Musta tuntuu että kuolemakin olisi ollut helpompi kestää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mies kähti kuukausi sitten mitään selittämättä. Sulki liittymänsä, eikä oo edes lapselleen soittanut. Sinne meni 10v yhteinen taival. Mua ahdistaa, kaikilla tutuilla on perhe jonka kanssa viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan, tottakai niinhän minäkin tein, mutta nyt kun lapset nukahtaa, mä istun yksin vain kännykkä seuranani, täyttä paskaa tällänen "elämä".

Mies oli myös mun paras ystävä se joka jakoi ja jolle pysty jakaa kaiken. Oltiin yllättävän yksimielisiä.. Mutta ongelma oli ettei parisuhteesta ja siinä olevista ongelmista voitu puhuu. Ja lopulta plin vaan kiukkunen.. kai mut sit sai hylätä kun mulla oli pahaolla :(
 
Olin myös uupunut ja masentunut. Sitten kun viimein voitin häpeän että.olisin lääkkeet hakenut, en vaan saanut aikaiseksi varata lääkäri aikaa.

Kyllä raivosin älyttömästi välillä, olin varmasti hankala, mutta myös itkin ja pyysin että mies auttaa (= varaa sen lääkäri ajan ja rupee viimeinkin tekee niin paljon että mä en olisi ollut joka päivä kohtuuttoman taakan edessä). Mitä teki mies? No lähti! Mitään sanomatta/puhumatta. Tosi normaalia ongelmien ratkomista, asioista pitää puhua!

No heräsipä mum puolen suku jeesaa mua. Mutta ei se silti korvaa puolison läsnäoloa.

Mä toivon iltaisin että en vaan enää heräis aamulla.
 
No minä olin samoissa tunnelmissa saatuani syöpädiagnoosin aikoinaan. Kyseessä limakalvojen melanooma, josta selviytymisprosenntti aikas heikko.
Tässäpä vielä heilutaan viiden leikkauksen, sädehoidon ja kahden vuoden interferonilääkityksen (helvetillisen olon tekee tämä) jälkeen, joten etköhän sinäkin selviä avioerostasi kuten miljoonat muutkin ennen sinua :-)
 
Olin myös uupunut ja masentunut. Sitten kun viimein voitin häpeän että.olisin lääkkeet hakenut, en vaan saanut aikaiseksi varata lääkäri aikaa.

Kyllä raivosin älyttömästi välillä, olin varmasti hankala, mutta myös itkin ja pyysin että mies auttaa (= varaa sen lääkäri ajan ja rupee viimeinkin tekee niin paljon että mä en olisi ollut joka päivä kohtuuttoman taakan edessä). Mitä teki mies? No lähti! Mitään sanomatta/puhumatta. Tosi normaalia ongelmien ratkomista, asioista pitää puhua!

No heräsipä mum puolen suku jeesaa mua. Mutta ei se silti korvaa puolison läsnäoloa.

Mä toivon iltaisin että en vaan enää heräis aamulla.
*hali*
Aika umpimieliseltä vaikuttaa sun ex-mies...ehkä fiksumpi mies ei olisi lähtenyt?
 
joskus voi tarvita pienen hengähdystauon ja vaan lähteä pois, ehkä tuli sellainen nurkkaan ahdistetun eläimen olo. voi tulla takaisinkin kun pohtinut asioita rauhassa ja sen jälkeen selviitätte jutut.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mies oli myös mun paras ystävä se joka jakoi ja jolle pysty jakaa kaiken. Oltiin yllättävän yksimielisiä.. Mutta ongelma oli ettei parisuhteesta ja siinä olevista ongelmista voitu puhuu.
mutta eiks noi asiat ole vähän ristiriidassa keskenään?

Ja kyllä, tosi raukkamaisen ratkaisun teki kun hylkäsi noin.
 
Oikeessa olet, siis miehen kanssa pystyi puhumaan lapsista, niihin liittyvistä tunteista ja ongelmista, kaikkiin tuttuihin/sukulaisiin liittyvistä asioista. Mutta meidän parisuhteeseen liittyvistä asioista ei voinut ikinä puhua, yhtäkään riitaa ei käyty läpi, en saanut selitystä sille miksi mies ei halunnut seksiä kanssani.
Mies lupasi että hankkii sterilisaation koska ei haluta lisää lapsia, no on ollut reilun vuoden sen ikäinen että olisi saanut sen, vaan mitään ei tapahtunut.

Perui mun 2vuotta sitte varaaman pariterapia ajan koska oli migreeni (tai tekosyy) tasaisin väliajoin muistutin 2 vuoden ajan että et oo varannut aikaa miksi? Aina vastaus oli en tiedä , ihan sama kysyikö tippa linssissä miksi ei halua mua..v . En tiedä, en tiedä.

Mä aloin lopulta torjuu miestä ja sen läheisyyttä, en kestänyt enää ajatustakaan siitä että mä kiihottuisin mutta mies taas ei. Vietin paljon aikaa somessa, alkuun väkisin, kun yritin olla ajattelematta miehen läheisyyttä. Lopulta sitä oli itselläkin vaan paskempi olo ;( siihe päälle uupumus ja siitä seurannut masennus, nukuin 5h /yö ainakin 2-4 pätkässä, lisäksi tein kaikki kotityöt, myös ne "miesten hommat". Vaikka ite maalla kasvaneena en jaottele töitä. Olin turhautunut, vihainen todennäköisesti etäinen , enkä enää edes tiennyt mikä johtuu mistäkin koin vasn että mies ei rakasta.

Mutta 10pv ennen lähtöään mies ahdistuneena pyysi mua että en jätä häntä.
Mä en tajua yhtään tätä


mutta eiks noi asiat ole vähän ristiriidassa keskenään?

Ja kyllä, tosi raukkamaisen ratkaisun teki kun hylkäsi noin.
 
Ei varmasti ole kuolema parempi. Lapsillanne on vielä toivoa nähdä isäänsä tulevaisuudessa. Minun mieheni todennäköisesti kuolee pian ja suren tottakai itseni takia, mutta ennen kaikkea lasten puolesta, jotka menettävät isänsä lopullisesti aivan liian varhain.
 
Odotamme muilta ihmisiltä jotain ihmeellistä,olivat he sitten vanhempiamme, puolisoita, lapsiamme ym.! Ja jos nyt keskitytään aikuisiin, niin ei ole kaikkitietävää ja osaavaa toista ihmistä. Jokainen omalla laillaan harjoittelija täällä maailmassa. Oppimassa ja ihmettelemässä. Jokainen hakemassa itselleen ymmärtäjää, ihmistä johon voisi luottaa 101% ja ripustautua, kuin lapsi rakastavaan vanhempaansa.Kukaan ei ole luvannu meille helppoa elämää. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa onnestamme. Me voimme elää toinen toistemme kanssa, mutta mahdollisimman itsenäisesti omaa elämää. Hoitaa työt ja ystävyydet, harrastukset jne. Kasvattaa lapset parhaamme mukaan, sen tiedon ja osaamisen pohjalta, joita meillä on.Pyytää apua sieltä mistä sitä olisi tarjolla. Jos yksi taho ei voi, halua, osaa auttaa, niin ei jäädytä,vaan etsitään, kunnes löytyy.Emme saa koskaan nostaa toista ihmistä jalustalle. Kaikki me ollaan samalla viivalla täällä loppujen lopuksi. Mitä vähemmän odotuksia, sen vähemmän pettymyksiä! Rakasta itseäsi riittävästi,että sinulla olisi itsekunnioitusta ja päämääriä elämässä. Älä odota,että joku tekee ja elää puolestasi. Lupasivat he sitten mitä tahansa. Ota vastuu omasta elämästäsi. Käännä uusi sivu, sillä emme voi mitään muiden ratkaisuille!Kun yksi ovi sulkeutuu, niin satoja avautuu. Älä valita,vaan valitse. Sun elämä!t.NB Vikman
 
Voimia kovasti! Päivä kerrallaan. Kyllä se oikeasti vielä helpottaa ja päivä taas paistaa risukasaan.

Itse tilanteessasi toivoisin lapsen takia, että miehestä vielä jotain kuuluisi ja se pystyisi hoitamaan omat isän velvoitteensa. Ton tyyppiset miehet usein ovat sellaisia, että ei niiden kanssa voi parisuhdeongelmista tai ylipäänsä mistään omista ongelmistaan puhua, koska ne ahdistuvat liikaa ja niiden mukavan leppoisa elämä kärsii liikaa. Jos siis miehestä vielä jotain kuuluu, kannattaa hoitaa lapseen liittyvät asiat asiallisesti, mutta olla yrittämättä tivata selityksiä tai syyllistämättä jne. ne vaan ahdistavat miestä niin, että tekee uuden katoamistempun. Itse kun vihdoin tajusin tämän niin johan alkoi sen oman lapsen tapaamiset sujua. Tätä ennen siis vain katosi, eikä auttanut tivailut, että etkö osaa ajatella yhtään omaa lastasi? Eikö kiinnosta lastasi nähdä?

Ymmärrän, että nyt tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojesi alta. Mutta kyllä se helpottaa oikeasti. Ja mies kuulostaa kuvailemasi perusteella muutenkin sellaiselta, että sellaisen perään ei kannata haikailla. Toki lapsen puolesta tuntuu pahalta ja varmasti muutenkin, oikeutetusti. Päivä kerrallaan, vaikka tunti kerrallaan. Ole armollinen itsellesi. Vaikka miten olisit ollut hankala ja ajoittain kamala niin et kuitenkaan moista temppua ansaitse.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Ymmärrän, ei varmasti helpota. Jos joku muuta sanoo ei todennäköisesti ole kokenut vastaavaa. Sun mies on kyllä täys sika (anteeksi).
*Mun mies ei lähtenyt toisen naisen takia (vietti oikeasti kaiken vapaa-ajan meidän kanssa, kaupastakin soitti kerran tai kaks, joskus höpötti puhelimessa koko kauppareissun ajan, ei siis ole ollut mahdollista tavata toista naista).
Mutta tokihan sillä sellainen nyt saattaa olla. :(

Ei se helpota ikinä.

T.Nainen jonka mies lähti sanomatta sanaakaan toisen naisen helmoihin
 
Ap älä vain syytä itseäsi.
Me luulemme tuntevamme toisen ihmisen, mutta emmehän me tunne edes itseämme. Miehesi ei ollut se henkilö, joksi häntä luulit. Se mukava mies, jonka kanssa olisit halunnut liiton jatkuvan, ei olisi tehnyt tuota temppua, eikä sitä paitsi edes kieltäytynyt aiemmista terapioista ym parannuksista mitä yritit.
Anna ajan kulua, se on klisee mutta aika auttaa. Yritä tehdä paljon uusia juttuja, se saa ajan ikään kuin kulumaan nopeammin ja nopeuttaa muutosprosessia
Haleja sinulle.
 

Yhteistyössä