mykkä vanhemmaksi?

  • Viestiketjun aloittaja "eevi"
  • Ensimmäinen viesti
"eevi"
olen tässä nyt jo jonkinaikaa ihmetellyt tätä asiaa, että tahtoisin lapsia, samoin mieheni, mutta emme ole lapsien hankkimisesta puhuneet, koska olen mykkä, ollut ihan syntymästä asti, niin asia minua ihmetyttää ja on tästä asiasta nyt sormi suussa. eikö puhuminen lapselle kuitenkin ole aina tärkeää? lapsen hankkiminen on nyt hiljalleen kovin alkanut mietityttää, että tahtoisin, mutta enhän edes pystyisi mitenkään kommunikoimaan oman lapseni kanssa hänen ensimmäisinä elinvuosina moneen moneen vuoteen... olisihan se nyt harmi, että lapsi kertoisi kavereilleen, että meidän äiti ei puhu. täytyykö minun nyt tyytyä siihen etten jälkeläisiä voi koskaan hankkia, kun tahtoisin kyllä, mutta tahtoisin myös antaa lapselle parhaan mahdollisen kodin ja perheen ja kasvatuksen jne. jne. kannattaako nyt yrittää vain sopeutua ainiaaksi lapsettomuuteen?
 
"vieras"
Onhan ympärilläsi varmasti muita ihmisiä jotka puhuvat?

Ajattele asiaa niin että lapsi oppii toisen kielen, viittomakielen. Hänelle on varmasti siitä hyötyä myöhemmin. Puhuvia ja kuulevia viittomakielen hyvin taitavista ihmisistä on pulaa
 
Niin siis kait sä viittomankieltä kummiskin puhut? Lapset oppii khyl viittomaan ihan samalla tavalla kuin puhumaankin (ja jopa nopeammin.. ei ole mitenkään erikoista, että jo 9kk osaa viittoa tärkeimpiä sanoja ;)) eli kommunikointi ei siinä mielessä ole mikään ongelma...
ja miksi on kamalaa, jos lapsi kertoo koulussa, että hänen äiti ei puhu? :O
 
"eevi"
sitä koki peruskoulun jälkeen kaikki muut asiat tärkeämmiksi, niin se taito on unohtunut hiljalleen ja miten nyt semmonen pieni lapsi oppisi viittamakielen kirjaimet ja niitä järjestyksessä näyttämään, kun ei osaisi vielä edes kirjoittaa ja lukea ja näin. asia vaan nyt hiljalleen on kovasti alkanut askarruttaa, enhän voisi edes lapsen kanssa jäädä kahdestaan, varsinkin kun hänellä iskisi kyselyikä niin aina pitäisi joku muu aikuinenkin seurassa olla. ja olisihan se nyt jos lasta alettaisi kiusata sen asian takia, ettei hänen äitinsä puhu ja niin pois päin.
 
"vieras"
Tunnen perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat mykkiä. Lapset oppivat puhumaan ihan normaalisti. Ei kannata luopua unelmistaan. Jos oikeasti haluat lapsia, niin pystyt varmasti tarjoamaan heille riittävän hyvän kasvuympäristön.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25760570]Tunnen perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat mykkiä. Lapset oppivat puhumaan ihan normaalisti. Ei kannata luopua unelmistaan. Jos oikeasti haluat lapsia, niin pystyt varmasti tarjoamaan heille riittävän hyvän kasvuympäristön.[/QUOTE]

Ja hei.. etpähän tuut syyllistyy siihen mihin useammat meistä äideistä syyllistyy: äänensä korottamiseen/huutamiseen niin jotta kaikille tulee vaan paha mieli.

Eli siis eikun rohkeasti vain unelmaa toteuttamaan! Lapsi oppii sen viittomakielen siinä missä puhumisenkin. Ja sinäkin voit sen vielä opetella jos kerran ruostumaan päässyt.
 
"eevi"
kiitän vastauksista! tätä asiaa kun ei voi muilta mykiltä kysyä, kun en tunne yhtään ja kavereiden sanomisia pitäisin kuitenkin ns. puolueellisina, niin hyvä saada tuntemattomien vastauksia ja mielipiteitä.
 
"vieras"
Mun luokalla oli perhe, jossa vanhemmat molemmat kuuroja. Isä ei puhunut olleenkaan, äiti vähän. Sen perheen lapset olivat jotenkin ihanan sosiaalisia. Tosin olivat aina nähneet paljon ihmisiä, puhuneet paljon, viittoivat vanhempiensa kanssa, hoitivat mm. puheluja jo pienenä vanhempiensa puolesta. Ei heitä kiusattu, eikä heistä yleensä ensimmäisenä edes kerrottu, että nuo ovat kuurojen perheestä tms. Eivät tosin jättäneet asiaa kertomattakaan, jos puheeksi tuli. Sen verran vanhemmat olivat käsittääkseni järjestelleet, että lapsilla oli jo pienenä paljon muita aikuiskontakteja. Olivat esimerkiksi hyvin läheisiä serkkujensa kanssa, koska puhuivat näiden kanssa puhelimessa säännöllisesti. Samoin harrastivat jo pienenä mm. musiikkia ja kuvataiteita ja olivat tiiviisti yhteyksissä harrastusten opettajiin. Nämä asiat varmaan vaikuttivat siihen, että ainakin itse koin heidät aina sosiaaliksi. Kommunikoivat aikuisten ja lastenkin kanssa helpommin kuin moni muu kaveri tai minä itse.
 
minun serkku on kuuro
Minun serkku ja hänen miehensä ovat kuuroja. Heillä on kaksi kuulevaa lasta. Oppivat viittomaan varhain ja puhumaankin ihan ikätasollaan. Ei siis ongelmaa
 
*
Mulle on nyt vähän epäselvää nyt oletko siis kuuro? Ymmärsin ettet pysty puhumaan, mutta kuuletko? Eihän tuossa lapsen hankinnassa mitään estettä ole, kyllä lapsi oppii viittomat. Ja jos isä kuulee ja puhuu normaalisti sehän on lapselle etu, kun oppii puhumaan sekä viittomaan.
 
eevi ALOITTAJA
en voi puhua, mutta kuulen ihan normaalisti. jos lasten kasvatus kerta onnistuu, niin miten arjen pyörittäminen puheettomana, entä kun lapselle iskee kyselyikä. eihän lapsen kanssa voi silloin yhtään jäädä kahdestaan ei pääse oikeasti tutustumaan lapseensa, eikä lapsi äitiinsä.
 
en voi puhua, mutta kuulen ihan normaalisti. jos lasten kasvatus kerta onnistuu, niin miten arjen pyörittäminen puheettomana, entä kun lapselle iskee kyselyikä. eihän lapsen kanssa voi silloin yhtään jäädä kahdestaan ei pääse oikeasti tutustumaan lapseensa, eikä lapsi äitiinsä.
Viittomakieli on se ratkaisu. Jos lapsi kykenee puhumaan, hänestä kasvaa kaksikielinen. Oppii siis äidinkielekseen viittomakielen teidän vanhempien avustuksella ja suomen kielen muilta, puhuvilta aikuisilta.

Kommunikointi viittomalla (sillähän te miehesi kanssa kommunikoitte?) onnistuu ihan yhtä hyvin kuin puhumalla - kysellä ja vastata voi viittomallakin.
 

Yhteistyössä