N
noloa
Vieras
Tuli täytenä yllätyksenä, että musta onkin kiva olla vauvan kaa kotona. En ole ollut työttömänä/mitään tekemättömänä kotona kuin 3 kk aikuisiästäni ja sillon alko ahistaa. Nyt mua masentaa ja ahdistaa ajatuskin työhön paluusta, vaikka äippälömaakin on vielä huhtikuuhun saakka. Mulla on niin paljon parempi olo nyt kuin työssä ollessani, en ole tarvinnut masennuslääkettäkään jota joka syksy/talvi olen joutunut jo 5 v syömään. Ehkä tuo työ onkin mulle liian stressaavaa.
Mitä mieltä olette, olenko mä kauhea luopio jos en enää haluiskaan palata sinne töihin? Kun mun ihan oikeesti tulee siellä noin paha olo, että pitää lääkkeitäkin syödä... Ja on niin ihanaa katsella kun poika kasvaa ja tehdä kotihommia ja leipoa...
Ennen äitiyslomaa epäilin, että tuun varmaan hulluks kun jään kotiin, tai että en ainakaan jää kotiin äitiysloman jälkeen
Mitä mieltä olette, olenko mä kauhea luopio jos en enää haluiskaan palata sinne töihin? Kun mun ihan oikeesti tulee siellä noin paha olo, että pitää lääkkeitäkin syödä... Ja on niin ihanaa katsella kun poika kasvaa ja tehdä kotihommia ja leipoa...
Ennen äitiyslomaa epäilin, että tuun varmaan hulluks kun jään kotiin, tai että en ainakaan jää kotiin äitiysloman jälkeen