Mustasukkainen isoveli

[neuvoton.]

Meillä on 4,5- ja 2- ja 1-vuotiaat pojat.
Isoveli on ollut aina äärettömän mustasukkainen pienemmilleen, se on huomattu päiväkotia myöten. Tämä ilmenee riehumisena, tönimisenä, kiusaamisena, tavaroitten viemisenä toisilta, huutamisena, minäminä- asenteena, seiniin piirtelynä, tapettien ja verhojen repimisenä ja tavaroitten särkemisenä, myös kyselee että milloin ne pikkuveljet muuttaa täältä pois. Ei- sana ei tehoa kuten ei mikään muukaan puhuminen, hän ei yksinkertaisesti kuuntele ketään ennenkuin kolmannella kerralla joka tulee jo korotetulla äänensävyllä.

Isoveljeä on huomioitu aivan _yhtä_paljon kuin muitakin mitä nyt tässä tilanteessa voi, kun 2 on vaipoissa ja vaativat enemmän hoivaa. Hänen kanssaan tehdään ihan omia spesiaalijuttuja joka viikko, hän nukkuu joka yö meidän keskellä, saa olla mummolassa yökylässä yksin, on oma huone jossa saa olla rauhassa jne.

Mutta MIKÄ nyt avuksi. Me olemme aivan neuvottomia että mitä tässä tulee seuraavaksi tehdä. Jäähypenkki, nurkka, lempilelujen poisvienti, tv-kielto on jo kokeiltu ilman tulosta. Myöskään nätisti puhuminen, huutaminen, yhteisten pelisääntöjn noudattaminen, esimerkin näyttö pienemmille ovat ihan turhia.

alkaa olla kohta kaveritkin vähissä kenen luona voi käydä kun se käytös on samanlaista joka paikassa.

 

[Se nuorimmainen...]

Itse samanlaisessa tilanteessa (samoilla ikäeroilla) lapsuuteni viettäneenä en voi muuta todeta kuin että meillä ei auttanut muu kuin aika, jolloin isoveli muutti 18-vuotiaana pois kotoa. Sen jälkeen tilanne kotona vasta rauhoittui. Käsittämätön ainainen kateus, mustasukkaisuus ja viha meitä nuorempia kohtaan ja vieläkään nyt aikuisena eivät välimme ole korjaantuneet, vaan katkeruus jäytää tunteita molemmin puolin. Isoveli syyttää että meitä nuorempia vain lellittiin, vaikka asia ei tosiaankaan ollut niin. Omat vanhempanikin tekivät kasvatuksessa kaikkensa, antoivat aikaa isoveljelle, käyttivät rankaisukeinoja yms. mutta mikään ei oikeastaan koskaan vienyt sisarkateutta pois häneltä.

Toivon ettei teidän perheessänne käy samalla lailla lasten välisissä suhteissa kuin meillä. Älkää syytelkö itseänne, jos mikään ei tehoa. Itsekin vanhempieni kanssa olemme kysymysmerkkeinä tässä asiassa, ei riitä ymmärrys, ei...Voimia teidän perheeseen!

 

[samanlaista nähnyt..]

Itse samanlaisessa tilanteessa (samoilla ikäeroilla) lapsuuteni viettäneenä en voi muuta todeta kuin että meillä ei auttanut muu kuin aika, jolloin isoveli muutti 18-vuotiaana pois kotoa.

Niin, väitetään että ihmisestä tulee sellainen millaiseksi hänet kasvattaa, mutta ei se kokonaan pidä paikkaansa. Valitettavasti jotkut vaan syntyvät v--maisiksi luonteiksi, eikä siihen oikein mikään auta.

 

[tiipii....]

Kyllä minä ottaisin tai olisin jo ottanut rangaistuskeinot kehiin tuossa vaiheessa. 4,5-vuotiaanhan pitäisi jo hieman ymmärtää mikä on sallittua ja mikä ei...Ja johdonmukaisuutta touhuun. Eli selvitetään mikä on kiellettyä ja se on myös sitten kiellettyä AINA! Ja jos ei tottele niin jäähypenkille tai muita noita ap:n ehdottamia rangaistuksia käyttäisin. Näyttäkää, että omaisuuden tuhoamista tai toisten ihmisten satuttamista ei hyväksytä missään muodossa ja että siitä seuraa AINA itselleen vaan huonoa.
Oletteko yrittäneet yhdessä leikkiä, että kaikki lapset ovat mukana? Sellasta voisi kokeilla myös, että ottaa pienemmät siihen mukaan leikkiin vaikka pitää leikkiä isomman juttuna....

 

[thdbg]

Jos pienempi on sylissä, niin oletteko koskaan sanonut isommalle, ettei hän mahdu, sillä sylissä on jo toinen...? Olen kuullut monen vanhemman sanovan näin ja ihmetellyt asiaa... En nyt tiedä, että voiko tuosta olla kuinka paljon haittaa, mutta meillä ei ole koskaan sanottu noin. Vaikka olisi ollut jo kaksi lasta sylissä, niin aina on kolmaskin taapero siihen syliin mahtunut... Huolimatta siitä kuinka pieni pienin on ollut.

Olen minäkin kuitenkin sitä mieltä, että lapsilla tosiaan on jo jonkinlainen luonne syntyessään, mutta kovaakin luonnetta saa aika hyvin taltutettua kasvatuksella.

 

[HUAPPA]

En tiedä olisiko liian myöhäistä vielä kun "vauvat" ovat jo kasvaneet, mutta olen kuullut neuvon, että isompi pitäisi ottaa mukaan vauvan hoitoon, taitojensa mukaan.

 

[Rohkeasti ammattilaisten puoleen]

Ota neuvolassa puheeksi. Voitte saada paitsi itsellenne, myös lapselle ammattilaisen tukea. Varmasti ei hänelläkään ole mukavaa tuo riehuminen ja paha olo. Turha huoli pois siitä, että avun pyytäminen leimaisi lastanne. Se leimaa, jos ei käytökseen puututa ja se seuraa lastan lopun ikää, puhumattakaan miten pienemmät veljet kokevat turvattomuutta.

 

[Sosiaalipsykologiaa]

Olettehan moittimisen ja kieltämisen sijasta muistaneet myös kehua. Kehuja ja kiitosta kannattaa antaa aina silloin kun isoveli tekee jotain hyvin. Ja kannattaa jättää kokonaan huomioimatta sellainen kielteinen käytös, joka ei aiheuta suoranaisia vaaratilanteita. Rangaistukset ja moitteet vain tosi pahoista tekemisistä. Voi olla, että isoveli on jo omaksunut itselleen "pahiksen roolin" jos häntä on jouduttu komentamaan paljon. Siitä pitäisi nyt jotenkin auttaa oppimaan pois.

 

[Huomionkipeyttä]

Vaikuttaa tosiaan siltä, että isoveli on tottunut saamaan vanhemmilta eniten huomiota juuri käyttäytymällä huonosti (mikä on toisaalta aika luonnollista...!) Mut vaikea sanoa mikä siihen auttaa kun noita kaikenlaisia keinoja on kokeiltu... Varmaan kannattaa tosiaan keskittyä antamaan palautetta noista hyvistä asioista. Oisko joku konkreettinen palkintokin hyvästä käytöksestä mahdollinen?

 

[ap.]

Ollaan otettu poikaa mukaan kodinhoitoon mutta kun se ei häntä kiinnosta. Samaten vauvanhoito evvk. Ainoa mikä kiinnostaa on autonrassaaminen ja remontointi. Niissä on kyllä ollut mukana.
Joskus on sanottu, jos on yrittänyt tulla syliin kun syli on ollut varattu, että "odota, näethän että tässä on toinen". Yleensä se menee niin että äitin sylissä istuu kaikki kolme.
Yhteenaikaan annettiin palkinnoksi tarroja...en vaan huomannut siinä käytösessä mitään muutosta.

Neuvolassa en puhu asiasta, koska tiedän vastaavan tapauksen jonka jälkeen lapsi otettiin huostaan väkisin. Se tästä suomalaisesta erinomaisesta neuvolatoiminnasta...ja oikeasti perhekin oli raitis ja uskovainen.

 

[Suomessa ei oteta huvikseen huostaan]

Neuvolassa en puhu asiasta, koska tiedän vastaavan tapauksen jonka jälkeen lapsi otettiin huostaan väkisin.

Jos "vastaava" tapaus on ollut samanlainen kuin teidän poikanne, silloin tilanne on erittäin paha, ja tarvitsette todella kipeästi apua, pian.

 

[_upi]

En oikein näe mitään syytä, miksi et puhuisi asiasta neuvolassa. Siellä tarkoituksena on auttaa perhettä. Yleensä huostaanotto on se äärikeino, kun mikään muu ei auta ja silloin sellaisessa tilanteessa turvataan nuorempien lasten fyysinen ja henkinen hyvinvointi, jotta perheen sisäinen tasapaino saadaan kuntoon, sillä ymmärrät varmasti, että perheen 4,5 vuotias ei voi olla hirmuhallitsijana.

Olen varma, että joku ulkopuolinen asiantuntija voisi perhettänne tarkkailemalla nähdä sen, missä asiassa toimitte väärin. Jostakin syystä tämä 4,5 vuotias saa tahtonsa läpi ja pystyy kontrolloimaan sinua käyttäytymällä väärin eikä sinulla ole sitä auktoriteettiä häntä kohtaan, että hän lopettaisi käytöksensä. Joskushan huutamalla ja riehumalla lapsi saa huomiota. Itse esimerkiksi en ruokapöydässä salli riehumista, vaan huonosti käyttäytyvä joutuu pöydästä pois ja jäähylle toiseen huoneeseen. En myöskään "tottele (= en ole kuulevinanikaan)", jos minulle sanotaan: "Anna maito!", mutta kun lapsi sanoo nätisti: "Äiti, saisinko maitoa?", niin tottelen. Yllättävän nopeasti lapsi oppii, että tietyntyyppisellä käytöksellä hän saa mitä hän haluaa.

Olisi myös hyvä tietää, että onko perheessä jotakin sellaista, mikä laukaisee lapsessa riehumista. Jos lapsi saa pelata tietokonepelejä tai konsolipelejä tai syödä runsaasti karkkia, niin monelle ne eivät sovi. Pelaaminen tekee pojista herkästi aggressiivisia ja kärsimättömiä. Pojallesi pitäisi jollakin tavalla saada opetettua, että kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla, niin hän saa palkinnon. Ei siis niin, että kun hän riehuu, hän saa sen mitä haluaa eli sinun huomiosi. Hänen pitäisi saada onnistumisen kokemuksia ja kehuja sinulta.

Jäähypenkki toimii yleensä, mutta se edellyttää ihan äärettömän paljon sitoutumista. Ei siis riitä, että kuskaat poikaa jäähypenkille kahtena päivänä 10 kertaa ja toteat, että tämä ei toimi. Olen varma, että sinä yksin et pärjää lasten kanssa, vaan tarvitsisit mieheltäsi apua esimerkiksi niin, että päätätte yhdessä, että mies ottaa tarkoitusta varten lomaa töistään esim. viikon ja aloitatte heti perjantaina miehen päästyä töistä jäähypenkin käytön ja sitoudutte sen noudattamiseen, jolloin teillä on noin 10 päivää aikaa yhdessä saada poika kuriin. Jos miehestä ei ole apua, niin sitten tarvittaessa palkkaatte ulkopuolista apua.

Suosittelen lämpimästi, että katsot SuperNanny ja muita ongelmalasten kasvatusjaksoja (saattaa löytyä netistäkin). Joskus toimimattomuus johtuu jostakin pienestä asiasta. Mieleeni muistuu heti eräs yksinhuoltajaäiti, jolla oli kolme pientä lasta, joista nuorin (poika) terrorisoi koko perhettä esim. karkailemalla, heittelemällä kaupassa tavaroita jne. Perheen äiti huusi, mutta ei jaksanut enää kommunikoida, kehua ja perusilme naamallakin oli apea ja lamaantunut. Jos sanoo lapselle, että EI, niin siitä pitää vanhemman pitää kiinni, että sitä Ei-sanaa myös totellaan. Jos hän ei tottele, niin jäähypenkille. Muistaakseni juuri tämän yksinhuoltajan poika esimerkiksi ei suostunut jäämään nukkumaan, joten äiti joutui viemään lapsen takaisin sänkyynsä muistaakseni 97 (!!!) kertaa. Seuraavana iltana homma olikin jo helpompaa.

Yleensä lapsi on tällaisissa tilanteissa paljon sitkeämpi kuin vanhemmat. Jos sinä et pysty miehesi kanssa ratkaisemaan perheenne ongelmaa, niin käyttäkää ihmeessä neuvolan tarjoamia palveluita. Oletko aivan 100 %:sen varma, että olette todellakin tehneet kaikki jäähypenkki- yms. kasvatuskeinot systemaattisesti oikein? Jos poikanne todellakin on sellainen hirviö mitä kuvailet, niin pelkäätkö neuvolaa todella niin paljon, että olet valmis huostaanoton pelossa sairastuttamaan henkisesti myös kaksi nuorempaa lastasi? Latelen kovaa tekstiä, mutta tarkoituksella. Olet itse hankkinut kolme lasta ja nyt sinun pitää pitää niistä huolta, vaikka se onkin raskasta.

Jos et itse pärjää, sitten on pakko hakea apua. Ymmärräthän, että jos et tee mitään, niin lapsesi kasvaa ja tulee voimakkaammaksi sekä älykkäämmäksi päivä päivältä. Jos poika riehuu päivähoidossakin, niin miten ihmeessä hän rauhoittuisi sitten esikoulussa (on jo 1,5 vuoden päästä!) tai koulussa? Jos lapsesi ei pärjää koulussa, hän joutuu viimeistään silloin tekemisiin koulupsykologin kanssa. Mitä nopeammin otat yhteyttä neuvolaan, sitä helpommalla saadaan perheen asiat kuntoon. Sinun sijassasi en jäisi odottamaan 2-3 vuotta, jolloin viranomaiset itse ottavat sinuun yhteyttä. Ongelmat pysyvät sitä pienempinä, mitä nopeammin niihin tartutaan. Jos lapsellasi on esimerkiksi joku psyykkinen sairaus, joka selittäisi hänen käytöksensä, niin eikö olisi hyvä tietää sellaisesta ja saada hänelle hoitoa?

 

[Rohkeasti ammattilaisten puoleen]

Allekirjoitan edellisen.

Minusta on myös mahtavaa, että ap. itse tunnistat nuo ongelmat noin selkeästi. Varmasti olet tasavertainen keskustelussa neuvolassa, kun osaat tuoda itse ongelman esiin eikä jää sijaa kyseenalaistaa vanhemmuuttasi. Ainakin minulle tulee todella vastuuntuntoinen kuva viestistäsi! Tsemppiä!

 

[ap.]

Neuvolassa en puhu asiasta, koska tiedän vastaavan tapauksen jonka jälkeen lapsi otettiin huostaan väkisin.

Jos "vastaava" tapaus on ollut samanlainen kuin teidän poikanne, silloin tilanne on erittäin paha, ja tarvitsette todella kipeästi apua, pian.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, poikamme ei ole mikään hirviö kuitenkaan.
Kaverini lapsi otettiin huostaan koska kukkahattutädit päättelivät äidin olemaan kykenemätön hoitamaan juuri sitä lasta, vaikka äiti haki apua em. kaltaisiin oireisiin. Oli heillä muitakin lapsia toki ja he asuvat kotona edelleen. Pointti on se että en minäkään olisi uskonut että "suomessa ei oteta huvikseen huostaan" mutta näköjään näin voi tapahtua. Muuta apua ei edes tarjottu. Ei kuitenkaan tästä enempää, asia tulee vielä päivänvaloon kaikille.

Meille on tarjottu sen verran apuja neuvolasta, kun sisarukset olivat pienempiä, että "hakekaa isovanhemmat apuun". Ihan hyvä pointti, on vaan vähän tuota välimatkaa.
Yritämme nyt ottaa sitten taasen jäähypenkin käyttöön (se muuten oli käytössä joka päivä..).

 

[kurt cobainko?]

Jos et halua neuvolassa puhua asiasta, voisitko varata ajan sitten jollekkin psykologille, taideterapeutille tms. ja kartoittaa tilannetta sitä kautta? Ilman, että neuvola on millään lailla tekemisissä asian kanssa. Kai osaava asiantuntija tietää, miten tilanteessa toimia..ja saako hän ilmoittaa sosiaalitoimeen? ainakin saisit jotain arviota tilanteesta.

Kovasti tsemppiä teidän perheelle!

 

[Neuvolako pelottaa???]

Minä olisin myös todella, todella huolissani, jos lapseni käyttäytyisi kuvailemallasi tavalla. Olisin varmasti hakenut apua ensin päiväkodista ja neuvolasta ja sitten muualta.

En ymmärrä miten ihmeessä lasten huostaanotto liittyy tähän alkuperäisen ongelmaan. Mielestäni pelkosi huostaanotosta on täysin turha, jos pystyt huolehtimaan lapsistasi eikä lapsesi käytöksellään vaaranna omaa terveyttään ja kehitystään. Ei huostaanottoja ole mahdollista tehdä turhaan. Se maksaakin kunnalle niin paljon, että paljon yleisempää on, että huostaanottoja vältetään vaikka lapset olisivat todellisessa vaarassa. Olisiko mahdollista että et kuitenkaan tiedä mitkä kaikki syyt ovat kaverisi lapsen huostaanottoon johtaneet?

Ja kaverillesi tiedoksi vaan, että huostaanottoon ei tarvitse suostua. Huostaanotolla pitää olla aina lainmukaiset perusteet. Huostaanotto puretaan, jos huostassapidon edellytykset eivät enää täyty ja vanhemmat hakevat huostaanoton purkua. Asian voi viedä myös oikeuteen.

Neuvola on sitä varten, että ongelmat otetaan esille ja asioista kysytään jos on kysyttävää. Onko teidän paikkakunnalla kasvatus- ja perheneuvolaa? Siellä olisi asiaan paras asiantuntemus. Täällä meillä päin sinne on puhelintunti, jolloin voi soittaa ja saada neuvoja myös puhelimessa, tarvittaessa vaikka anonyymina. Vanhemmilla, jotka hakevat apua on yleensä edellytykset hyvään vanhemmuuteen.

 

[...]

Oletteko kokeilleet sylihoitoa.. Eli kun lapsi alkaa riehumaan/keisaroimaan eikä mikään auta, ottaa hänet syliin ja pitää siinä niin kauan kunnes lapsi rauhoittuu ja on ehkä valmis keskustelemaan tilanteesta. Joskus saattaa joutua kauankin pitämään sylissä, mutta mielestäni oikein toimiva keino.

 

[maineen hinta]

Olisiko mahdollista että et kuitenkaan tiedä mitkä kaikki syyt ovat kaverisi lapsen huostaanottoon johtaneet?

Sama tuli mieleen, harva vanhempi ääneen tunnustaa, että lapsen huostaanottoon on ollut ihan pätevät syyt...

 

[piemonte]

^Tuo on varmasti totta. Niinhän esim. avioeroissakin jos tietää vain toisen osapuolen näkemyksen, niin jos saisi kuulla sen toisen osapuolen näkemyksen, niin voisi olla ihmeissään, että puhutaanko tässä nyt ollenkaan samasta avioparista. Jos AP on kuullut vain äidin itsensä kertomana asiat, niin se ei välttämättä ole ollenkaan täysi totuus. Aika harvoinhan kerrotaan koko kylmä, paljas totuus tai ei haluta myöntää, että on tehnyt virheitä, vaan väritetään totuutta.

Tästä tuli mieleeni se, että eräs tuttavani kehuu, miten heidän perheessä on kova kuri ja se kova kuri on kaiken perusta, jotta hommat toimivat. Kun tapaan tätä naista lastensa kanssa, niin hän kyllä kovasti kieltää lapsiaan. Koko ajan kuuluu EI, EI, Ei. Oikeasti kylläkään tämä nainen vain hokee niitä kieltoja, muttei edellytä, että häntä totellaan. Esimerkiksi leikkipuistossa hän saattaa sanoa, ettei saa ottaa lelua kädestä, mutta hän ei tee konkreettisesti niitä toimia, joilla lapsen saa tottelemaan (ottaa oman lapsen kädestä lelun pois, antaa sen lelun oikealle omistajalle, tyynnyttelee omaa lastaan ja suuntaa hänen mielenkiintonsa toiseen asiaan). Niinpä tämä "tiukan kurin vaatija" ei oikeasti saa lapsiaan kunnolla kuriin kuin korkeintaan silmittömästi huutamalla jos silloinkaan.

En osaa sanoa, mitä AP tekee. Tekeekö hän tosissaan kaikkensa, että hänen vanhin lapsensa tosiaan tottelee vai onko ne kiellot vain sanallisia. Tietenkään lasta ei saa lyödä, mutta jos esimerkiksi jäähylle pitää mennä kahdeksi minuutiksi (jäähyllä 1 min/ikävuosi), niin se jäähyaika katsotaan tarvittaessa vaikka munakellolla ja tarvittaessa lapsi sinne jäähylle kiikutetaan uudestaan kerta toisensa jälkeen.