Muutto kotoa pois vai äidin hoitaminen?

Eli olen päälle 30 v. nainen.
Isäni on kuollut vuosia sitten. Asun kahdestaan äitini kanssa. Äidilläni on paljon vaivoja. Iskias, selkärankareuma, selkäydinkanavan ahtauma, kulumia, madaltumia, nivelrikko ym. Särkyjä ja kipuja. Minä imuroin talon kerran viikossa, hän ei ole pystynyt imuroimaan vuosiin, koska kuulemma selkä kipeytyy imuroimisesta. Huolehdin muutenkin paljon siivouksesta, tyhjennän astianpesukonetta, tuon polttopuita, pesen pyykkejä ym. autan tässä.
Äitini on sanonut, että minun pitäisi ottaa hänen särkynsä, jotta tietäisin mitä se on, kun en kuulemma tajua mitään. Äitini on päälle 60 v. Olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa omasta mielestäni. Olen vienyt häntä lukuisia kertoja lääkäriin, eri alan lääkäreille, eri paikkakunnille. Hän ei ole saanut mitään apua vaivoihinsa ja tilanne ei muutu miksikään. Jokainen päivä on samanlainen.

Olen hänen seuranaan ja kuuntelen hänen valitusta kivuista. Nykyään se kai alkaa olla sitä, että valitamme toinen toisillemme. Minä väsymystäni (ilm. masennusta) ja hän särkyjään ja kipujaan ja myös omaa väsymystään.
Haluaisin muuttaa kumppanini luo, mutta kun otin asian esille niin hän sanoi, että eikö kumppanini yhtään ajattele sitä, että kuinka hän täällä pärjää.
Äitini usein moittii ja vähättelee minua. Hänen mielestään en ole saanut mitään elämässä aikaiseksi. Kun opiskelin uutta alaa niin hän sanoi, että mitä sitten teen työkseni, tonginko minä jätteitä vai ja valitti, kun suvussa ei ole yhtään lääkäriä vaan kaikki ovat tyhjäntoimittajia ja että minun pitäisi olla lääkäri tai jokin tohtori. Hän valittaa, että lattiat ovat täynnä hiuksiani ja että minun pitäisi mennä leikkauttamaan hiukseni lyhyemmäksi, ettei olisi niin paljon hiuksia.

Äitini on sanonut, että olen negatiivinen ja nynny, muumio ja ihmeellinen ihminen. Että hän ei minun iässäni ollut tällainen vaan että hän on aina ollut iloinen ja että minä olen tullut isäni puolelle.
Jos olen muutamankin päivän poissa niin tulee tekstiviestejä kuinka joka paikkaa särkee niin kauheasti ja se lisää vain oman oloni raskautta. Minulla on tosi neuvoton ja voimaton olo. En tiedä miten auttaa. Olen maksanut hänen lääkärireissuja ja lääkkeitä, ostanut uudet tukipohjalliset kenkiin. Nyt hän tarvitsisi uudet kengät ja uuden sängyn, mutta rahaa ei ole.
Välillä hän sanoo minulle, että turpa kiinni ämmä ja hihittelee perään. Hän on myöskin todella malttamaton. Yhtenä iltana olisi pitänyt tulla laittamaan sukat jalkaan hänelle ja rasvaamaan hänen jalkansa ja olin juuri silloin pesemässä hampaita. Hän alkoi valittamaan kuinka pesin liian kauan hampaita, kun kesti vaikka pesin vain sen ajan mitä kuuluu pestä. Naapurin nainen hiihti tuossa pellolla keittiömme ikkunan alla niin siitäkin hän sanoi minulle, että eihän tuo mitään hiihtoa ole ja katso nyt vanha ämmä, eikö ookin vanhan näköinen. Vaikka hän on joitakin vuosia äitiäni nuorempi. Hän sanoi, että tämä "ämmä" kuulemma kyttää meille ja veti keittiön rullaverhon alas.

Rullaverhoista tuli myöskin mieleeni, että jos olen vetänyt aamulla herätessäni rullaverhot ylös niin äitini on vedettävä ne uudelleen eli on pakko koskea verhoihin. Lisäksi hänelle ei kelpaa se muki ja lasi, jotka minä olen hänelle pöytään laittanut vaan aina on juotava tietystä nallemukista - muuten kuulemma tapahtuu jotakin pahaa. Äitini sekoittelee myös aika paljon sanoja, esim. takuusta kun pitäisi puhua niin hän puhuu tarjouksesta. Kun pyykinpesukone hajosi niin äiti soitti siitä liikkeeseen ja sanoi, että siinä on varmaankin vielä se tarjous jäljellä vaikka piti sanoa, että takuu. Puoli vuotta vanha pesukone. Jolloin myyjäkin sitten sanoi, että siinä on kahden vuoden takuu. En ymmärrä mistä tuollainen mahtaa johtua.
Haluaisin kovasti jo oman asunnon ja perheen. Yhtenä juhannuksenakin kun lähdin aattoiltana silloisen kumppanini luo niin äitini 15 km päässä asuva sisko sanoi, että en välitä yhtään äidistäni, kun jätän hänet juhannuksena yksin. Olin koko päivän muuten ollut hänen kanssaan. Siskoni ei koskaan vaivaudu auttamaan missään asiassa. Jopa varpaan kynsien leikkuusta äiti maksoi hänelle 2 euroa ja yhden ainoan kerran, kun ovat leikanneet täällä jotain pensaita miehensä kanssa niin ottivat 40 euroa. Kerran äidin siskon mies myös sai muutaman kalan, jonka myi äidilleni ja pyysi siitä 7 euroa.

Äitini on myöskin sanonut, että ei pitänyt isästäni kuin armeija-aikana. Koska isäni oli lihava ja hän pukeutui kuulemma vanhanaikaisesti. Lisäksi minä kuulemma huusin korviani jatkuvasti pienenä (oli korvatulehduksia) ja että hän ei olisi halunnut lapsia, mutta kun isäni halusi. Että hän ei saanut öitään nukuttua ja alkoi saamaan paniikkikohtauksia. Hän on sanonut, että hänellä on myös poika, jonka kuuluisi käydä häntä auttamassa, mutta että olisi saanut jäädä sekin tekemättä. Veljeni ei ole hänen kanssaan ollut muutamaan vuoteen tekemisissä.

Kyllä minä mielestäni teen paljon. Kesälläkin ajelen nurmikoita, ja pesen noin 20-30 mattoa. Hoidan myös kaikki paperityöt, maksan laskut ym. Harvoin saan kiitosta. Tuntuu, että on itsestäänselvyys, että teen ja kaikki olettavat minun tekevän. Mutta olen vain niin kovin uupunut, että eilen en jaksanut edes istua tuolilla vaan oli mentävä pitkäkseen. Hiki valuu. Päivät vaihtelevat, välillä voi olla parempia päiviä, kuten tänään, mutta pääsääntöisesti uupumus on hyvin voimakas.

Kiitos teille, jotka jaksatte lukea ja antaa näkökulmaa.

 

Eli olen päälle 30 v. nainen.
Isäni on kuollut vuosia sitten. Asun kahdestaan äitini kanssa. Äidilläni on paljon vaivoja. Iskias, selkärankareuma, selkäydinkanavan ahtauma, kulumia, madaltumia, nivelrikko ym. Särkyjä ja kipuja. Minä imuroin talon kerran viikossa, hän ei ole pystynyt imuroimaan vuosiin, koska kuulemma selkä kipeytyy imuroimisesta. Huolehdin muutenkin paljon siivouksesta, tyhjennän astianpesukonetta, tuon polttopuita, pesen pyykkejä ym. autan tässä.
Äitini on sanonut, että minun pitäisi ottaa hänen särkynsä, jotta tietäisin mitä se on, kun en kuulemma tajua mitään. Äitini on päälle 60 v. Olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa omasta mielestäni. Olen vienyt häntä lukuisia kertoja lääkäriin, eri alan lääkäreille, eri paikkakunnille. Hän ei ole saanut mitään apua vaivoihinsa ja tilanne ei muutu miksikään. Jokainen päivä on samanlainen.

Olen hänen seuranaan ja kuuntelen hänen valitusta kivuista. Nykyään se kai alkaa olla sitä, että valitamme toinen toisillemme. Minä väsymystäni (ilm. masennusta) ja hän särkyjään ja kipujaan ja myös omaa väsymystään.
Haluaisin muuttaa kumppanini luo 200 km päähän, mutta kun otin asian esille niin hän sanoi, että eikö se (siis kumppanini) yhtään ajattele sitä, että kyinka hän täällä pärjää ja että voinhan minä viikot olla sitten siellä ja tulla viikonlopuiksi tänne.
Äitini usein moittii ja vähättelee minua. Hänen mielestään en ole saanut mitään elämässä aikaiseksi. Kun opiskelin uutta alaa niin hän sanoi, että mitä sitten teen työkseni, tonginko minä jätteitä vai ja valitti, kun suvussa ei ole yhtään lääkäriä vaan kaikki ovat tyhjäntoimittajia ja että minun pitäisi olla lääkäri tai jokin tohtori. Hän valittaa, että lattiat ovat täynnä hiuksiani ja että minun pitäisi mennä leikkauttamaan hiukseni lyhyemmäksi, ettei olisi niin paljon hiuksia.

Äitini on sanonut, että olen negatiivinen ja nynny, muumio ja ihmeellinen ihminen. Että hän ei minun iässäni ollut tällainen vaan että hän on aina ollut iloinen ja että minä olen tullut isäni puolelle.
Jos olen muutamankin päivän poissa niin tulee tekstiviestejä kuinka joka paikkaa särkee niin kauheasti ja se lisää vain oman oloni raskautta. Minulla on tosi neuvoton ja voimaton olo. En tiedä miten auttaa. Olen maksanut hänen lääkärireissuja ja lääkkeitä, ostanut uudet tukipohjalliset kenkiin. Nyt hän tarvitsisi uudet kengät ja uuden sängyn, mutta rahaa ei ole.
Välillä hän sanoo minulle, että turpa kiinni ämmä ja hihittelee perään. Hän on myöskin todella malttamaton. Yhtenä iltana olisi pitänyt tulla laittamaan sukat jalkaan hänelle ja rasvaamaan hänen jalkansa ja olin juuri silloin pesemässä hampaita. Hän alkoi valittamaan kuinka pesin liian kauan hampaita, kun kesti vaikka pesin vain sen ajan mitä kuuluu pestä. Naapurin nainen hiihti tuossa pellolla keittiömme ikkunan alla niin siitäkin hän sanoi minulle, että eihän tuo mitään hiihtoa ole ja katso nyt vanha ämmä, eikö ookin vanhan näköinen. Vaikka hän on joitakin vuosia äitiäni nuorempi. Hän sanoi, että tämä "ämmä" kuulemma kyttää meille ja veti keittiön rullaverhon alas.

Rullaverhoista tuli myöskin mieleeni, että jos olen vetänyt aamulla herätessäni rullaverhot ylös niin äitini on vedettävä ne uudelleen eli on pakko koskea verhoihin. Lisäksi hänelle ei kelpaa se muki ja lasi, jotka minä olen hänelle pöytään laittanut vaan aina on juotava tietystä nallemukista - muuten kuulemma tapahtuu jotakin pahaa. Äitini sekoittelee myös aika paljon sanoja, esim. takuusta kun pitäisi puhua niin hän puhuu tarjouksesta. Kun pyykinpesukone hajosi niin äiti soitti siitä liikkeeseen ja sanoi, että siinä on varmaankin vielä se tarjous jäljellä vaikka piti sanoa, että takuu. Puoli vuotta vanha pesukone. Jolloin myyjäkin sitten sanoi, että siinä on kahden vuoden takuu. En ymmärrä mistä tuollainen mahtaa johtua.
Haluaisin kovasti jo oman asunnon ja perheen. Yhtenä juhannuksenakin kun lähdin aattoiltana silloisen kumppanini luo niin äitini 15 km päässä asuva sisko sanoi, että en välitä yhtään äidistäni, kun jätän hänet juhannuksena yksin. Olin koko päivän muuten ollut hänen kanssaan. Siskoni ei koskaan vaivaudu auttamaan missään asiassa. Jopa varpaan kynsien leikkuusta äiti maksoi hänelle 2 euroa ja yhden ainoan kerran, kun ovat leikanneet täällä jotain pensaita miehensä kanssa niin ottivat 40 euroa. Kerran äidin siskon mies myös sai muutaman kalan, jonka myi äidilleni ja pyysi siitä 7 euroa.

Äitini on myöskin sanonut, että ei pitänyt isästäni kuin armeija-aikana. Koska isäni oli lihava ja hän pukeutui kuulemma vanhanaikaisesti. Lisäksi minä kuulemma huusin korviani jatkuvasti pienenä (oli korvatulehduksia) ja että hän ei olisi halunnut lapsia, mutta kun isäni halusi. Että hän ei saanut öitään nukuttua ja alkoi saamaan paniikkikohtauksia. Hän on sanonut, että hänellä on myös poika, jonka kuuluisi käydä häntä auttamassa, mutta että olisi saanut jäädä sekin tekemättä. Veljeni ei ole hänen kanssaan ollut muutamaan vuoteen tekemisissä.

Kyllä minä mielestäni teen paljon. Kesälläkin ajelen nurmikoita, ja pesen noin 20-30 mattoa. Hoidan myös kaikki paperityöt, maksan laskut ym. Harvoin saan kiitosta. Tuntuu, että on itsestäänselvyys, että teen ja kaikki olettavat minun tekevän. Mutta olen vain niin kovin uupunut, että eilen en jaksanut edes istua tuolilla vaan oli mentävä pitkäkseen. Hiki valuu. Päivät vaihtelevat, välillä voi olla parempia päiviä, kuten tänään, mutta pääsääntöisesti uupumus on hyvin voimakas.

Kiitos teille, jotka jaksatte lukea ja antaa näkökulmaa.

Tiedetään. Hän ajaa sinut loppuun,eikä sekään riitä. Ota ja lähde. Heti.

 

Jos pitkität äitisi holhoamista, olet kohta niin koukussa ettet pääse koskaan eroon äidin hoitamisesta. Tee nyt U- käännös, äitisi saa apua kotipalvelusta ja sossusta. Vähennä palvelujasi vähitellen, huomaamatta. Älä ole liian kiltti ja liian avulias. Ole luova ja kekseliäs, miten pääset eroon piian roolista. Äitisi käyttää sinua hyvääkseen, kun on huomannut, että teet kaiken mitä pyydetään.
Siivousfirmat on keksitty, kotitalousvähennys samoin. Että alahan suunnittelemaan omia häitäsi ja omaa perhettä!

 

Onpa tilanne päästetty pahaksi. Äitisi on vaivojensa vanki ja sinut on sidottu siihen samaan selliin.
On moniakin keinoja hoitaa asiat toisin. Sisaruksesi ovat tehneet ovat päätöksensä, koska ilmeisesti tuntevat äitisi paremmin, kuin sinä. He tietävät, että äiti ei ujostele käyttää toisia hyväksi, vaan ajattelee vain omaa mukavuuttaan ja omia etuja.

On todellakin noita yhteiskunnan palveluja, joita äitisi voisi käyttää. Hän on vain huomannut, että saa olla ja elää niin kuin hän itse haluaa, eli kotonaan palveltavana. Kuten toinenkin jo sanoi, sinä olet liian kiltti, syyllistämällä., panettelemalla ja surkeilemalla sinua on helppo käsitellä, Hyvää psykologista silmää aiti-mammalla siis.

Toisin kuin edellinen, kehoitan hoitamaan asian reippaasti ja vaikka ihan kerralla kokonaan uusiksi.
Hanki oma asunto tai ilmoita muuttavasi omillesi. Ota yhteyttä kuntasi sosiaalipalveluihin ja pyydä apua ja neuvoja ja jätä äitisi heidän vastuulleen. -Tosin - saat sieltäkin varmasti painostusta jatkaa äitisi hoitaMISTA KOTONA, MUTTA ÄLÄ ANNA PERIKSI, VAAN PIDÄ PÄÄSI. Sinullakin on oikeus omaan elämään!

Kun muutat riittävän etäälle, ei kukaan voi olettaa sinun ehtivän jokaiseen hätään, joten palveluja on helpompi saada. Jos jatkatte nykytyyliin., olet hoidettava kohta itsekin. Aloitapa sillä, jotta haet apua itsellesi masennukseen ja vakavaan uupumukseen, se panee asioihin vauhtia. Muista puhua rehellisesti siitä, että voimasi sinulla ei ole enää sen enempää fyysisiä kuin henkisiäkään voimia jäljellä.

 

En kehoittaisi kokonaan hylkäämään äitiä, tuskin se edes onnistuisi katkaista suhde kuin veitsellä leikaten. Ensin tulee tietoisuus omasta elämäntilanteesta ja sitten voi ryhtyä toimenpiteisiin. Vastarintaa joudut väistämättä kokemaan, mutta ei pidä lannistua. Viisautta sinulle ap.

 

En kehoittaisi kokonaan hylkäämään äitiä, tuskin se edes onnistuisi katkaista suhde kuin veitsellä leikaten. Ensin tulee tietoisuus omasta elämäntilanteesta ja sitten voi ryhtyä toimenpiteisiin. Vastarintaa joudut väistämättä kokemaan, mutta ei pidä lannistua. Viisautta sinulle ap.

Eihän asioiden uudelleen järjestely ja oikeudesta myös omaan elämään suinkaan tarkoita äidin hylkäämistä. Tilanne vain normalisoituu ja tämäkin tytär saa käydä äitinsä luona silloin kuin haluaa vailla ainaista suorituspainetta. Pitää muistaa, että meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä.

Nyky-yhteiskunnassa omaa elämää ai tarvitse uhrata, sillä apua ja tukea saa, kun osaa etsiä ja pyytää. Noita palveluja on sekä yhteiskunnalla että ihan vapaasti ostettavissa, kuten esim. siivous, lääkkeidenjako-, henkilökohtaiseen hygieniaan, ruokapalvelua yms. tai vaikkapa palveluasuminen. Ei ole hyväksyttävä selitys, että "minä en tykkää niistä", vaan täytyy ajatella myös läheisensä jaksamista. Jokainen meistä joutuu aikanaan luopumaan ja hyväksymään muutoksia.

Tuli tässä mieleeni eräs naapurin mummo, jonka tytär juoksi päivittän aamuin-illoin työmatkallaan palvelemassa äitiään. Väsynyt, hermostunut naisparka, jolla oli perhekin. Äiti osasi vaatia ja valittaa! Kun seinä tuli vastaan, tytär hankki mammalle paikan vanhustentalosta, jossa oli palvelut ja hoitoa tarvitessa. Lähtö oli komea ja äänekäs!

Hoivakodissa oli tietysti myös muita ihmisiä, miehiä ja naisia. Kun tytär parin viikon kuluttua uskaltautui ensi visiitille sinne, mummo oli moittinut tyttärensaä hyvänpäiväisesti siksi, kun häntä ei oltu viety sinne aiemmin. "Täällä on kavereita, miehiäkin!" Kun mummo ei enää muuhun pystynyt, katseli ikkunasta ja vietätti rollaattorilla pihalle muiden seuraan. ja oli hyvin tyytyväinen.



C