Musta on tullut vainoharhanen tai jotain.. ihmeellisiä nää illat.

[NeitiNasu]

Siis nytkin ois niin hyvä väsytila mennä nukkumaan, mutta sitten kun meen, oon ihan varma että mun pitää pysyä hereillä: jos nukahdan, mies ei tuu kotiin, on ajanut kolarin tai joutunut puukotetuksi tai ryöstetyksi tai mitä tahansa.
Siis ihan pimeää, mä en ole ikinä pelännyt mun äidinkään puolesta, vaikka se on ollut samassa paikassa töissä iät ja ajat, siis koko mun olemassa oloni. Mutta nyt mä pelkään. Ennen mä olen pelännyt olla yksin, nyt pelkään miehen puolesta. Onks mulla nyt joku ylikehittynyt suojelun tarve sitä kohtaan, vai mikä? :ashamed:

 

[vieras]

Liioiteltu kuolemanpelko liittyy yleensä henkiseen epätasapainoon. Oletko masentunut kenties?

 

[niin?]

eli siis onko miehesi samassa paikassa töissä kuin äitisi on ollut?? ja onko se jotenkin vaarallinen työpaikka??

 

[NeitiNasu]

Liioiteltu kuolemanpelko liittyy yleensä henkiseen epätasapainoon. Oletko masentunut kenties?

En, kuolemanpelko mulla tosin on, mutta se on ollut jokaisen synnytyksen jälkeinen oiretila, ja luulen sen liittyvän nytkin siihen.
Mutta siis en mä pelkää että mies kuolisi varsinaisesti. Mä pelkään vaan että sille sattuu jotain. No okei, ja että se ehkä ei sen vuoksi tule kotiin... :ashamed:

 

[NeitiNasu]

eli siis onko miehesi samassa paikassa töissä kuin äitisi on ollut?? ja onko se jotenkin vaarallinen työpaikka??

Mun äiti on siellä vieläkin, ja mieskin on ollut aiemmin: palasi sinne nyt opiskelujensa ajaksi osapäiväiseksi.
Ei se oo vaarallinen.. tietysti vaarallisempi varmasti nykyään, kuin muutamia vuosia sitten, mutta ei nyt silleen..

 

[vieras]

Liioiteltu kuolemanpelko liittyy yleensä henkiseen epätasapainoon. Oletko masentunut kenties?

En, kuolemanpelko mulla tosin on, mutta se on ollut jokaisen synnytyksen jälkeinen oiretila, ja luulen sen liittyvän nytkin siihen.
Mutta siis en mä pelkää että mies kuolisi varsinaisesti. Mä pelkään vaan että sille sattuu jotain. No okei, ja että se ehkä ei sen vuoksi tule kotiin... :ashamed:

Niin. Pelkäätkö siis enemmänkin jääväsi yksin, kuin että mies kuolee.

Mielikuvaharjoitukset unen parantamiseksi olisi varmaan paikallaan, jos ainoa haitta on vain tuo, ettet saa unta. Jos siis muuten ei hallitse elämää esim. kiellät häntä menemästä jonnekkin (kohtuuttoman) pelkosi takia. Unettomuuden perimmäinen syy on, että aivoja ei saada rauhoittumaan ja koska olet voinut kehittää myös tavan tuosta, että se joku ilta tuli mieleen ja seuraavana iltana muistikuva eilisestä saa aikaan saman ajatuksen jne.

Nämä mielikuvaharjoitukset taasen ovat vaikeita toteuttaa, jos niihin ei usko. Minulla on omani, johon liittyy ensin ajatusten fyysinen tuhoaminen (kuulostaa todella oudolta, myönnän sen) ja sen jälkeen rakennan pesän mielikuvissani, jossa ulkopuoliset olosuhteet on vaikeat, mutta mielikuvapesässä on hyvä olla. Tämä toimii vain minulla, jokaisen täytyisi kehittää omansa. Mutta no, nämä ohjeet ovat turhia, jos ei ole valmis tekemään työtä asian eteen. Itse olen sairastanut vaikeita masennuksia ja paniikkihäiriötä lähemmäs vuosikymmenen, mutta uneton en ole koskaan ollut mielikuvieni takia