V
vieras
Vieras
Pahinta on tää löysässä hirressä roikkuminen. Kun asiat on just ja just siedettävän rajalla. Siinä sitten kärvistellään koko loppuelämä, kun ei osata päättää. Onko nyt esim. se, että mies ei vaan kerta kaikkiaan tee kotitöitä tai osallistu lastenhoitoon (vapaaehtoisesti) riittävä syy erota? Siinä on vastakkain se että lapselta viedään isä ja se että olen koko ajan ihan väsyksissä ja vituttaa epäsuhta kun isäntä istuu iltaisin sohvalla ja minä hoidan, työn, kodin ja lapset (ja mulla on sentään erittäin löysät siivousvaatimukset). En minäkään olisi avioliittomarkkinoilla mitään kuuminta hottia, ja 90 prosentin todennäköisyydellä en koskaan tulisi mitään muuta suhdetta aloittamaan. Ja sitten taas mietin että helvetti mutta entä jos olisin sittenkin onnellisempi ilman tuota nelikymppistä lasta? Minkä jälkeen tulee heti mieleen etiopian nälkäänäkevät ja jonkun sikäläisen käsitys tästä mun "ongelmasta". Siinä se elämä sit meneekin ihmetellessä.
