Musta tuntuu,että kohta lähen ja jätän kaiken,prkl,oon niin loppu!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hyvä kun jaksaa ees kirjottaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hyvä kun jaksaa ees kirjottaa

Vieras
Tuntuu,että maailma romahtaa siitä,kun lapset ei rupea nukkuun ja en saa omaa hetkeä illan päälle..Mies lähti yövuoroon ja taas on se tilanne,että nuo kaks nuorinta 4v.ja 2v.eivät meinaa nukkua..No,pienempi nukahti ja isommalle satuilin sillä aikaa..Sitten isompi sänkyyn ja heti alkoi yksikseen kuiskailu ja levoton liikkuminen..Siihen sitten nuorempi heräs ja itkemään tietty..Ainoa,joka tässä talossa kunnon unet nukkuu on vanhin,6-vee!Perseestä..Ja nyt ke meillä alkaa sellanne uus arki,että huhheijaa.Tähän asti oon kotiäitinä ollu ja nyt alkaa työt.Lapset menee hoitoon ja ressaan koko hommaa aivan älyttömästi.Meille tulee minuuttiaikataulut jne.Kaikki on epäsäännöllistä,kun ukolla epäsäänn.vuorotyö..Sinänsä hyvä,kun lapset saavat vapaatakin,mutta mulla vaan on kaikki aikataulut myttynä päässä,kun niissä ei oo mitään rutiinia..Suotaan sanottuna v-tuttaa koko tuleva arki,työ/opiskelukaan ei oo ihan sitä alaa,mitä halusin..Pakko vaan saada nyt koulutus,kun olen kotiäipänä niin monta vuotta olut..Mutta haluaisin yhä olla,arki oli kuitenkin niin helppoa,vaikka valitinkin..Musta vaan tuntuu etten tule jaksamaan..;(
 
Mitä alat opiskella? Kyllä asiat yleensä järjestyy, ehkä sä vaan itse kuvittelet pääsi sisällä kaikki pahimmat mahdolliset tapahtumat ja stressaat sit sen takia. Minä ajattelisin sinuna että jos ei onnistu niin palataan takas nykyiseen arkeen, silleen ei kehittele itsellensä hirveitä paineita. (siis minulla toimii näin...)
 
Välillä on mielettömän raskasta, tiedän. Varsinkin kun tuntuu että kaikki kasaantuu ja kaatuu päälle. Mutta tuntuu hyvältä kuinka kovin huolissasi olet lapsistasi uudessa elämäntilanteessanne. Se on hyvää vanhemmuutta, ei jatkuva tekohymy ja täydellisyys.

Aina voi mennä juttelemaan ulkopuolisen kanssa jos tuntuu ettei kertakaikkiaan jaksa. Kokemusta siitäkin, elämäni paras päätös.

 
Hei kyllä se ihan oikeasti siitä! Kaikki elämänmuutokset stressaa, pahimmillaan se on just ennen kuin asiat tapahtuu :). Ja ehkä ne iltakukkujatkin simpsahtaa somasti umpiuneen kun on päivä pistetty menemään hoitopaikassa...tsemppi ja hali, kevättä kohti mennään!
 
Luultavimmin kaikki kääntyy parhain päin! Meillä lapset ovat olleet hoitopäivien jälkeen niin väsyneitä, että ovat nukkuneet pidempiä yöunia kuin "vain kotona ollessaan"
Mulla on kanssa taipumus stressata aikatauluista (mulla ihme työajat, mies matkustelee, lasten harrastusten ajat vaihtelevat viikottain), mutta on helpottanut, kun jääkaapin ovessa on tarkat tiedot seuraavan viikon tapahtumista +seinäkalenterissa pidemmän aikavälin tiedot.
Tsemppiä, kyllä se arki siitä lähtee sujumaan!
 

Yhteistyössä