Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Miirabell, post: 28008398, member: 126854"]</p><p>En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua, mutta tuli tarve kertoa meidän tarina...</p><p></p><p>Tasan viikko sitten menin neuvolaan ihan normikäynnille. Odotin kolmatta lastamme ja raskausviikkoja oli 17+4. Olin odottanut käyntiä kovasti, halusin kuulla sydänäänet... Koko raskausaika oli tuntunut epätodelliselta, että olenko oikeasti raskaana? Tulin raskaaksi heti kun ehkäisy jätettiin pois ja tuntui että kaikki meni liian helposti, oli liian täydellistä. Edellisiinraskauksiin verrattuna vointini oli todella hyvä ja jaksoin käydä töissä ja jumpassakin, jaksoin touhuta lasten kanssa. Siihen se täydellisyys sitten loppiukin... Neuvolassa ei terveydenhoitaja saanut sydänääniä kuulumaan, vaikka hän kärsivällisesti etsi ja etsi ja nousin välillä pystyynkin. Sain lähetteen sairaalaan, pelkäsin kovasti. Mutta jotenkin olin aavistellut, nähnyt sieluni silmin miten saan lähetteen sairaalaan, en osaa selittää... Pienen pieni liikkeitä olin tuntenut silloin tällöin, mutta harvoin, selitin sen sillä että istukka oli kohdun etuseinässä vaimentamassa. Yksin lähdin sitten sairaalaan, mies oli töissä eikä päässyt mukaan. Puhelimessa hän yritti rauhoitella minua ja oli aivan varma, että kaikki on hyvin. Tuskaisen, yksinäisen tunnin sain odottaa, kunnes pääsin tutkimukseen. Jo ennen kuin lääkäri ehti mitään sanoa, tiesin jo että sikiö oli kuollut, mikään ei liikkunut. Mitään sydämensylettä ei löytynyt. Maailma pysähtyi, en tuntenut mitään, toimin vain ohjeiden mukaisesti kuin kone. Siinä otettiin tulehdusnäytteitä ja verinäytteitä ja kysyttiin milloin haluan tulla osastolle tyhjennykseen. En osannut sanoa mitään, en vain tajunnut kysymystä. Olin kuin jossain kuplassa. Päätettiin, että lähden kotiin ja tulen seuraavana päivänä takaisin. Kauhein oli edessä, kertominen miehelle ja muille läheisille. Oli kuitenkin hyvä päästä kotiin vähän sulattelemaan uutista, kertomaan miehelleja halaamaan lapsia. </p><p>Seuraavana aamuna lähdettiin miehen kanssa sairaalaan, siellä oltiin asiallisia ja kohteliaita, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa miksi olimme siellä. Sairaalavaatteet päälle ja sänkyyn, lääkkeet emättimeen ja odottamaan. Olimme rauhallisia, kohteliaita, kaikki hyvin. Mitään ei tapahtunut, lisää lääkettä. Huoneeseen käveli iltakätilö, ihana vanhempi rouva joka heti esittäytyi ja pahoitteli menetystämme, kysyi miten jaksamme surun keskellä. Kohtasi meidät, katsoi silmiin. Sillon uskalsin itkeä, mies myös. Kätilö lupasi pysytellä vieressä loppuun asti, jos vain mahdollista. Lopulta suppistukset alkoivat, kipeydyin. Kun kätilö kysyi haluanko ponnistaa, silloin pelkäsin. Jos ponnistan, vauvamme tulee ulos ja kaikki tämä on totta, vauva on poissa, kuollut. Ei enää suojassa vatsassani. Itkin ja pelkäsin, kätilö rauhoitteli ja antoi aikaa. Lopulta oli pakko ponnistaa ja sieltä hän syntyi, pienen pieni poikamme. Jokin repesi sisälläni ja itkin ja itkin, päästin surun ulos koko voimassaan. Sitten sain katsoa poikaamme, pienen pientä, täydellistä. Ihastelimme ja surimme, miten niin pieni voi olla jo vauvan näköinen? Lopulta hyvästelimme ja luovutimme poikamme seuraavalle matkalleen, patologin tutkimuksiin. Kehoni piina ei kuitenkaan vielä loppunut, sillä istukka jäi kohtuun ja vuosin verta kuin seula. Lääkäri kävi tutkimassa, totesi että laikkaussaliin ja nopeasti. Saliin tullessa päässä vain pyöri, en ymmärtänyt kysymyksiä, verta olin menettänyt jo litran. Minut nukutettiin ja heräsin kun kaikki oli ohi. Sain verta kaksi pussia, nesteitä viisi litraa. Heräämössä oltiin asiallisia, kohteliaita, pahoiteltiin. Viimein pääsin osastolle takaisin, mies odotti siellä, kertoi pelänneensä että menettää minutkin. Itkimme yhdessä, kiroiltiin, päätettiin että mehän vielä onnistumme, toivomme vielä pikkusisarusta perheeseemme pakko on uskaltaa, tämä ei jää tähän. Fyysisesti olen vielä heikko, ylösnoustessa huippaa enkä jaksa pitkään leikkiä lasten kanssa. Neljävuotias katsoo minua suurilla silmillään jakysyy miksi vauva kuoli. En tiedä, vatsaan, joskus näin vain tapahtuu. Mielessäni kysyn saman kysymyksen, miksi? Toivon mukaan saisimme jonkin vastauksen kun kaikki tutkimukset tehty, odottelemme kutsua jälkitarkastukseen sairaalaan. Yleensä ei syytä löydetä. Mitä sitten, jos tulen vielä raskaaksi? Elänkö 9 kuukautta peloissani vai uskallanko luottaa, että kaikki menee hyvin... Pelottaa. Mutta vielä enemmän pelottaa, etten koskaan enää tulisikaan raskaaksi, etten koskaan enää saisi tulla äidiksi uudestaan. On pakko uskaltaa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Miirabell, post: 28008398, member: 126854"] En tiedä lukeeko kukaan enää tätä ketjua, mutta tuli tarve kertoa meidän tarina... Tasan viikko sitten menin neuvolaan ihan normikäynnille. Odotin kolmatta lastamme ja raskausviikkoja oli 17+4. Olin odottanut käyntiä kovasti, halusin kuulla sydänäänet... Koko raskausaika oli tuntunut epätodelliselta, että olenko oikeasti raskaana? Tulin raskaaksi heti kun ehkäisy jätettiin pois ja tuntui että kaikki meni liian helposti, oli liian täydellistä. Edellisiinraskauksiin verrattuna vointini oli todella hyvä ja jaksoin käydä töissä ja jumpassakin, jaksoin touhuta lasten kanssa. Siihen se täydellisyys sitten loppiukin... Neuvolassa ei terveydenhoitaja saanut sydänääniä kuulumaan, vaikka hän kärsivällisesti etsi ja etsi ja nousin välillä pystyynkin. Sain lähetteen sairaalaan, pelkäsin kovasti. Mutta jotenkin olin aavistellut, nähnyt sieluni silmin miten saan lähetteen sairaalaan, en osaa selittää... Pienen pieni liikkeitä olin tuntenut silloin tällöin, mutta harvoin, selitin sen sillä että istukka oli kohdun etuseinässä vaimentamassa. Yksin lähdin sitten sairaalaan, mies oli töissä eikä päässyt mukaan. Puhelimessa hän yritti rauhoitella minua ja oli aivan varma, että kaikki on hyvin. Tuskaisen, yksinäisen tunnin sain odottaa, kunnes pääsin tutkimukseen. Jo ennen kuin lääkäri ehti mitään sanoa, tiesin jo että sikiö oli kuollut, mikään ei liikkunut. Mitään sydämensylettä ei löytynyt. Maailma pysähtyi, en tuntenut mitään, toimin vain ohjeiden mukaisesti kuin kone. Siinä otettiin tulehdusnäytteitä ja verinäytteitä ja kysyttiin milloin haluan tulla osastolle tyhjennykseen. En osannut sanoa mitään, en vain tajunnut kysymystä. Olin kuin jossain kuplassa. Päätettiin, että lähden kotiin ja tulen seuraavana päivänä takaisin. Kauhein oli edessä, kertominen miehelle ja muille läheisille. Oli kuitenkin hyvä päästä kotiin vähän sulattelemaan uutista, kertomaan miehelleja halaamaan lapsia. Seuraavana aamuna lähdettiin miehen kanssa sairaalaan, siellä oltiin asiallisia ja kohteliaita, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa miksi olimme siellä. Sairaalavaatteet päälle ja sänkyyn, lääkkeet emättimeen ja odottamaan. Olimme rauhallisia, kohteliaita, kaikki hyvin. Mitään ei tapahtunut, lisää lääkettä. Huoneeseen käveli iltakätilö, ihana vanhempi rouva joka heti esittäytyi ja pahoitteli menetystämme, kysyi miten jaksamme surun keskellä. Kohtasi meidät, katsoi silmiin. Sillon uskalsin itkeä, mies myös. Kätilö lupasi pysytellä vieressä loppuun asti, jos vain mahdollista. Lopulta suppistukset alkoivat, kipeydyin. Kun kätilö kysyi haluanko ponnistaa, silloin pelkäsin. Jos ponnistan, vauvamme tulee ulos ja kaikki tämä on totta, vauva on poissa, kuollut. Ei enää suojassa vatsassani. Itkin ja pelkäsin, kätilö rauhoitteli ja antoi aikaa. Lopulta oli pakko ponnistaa ja sieltä hän syntyi, pienen pieni poikamme. Jokin repesi sisälläni ja itkin ja itkin, päästin surun ulos koko voimassaan. Sitten sain katsoa poikaamme, pienen pientä, täydellistä. Ihastelimme ja surimme, miten niin pieni voi olla jo vauvan näköinen? Lopulta hyvästelimme ja luovutimme poikamme seuraavalle matkalleen, patologin tutkimuksiin. Kehoni piina ei kuitenkaan vielä loppunut, sillä istukka jäi kohtuun ja vuosin verta kuin seula. Lääkäri kävi tutkimassa, totesi että laikkaussaliin ja nopeasti. Saliin tullessa päässä vain pyöri, en ymmärtänyt kysymyksiä, verta olin menettänyt jo litran. Minut nukutettiin ja heräsin kun kaikki oli ohi. Sain verta kaksi pussia, nesteitä viisi litraa. Heräämössä oltiin asiallisia, kohteliaita, pahoiteltiin. Viimein pääsin osastolle takaisin, mies odotti siellä, kertoi pelänneensä että menettää minutkin. Itkimme yhdessä, kiroiltiin, päätettiin että mehän vielä onnistumme, toivomme vielä pikkusisarusta perheeseemme pakko on uskaltaa, tämä ei jää tähän. Fyysisesti olen vielä heikko, ylösnoustessa huippaa enkä jaksa pitkään leikkiä lasten kanssa. Neljävuotias katsoo minua suurilla silmillään jakysyy miksi vauva kuoli. En tiedä, vatsaan, joskus näin vain tapahtuu. Mielessäni kysyn saman kysymyksen, miksi? Toivon mukaan saisimme jonkin vastauksen kun kaikki tutkimukset tehty, odottelemme kutsua jälkitarkastukseen sairaalaan. Yleensä ei syytä löydetä. Mitä sitten, jos tulen vielä raskaaksi? Elänkö 9 kuukautta peloissani vai uskallanko luottaa, että kaikki menee hyvin... Pelottaa. Mutta vielä enemmän pelottaa, etten koskaan enää tulisikaan raskaaksi, etten koskaan enää saisi tulla äidiksi uudestaan. On pakko uskaltaa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Minne mennä viettämään joulua?
52 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Miten lepäisi parhaiten?
Tänään 20:14
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yksin vauvan odottaminen
Tänään 20:02
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Tänään 19:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Värianalyysikysymys
Tänään 18:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Mitä kuluja on mahdollista vähentää pääomatuloista?
Tänään 17:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Tänään 17:25
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä tubettaja voi vähentää verotuksessa?
Tänään 17:22
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 11K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 835
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 809
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 586
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 499
Aihe vapaa
7.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Eilen 16:44
Luettu: 451
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Missä ovat uudet tiedot toimeentulotukiasiakkaiden määrästä Suomessa?
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Kilttimiehen kälyn poikkis on vihainen kun käly on täällä viikonlopun yli
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
7.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
8.
Nyky nuoret on laiskoja
Latest: 9MM.
12 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
