Muuttuuko ajatuksenne

Osa ihmisistä uinuu siinä uskossa, että Suomessa eikä ainakaan meille tapahdu mitään. Esim. tuo autoon lapsen jättäminen ja tukistelut.

Sitten kun saa lehdestä lukea jollekkin käyneen kurjasti niin saako se teidän muuttamaan toimintatapaanne ja mielipidettänne ko. asiasta?

 

kaikkea sattu, mutta jos niitäpelkää. ei voi elää

 

No en mä ainakaan ole siinä uskossa, ettei täällä tapahtuisi mitään. Onhan täällä vähemmän jengiammuskeluja kun jossain muualla, mutta ei kai kukaan kuvittele, että kukaan suomalainen ei tukistaisi koskaan lastaan?

 

No en mä ainakaan ole siinä uskossa, ettei täällä tapahtuisi mitään. Onhan täällä vähemmän jengiammuskeluja kun jossain muualla, mutta ei kai kukaan kuvittele, että kukaan suomalainen ei tukistaisi koskaan lastaan?

En kuvittele, mutta niinhän se pitäisi olla. Niin kuin moni muukin asia, sanktioitu on mutta silti sitä tapahtuu.

 

kaikkea sattu, mutta jos niitäpelkää. ei voi elää

No kyllä voi. Toimitaan sen mukaan, että riskit on mahdollisimman pienet.

 

Ei.
Mä olen aina ollut kovin tarkka lapsistani (kuten useimmat ovat). Näitä tapauksia kun on lukenut (esim. lapsi jätetty hetkeksi yksin pihalle ja äidin tullessa paikalle, lapsi on löytynyt pihalammesta hukkuneena), niin vaikka asia on järkyttänyt, niin toisaalta en ole voinut, kuin ihmetellä. Miksi niitä lapsia ei voi raahata sisälle siksi aikaa, kun pitää itse esim. käydä vessassa tms? Se on kuitenkin pieni vaiva siihen nähden, mitä VOISI tapahtua.
Ehkä mä olen jotenkin ylivarovainenkin, kun itse olen maalla kasvanut ja nyt kun itse kasvatan lapsiani kaupungissa, niin en voisi kuvitellakaan, että jättäisin muksut edes minuutiksi keskenään pihalle, autoon tms.

 

Ei.
Mä olen aina ollut kovin tarkka lapsistani (kuten useimmat ovat). Näitä tapauksia kun on lukenut (esim. lapsi jätetty hetkeksi yksin pihalle ja äidin tullessa paikalle, lapsi on löytynyt pihalammesta hukkuneena), niin vaikka asia on järkyttänyt, niin toisaalta en ole voinut, kuin ihmetellä. Miksi niitä lapsia ei voi raahata sisälle siksi aikaa, kun pitää itse esim. käydä vessassa tms? Se on kuitenkin pieni vaiva siihen nähden, mitä VOISI tapahtua.
Ehkä mä olen jotenkin ylivarovainenkin, kun itse olen maalla kasvanut ja nyt kun itse kasvatan lapsiani kaupungissa, niin en voisi kuvitellakaan, että jättäisin muksut edes minuutiksi keskenään pihalle, autoon tms.

Et ole ylivarovainen vaan lapsesta välittävä vanhempi. Noin kaikkien kuuluisi toimia.

 

Joo. Minäkin ennen ajattelin, etei mulle tai meille tapahdu mitään. Mutta sitten oma tyttäreni kuoli liikenneonnettomuudessa. Sairaalassa suruviestin saatuani oli pitkään epätodellinen olo. Eihän tämä tapahdu mulle... Eli mitä vaan voi sattua, milloin vain, kenelle tahansa.

 

Täällä voi tapahtua ihan mitä muuallakin. Niin paljon jää tulematta tietoon. Samaan aikaan kun mulla oli vauva. Hgin asemalla kiersi lapsi suurinpiirtein kädestä käteen kun äiti oli piikittämässä. Viranomaiset tiesi tästä. Sitä pentua heiteltiin minne sattuu. Tuntui ihan kauheelta kuulla sitä juttua. Ei varmasti ole ainut tapaus. Niitä pyörii tuolla tälläkin hetkellä.

 

Ei muutu. Aina on kaikkea voinu tapahtua, nyt meillä vaan on ilonamme keltainen lehdistö, joka uutisoi ihmeenä juttuja, joita nyt vaan aina joskus tapahtuu.

 

Harvemmin. Joskus on sellaisia juttuja, joita itse ei ole tullut ajatelleeksikaan. Esim. ennen pyöräilykypärien tuloa, ei voinut ajatelllakaan, että joku jäisi leikkitelineeseen sellaisesta roikkumaan. Sitten kun niiden käyttö yleistyi tuli näitä surullisia tapauksia, joista muutkin vasta tajusi, niin voivan käyvä, joten silloin itsekin tajusi lapsilta ottaa (käskeä ottamaan) kypärät pois leikkipuistoon mennessä.

Mutta sitten nämä: lintuinfluenssaa tavattu toisella puolen maapalloa... jotkut ei Suomessa enään uskaltanut syödä kanaa. 50- vuotta on yleisesti lapsia jätetty autoon istumaan. Kerran 10- vuodessa joku kuolee autoon (yleensä kuski itse) auton räjähtäessä... iskee hysteriä, eikä ihmiset uskalla jäädä parkkeerattuun autoon... siitä huolimatta autolla uskalletaan ajella vaikka kymmeniä ihmisiä kuolee auto-onnettomuudessa ja me kaikki tiedetään se hyvinkin. Nämä ja vastaavat eivät siis saa mua vaihtamaan tapojani.