatkoksi. Olemme reilu 30-kymppinen pariskunta, lasta on toivottu ja yritetty useita vuosia. Lopulta pääsimme lapsettomuushoitoihin, joissa niissäkin vierähti hyvä tovi ennen tulosta. Ensimmäinen raskaus sujui hyvin viikolle 15, jolloin yhtäkkiä meni vedet. Päivystyksessä ei ensin otettu todesta ollenkaan, istutettiin odotushuoneessa ja vielä yritti lääkärikin vakuuttaa ettei se lapsivettä ollut, kunnes teki sisätutkimuksen ja totesi, että valitettavasti tämä menee nyt kesken. Sikiö oli jo alkanut tulla ulos. Lähettivät meidät siinä kohtaa kotiin kaarimaljan kanssa. Sanoivat että tulkaa sitten takaisin kun syntyy. Pieni poikalapsi sitten syntyi kylppärissä käsiini, napanuorassaan tiukasti kiinni. Mies soitti ambulanssin ja matkasimme sairaalaan. Istukka ei meinannut irrota millään. Lääkityksellä se sitten tuli, mutta kohtuun jäi vielä pala, joka tulehtui. Lapsi oli täydellinen ja pieni. Hänet yhteissiunattiin, tuhkattiin ja me olimme sirottelemassa tuhkat. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt. Sanottiin, vain että kohdunkaulassa voi olla heikkoutta. Omalla äidilläni on ollut lanka kohdunsuulla ja yritin kysellä lääkäreiltä, voisiko sellaisen tulevaisuudessa laittaa... ei kuulemma yleensä laiteta. Emme olleet uskaltaneet kertoa raskaudesta kenellekään. Tiesimme, että olen ns. riskiraskaus. Olimme tosin ajatelleet, että kerromme lähestyvänä äitienpäivänä isovanhemmille. No, emme ehtineet ja vietimme vappua 2012 surullisin mielin. Takaisin lapsettomuusklinikkalle syksymmällä, useampi hoitokierto ja joulun alla tärppäsi. Olimme niin onnellisia, mutta myös peloissamme, miten tämän kanssa käy. Kyselin vielä langan perään, mutta vastaus oli jyrkkä ei. Alkuraskaudesta minulla oli vuotoa, menimme yksityiselle varhaisultraan ja kaikki oli hyvin, vaikkakin kohdussa näkyi hematooma... Se sieltä kuivahti pois ja raskaus jatkui mallikkaasti. Viikolle 15 jännitettiin ja me molemmat pidimme sitä rajapyykkinä, varmaankin edellisen kokemuksemme takia, ja olimme huojentuneita kun kaikki oli hyvin. Tällä kertaa kerroimme perheellemme vauvasta, mutta samalla edellisestä surustamme ja sanoimme, että olkaa varovaisen optimistisia. Meillä piti olla rakenneultra 10.4. aamulla. Edellisenä päivänä alkoi runsas valkovuoto, se muuttui päivän mittaan hyytelömäiseksi ja siinä oli mukana rusehtavaa. Mahaa supisti. Iltapäivällä lähdimme päivystykseen. Lääkäri ultrasi, vauvalla (20+0) kaikki hyvin. Huokaisin helpotuksesta kunnes lääkäri kurkkasi alakautta. Maailmani pysähtyi siihen kun hän sanoi, että ei hyvältä näytä. Kohdunsuu on pari senttiä auki ja täällä pullottaa sikiökalvot. Mitään ei ole tehtävissä. Meidät siirrettiin toiseen huoneeseen odottamaan osastolle siirtymistä, kun vedet sitten meni. Yö kului supistellen. Aamulla lääkkeitä (cytoteciä ja kipulääkkeitä). Poltot oli kovia ja jouduin ponnistamaan, kunnes lapsemme syntyi ja jonkun ajan päästä istukkakin. Hoitaja pesi lapsen ja saimme jättää hyvästit. Toinen poikavauvamme. Niin kaunis!! Tällä hetkellä olo on epätodellinen. Istun ja itken kun en muutakaan osaa. Somasti pyöristynyt vatsani on tyhjä, koti on tyhjä. Lapselle tehdään testejä patologisella. Jälkitarkastus on 6 viikon kuluttua. Jokainen henkilökunnan edustaja puhui, että seuraavalla kerralla laitetaan lanka ja jälkitarkastuksessa keskustellaan vaihtoehdoista... ihan surrealistinen olo. Nytkö minut otetaan todesta? Pitikö toisenkin lapseni kuolla, että lääkärit tekevät asialle jotain? Tämä kerta oli erilainen siinä mielessä, että henkilökunta oli muutenkin enemmän mukana. Ystävällisiä. Ensimmäisellä kerralla kaikki olivat tylyjä, sai melkein anteeksi pyytää, että oli siellä heidän vaivoinaan. Kotona synnyttäminen oli myös traumaattista. Nyt oli sentään henkilökunta soittokellon päässä ja mies sai olla kanssani huoneessa. Koska isoveli on jo yhteissiunattu, päätimme näin tälläkin kertaa. Menevät sitten pojat samaan paikkaan... Meille tuo siunaustilaisuus ja tuhkansirottelu olivat tärkeitä hetkiä surussa selviämisessä. Saimme jättää hyvästi sekä lapselle että häneen liitetyille unelmille, niin toivottavasti myös tällä kertaa. En tiedä miten elämä tästä sitten jatkuu... kai sen on jotenkin jatkuttava. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Minne mennä viettämään joulua?
Tänään 20:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Miten lepäisi parhaiten?
Tänään 20:14
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yksin vauvan odottaminen
Tänään 20:02
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Tänään 19:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Värianalyysikysymys
Tänään 18:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Mitä kuluja on mahdollista vähentää pääomatuloista?
Tänään 17:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Tänään 17:25
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä tubettaja voi vähentää verotuksessa?
Tänään 17:22
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 11K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 835
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 809
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 586
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 499
Aihe vapaa
7.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Eilen 16:44
Luettu: 451
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Miten lepäisi parhaiten?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
5.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
7.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
8.
Missä ovat uudet tiedot toimeentulotukiasiakkaiden määrästä Suomessa?
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
