murtunut häpyluu

[marrasmamma]

onko muita kenellä on synnytyksen yhteydessä murtunut häpyluu ja kuinka on käynyt seuraavan synnytyksen kanssa, normaalisti alateitse vai sektiolla??

itseltäni tämä luu murtui esikoisen syntyessä. sitä ei mitenkään hoidettu koska ei ollut muuta keinoa kuin antaa sen parantua itsekseen. oli todella kipeät muutamat kuukaudet, tuntui ettei se parane ikinä.

nyt odotan toista ja synnytys on ruennut kummittelemaan mielessä. minulle on jo varattu aika synnytystapa-arvioon äitipolille, mutta edellisenkin kerran käynnistyksen edellä tehty arvio meni pieleen. vauva oli kyllä normaalikokoinen ja minunkin lantion arvioivat antavan ihan riittävästi periksi, mutta silti vauva ei meinannut mahtua tulemaan ja loppurytäkässä luu murtui. mieli tekisi synnyttää alateitse koska olen kuullut että sektiostakin toipuu hitaasti, mutta kumpi on sitten pienempi "paha", sektiohaava vai murtunut luu jonka vuoksi vessassa käyntikin menee itkuksi....

 

[Maire]

Mulla murtui häntäluu ja kipeä oli pitkään sekin. Tarkoitus on kuitenkin synnyttää myös toka alateitse. Yleensä noi vammat johtuu kätilön virheistä, joten toivon, että seuraava kätilö on ammattitaitoisempi. En todellakaan hyväksy harjoittelijaa. Tosin kyllä niitä mokia kokeneillekin sattuu.

Täytyy vaan toivoa, että käy hyvä säkä ja saa osaavat henkilöt hoitamaan synnytystä.

 

[äite82]

Mullakin on ollu synnytyksen jälkeen häntäluun kohta tosi kipee!!! Onko teillä ihan kuvattu et tiedätte et on murtunut???

 

[marrasmamma]

minulta meinasivat ottaa kuvat synnytyksen jälkeen mutta kotiuttava lääkäri katsoi sen kuitenkin tarpeettomaksi. hänen mielestään vaan sattui nyt käymään näin huonosti että se murtui. neuvolassakin lääkräi sanoi pelkän kokeilun ja minun kertomien oireiden perusteella että murtunut on. toivon nyt todella että tulevassa synnytystapa-arviossa kuvaisivat lantion että mahtuuko sieltä vauva tulemaan.

tuosta häntäluun murtumisesta olen kans kuullu että on todella kipeä.

 

[Oliviini]

Minulla meni ensimmäisestä synnytyksestä pois paikalta ja lääkärit eivät antaneet muuta toivoa kuin leikkaus.
Tulin uudelleen raskaaksi ja luut meni synnytyksessä takaisin paikalleen.

 

[marrasmamma]

\

Minulla meni ensimmäisestä synnytyksestä pois paikalta ja lääkärit eivät antaneet muuta toivoa kuin leikkaus.
Tulin uudelleen raskaaksi ja luut meni synnytyksessä takaisin paikalleen.

Oliko toinen synnytys hirmu kivulias???

 

[Oliviini]

Oliko toinen synnytys hirmu kivulias???
[/quote]


Oli mutta se ei johtunut luista, vaan lapsi oli kookas.
Oli ihana tunne kun pystyi kunnolla sen toisen synnytyksen jälkeen kävelemään. Pieniä asioita osaa silloin arvostaa.

 

[pink82]

Laitoin eilen tuonne Odotus-puolelle aiheen tästä, mutta täällähän on jo ketju mulla murtui se luu toisessa synnytyksessä, vauvan reilun koon vuoksi ja nyt kiinnostaisi tietää, alkaako se luu vaivaamaan jo nyt kolmannen odotusaikana ja murtuuko se taatusti uudestaan, vai oiskohan mahdollista että tällä kertaa selviäis ilman pyörätuolia..? Mulla se luun kohta ei oikeastaan ollut kipeä, olin vaan periaatteessa "halvaantunut", kun lantiota eikä jalkoja pystynyt ollenkaan käyttämään/liikuttamaan :/ ei onnistunut kävely, vaikka kuinka pakersi... Synnyttäneiden osaston hoitajista moni ei tiennyt mitään kyseisestä vaivasta, joten muiden kokemuksia ois tärkeää kuulla...

 

[marrasmamma]

\

Laitoin eilen tuonne Odotus-puolelle aiheen tästä, mutta täällähän on jo ketju mulla murtui se luu toisessa synnytyksessä, vauvan reilun koon vuoksi ja nyt kiinnostaisi tietää, alkaako se luu vaivaamaan jo nyt kolmannen odotusaikana ja murtuuko se taatusti uudestaan, vai oiskohan mahdollista että tällä kertaa selviäis ilman pyörätuolia..? Mulla se luun kohta ei oikeastaan ollut kipeä, olin vaan periaatteessa "halvaantunut", kun lantiota eikä jalkoja pystynyt ollenkaan käyttämään/liikuttamaan :/ ei onnistunut kävely, vaikka kuinka pakersi... Synnyttäneiden osaston hoitajista moni ei tiennyt mitään kyseisestä vaivasta, joten muiden kokemuksia ois tärkeää kuulla...

mulla uuden raskauden myötä luu vaivasi ensimmäisen kolmanneksen siten että oli yksinkertaisesti tosi kipeä, ihan kuin synnytyksen jälkeen. en meinannu päästä kyykystä ylös,kävely oli pienten askelten ottamista,istualtan en päässyt ylös ellei joku tukenut, vessassa käynti ihan pelotti. koski ja kovasti. välillä hellitti eikä pahemmin kipua tuntunut, kunnes nyt on alkanut uudelleen (rv32) joskin onneksi lievempänä.

itsekin sitä uutta murtumaa tosiaankin mietin, että kuin käy synnytyksen kanssa. mutta jospa asiaan tulisi jokin selvyys muutaman viikon päästä kun pääsen äitipolille synnytystapa-arvioon.

sulla ollu kyllä tosi pahana!!!! hui....

 

[pink82]

\

\

Laitoin eilen tuonne Odotus-puolelle aiheen tästä, mutta täällähän on jo ketju mulla murtui se luu toisessa synnytyksessä, vauvan reilun koon vuoksi ja nyt kiinnostaisi tietää, alkaako se luu vaivaamaan jo nyt kolmannen odotusaikana ja murtuuko se taatusti uudestaan, vai oiskohan mahdollista että tällä kertaa selviäis ilman pyörätuolia..? Mulla se luun kohta ei oikeastaan ollut kipeä, olin vaan periaatteessa "halvaantunut", kun lantiota eikä jalkoja pystynyt ollenkaan käyttämään/liikuttamaan :/ ei onnistunut kävely, vaikka kuinka pakersi... Synnyttäneiden osaston hoitajista moni ei tiennyt mitään kyseisestä vaivasta, joten muiden kokemuksia ois tärkeää kuulla...

mulla uuden raskauden myötä luu vaivasi ensimmäisen kolmanneksen siten että oli yksinkertaisesti tosi kipeä, ihan kuin synnytyksen jälkeen. en meinannu päästä kyykystä ylös,kävely oli pienten askelten ottamista,istualtan en päässyt ylös ellei joku tukenut, vessassa käynti ihan pelotti. koski ja kovasti. välillä hellitti eikä pahemmin kipua tuntunut, kunnes nyt on alkanut uudelleen (rv32) joskin onneksi lievempänä.

itsekin sitä uutta murtumaa tosiaankin mietin, että kuin käy synnytyksen kanssa. mutta jospa asiaan tulisi jokin selvyys muutaman viikon päästä kun pääsen äitipolille synnytystapa-arvioon.

sulla ollu kyllä tosi pahana!!!! hui....

Mäkin varmaan "pääsen" synnytystapa-arvioon, mutta mulle sillä ei oikeastaan ole väliä, alakautta haluan synnyttää. Esikoinen oli 3980g ja toinen 4850g, jonka synnytyksessä luu siis murtui. Antoivat mennä 2 viikkoa yliaikaiseksi kaikista mun pyynnöistä huolimatta, sanoivat että korkeintaan keskikokoinen vauva on tulossa jne. Itse tunsin että on selvästi isompi kuin esikoinen. Joten toivottavasti mä ja vauva selvitään ehjinä, kunhan vaan käynnistävät viim. lasketun ajan kieppeillä ettei vauva olisi yli 5kg ja en pystyisi alakautta synnyttämään. Se on mun ainoa toive tai oikeestaan vaatimus... siitä yliajasta oli muutenkin vauvalle vähän haittaa...<br><br>

 

[MargeSimpson]

Nostan tätä, kaipailisin kokemuksia miten seuraava synnytys mennyt, kun edellisessä synnytyksessä tullut tuo symfyysin diastaasi.

 

[Tara -72]

Minäkin olin kiinnostunut tästä aiheesta tuossa jokin aika sitten ja kirjoittelinkin siitä tänne... :wave: Lisää kiinnostaisi kuulla! :wave: :wave:

Itselleni koitui sama vaiva esikoista synnyttäessä, joka autettiin lopulta maailmaan imukupilla. Raskausaikana häpyluu ei vaivannut millään tavalla, en edes liitoskipuja muista olleen.
Nyt sitten odottelen toista ja olen ollut aika peloissani tuon synnytyksen suhteen, koska tuota ensimmäistä muistelen aika kauhulla! Kävelemään ei todellakaan päässyt, saati sitten sängystä auttamatta... Kainalosauvojen ja tukiliivin avulla pystyin liikkumaan (niitä käytinkin aika pitkään), helpotti kun pystyin siirtämään painoa myös käsille. Esikoisen hoito oli aika hankalaa, onneksi oli ahkera ja avulias isukki! :heart:
Sairaalassa minut jo kuvattiin ja oli viittä vailla, että en joutunut kirranosastolle ja operaatioon. Annettiin kuitenkin parantua itsestään. Tuo parantuminen veikin aika kauan aikaa... :\|

Nyt tässä toisessa odotuksessa on sitten ollut aikaisesta vaiheesta oireilua tuolla häpyliitoksen tietämissä. Liitoskivut on olleet mahtavat. En tiedä onko tuolla aiemmalla vammalla millaistakaan osuutta asiaan (esikoisen syntymästä aikaa liki 4 vuotta), vai onko kyse aivan normaalista paikkojen pehmenemisestä. Nyt tässä aivan loppuraskaudessa on tullut noita "kävelyhäiriöitäkin", eli tassut eivät meinaa toimia. Varsinkin kun nousee makuulta, on hetken aikaa istuminen todella tuskallista ja kävely tosi vaikeaa. \|O Muutoinkin nyt kun vauva on ollut tuolla ala-asemissaan jo jonkin aikaa, kävely on todella ankan vaappumista ja tuskaisaa suorastaan. Istuakaan ei voi kauaa.

Itse kävin äitiyspolilla synnytystapa-arviossa joskus viikolla 36, juuri tuon aiemman synnytyksen takia. Itse toivoin leikkausta, koska alateitse synnytys pelottaa... Tai siis lähinnä se, että tuo liitosvaiva palautuu. :'( Ainakin täällä PHKSsä oli tyly tuomio, ei leikata (tuntuu olevan sairaalan linja vähän joka tapauksessa), muutoinkin lääkäri oli jotenkin tympeä ja tyly. Jäi huono maku koko käynnistä.

Pähkäilin sitten muutaman päivän asiaa ja päädyin sitten siihen, että yritetään sitten synnyttää alakautta (vaikka hirvittääkin hetkittäin), mutta aion kuitenkin ilmoittaa heti synnytykseen mennessä, että meikäläiseen ei sitten käytetä mitään imukuppeja! Jos ei normaalisti tule ulos niin sitten leikkaukseen! Nyt tässä kärvistellään jo viikolla 41+1 eikä tulokasta kuulu (esikoinen syntyi vkolla 40+2), vaikka oli jo uhka, että syntyy ennen aikojaan! :/ Huomenna on taas neuvola ja sieltä sitten varataan aikaa äitiyspolille yliaikaistarkistukseen...

Joten hyvinkin pian voin päästä teille kertomaan oman kokemukseni, miten käy tässä synnytyksessä... Siis sitä odotellaan!

 

[Tara -72]

Tuli vielä mieleeni, että alkuperäiset kirjottelijat ovat varmaankin jo synnyttäneet... Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia! =)

 

[MargeSimpson]

\

Nyt tässä toisessa odotuksessa on sitten ollut aikaisesta vaiheesta oireilua tuolla häpyliitoksen tietämissä. Liitoskivut on olleet mahtavat. En tiedä onko tuolla aiemmalla vammalla millaistakaan osuutta asiaan (esikoisen syntymästä aikaa liki 4 vuotta), vai onko kyse aivan normaalista paikkojen pehmenemisestä. Nyt tässä aivan loppuraskaudessa on tullut noita "kävelyhäiriöitäkin", eli tassut eivät meinaa toimia. Varsinkin kun nousee makuulta, on hetken aikaa istuminen todella tuskallista ja kävely tosi vaikeaa. \|O Muutoinkin nyt kun vauva on ollut tuolla ala-asemissaan jo jonkin aikaa, kävely on todella ankan vaappumista ja tuskaisaa suorastaan. Istuakaan ei voi kauaa.

Itse kävin äitiyspolilla synnytystapa-arviossa joskus viikolla 36, juuri tuon aiemman synnytyksen takia. Itse toivoin leikkausta, koska alateitse synnytys pelottaa... Tai siis lähinnä se, että tuo liitosvaiva palautuu. :'( Ainakin täällä PHKSsä oli tyly tuomio, ei leikata (tuntuu olevan sairaalan linja vähän joka tapauksessa), muutoinkin lääkäri oli jotenkin tympeä ja tyly. Jäi huono maku koko käynnistä.

Pähkäilin sitten muutaman päivän asiaa ja päädyin sitten siihen, että yritetään sitten synnyttää alakautta (vaikka hirvittääkin hetkittäin), mutta aion kuitenkin ilmoittaa heti synnytykseen mennessä, että meikäläiseen ei sitten käytetä mitään imukuppeja! Jos ei normaalisti tule ulos niin sitten leikkaukseen! Nyt tässä kärvistellään jo viikolla 41+1 eikä tulokasta kuulu (esikoinen syntyi vkolla 40+2), vaikka oli jo uhka, että syntyy ennen aikojaan! :/ Huomenna on taas neuvola ja sieltä sitten varataan aikaa äitiyspolille yliaikaistarkistukseen...

Joten hyvinkin pian voin päästä teille kertomaan oman kokemukseni, miten käy tässä synnytyksessä... Siis sitä odotellaan!

Mulla viikkoja "vasta" 20 ja nyt jo tuota samaa, että makuulla on todella vaikea kääntyä ja nousta ylös. Kahdessa aiemmassa raskaudessa ei alkanut näin aikaisin, esikoisesta ei tainnut olla ollenkaan ja tytöstäkin vasta loppuvaiheessa.
Säkin sitten saman sairaalan asiakas, eli PHKS on mulla myös sairaalana. Synnytystapa-arvio on luvattu vasta viikolle 38..! Toivoisin että siinä vaiheessa jo pian pääsis synnyttämään... Ettei vauva kasvais esim. yli 5kiloiseksi ja ei sitten mahtuisikaan alakautta, ainakaan ilman vaurioita... :/ eli siis sektiota en toivo, tietysti eri asia jos todellinen pakkotilanne. Tyttö oli kuitenkin melkein 5kg että tuskin vauvan paino on se pakkotilanne, ellei sitten ole lähemmäs 6kg, mikä taitaa olla todella harvinaista :xmas: käynnistystä siis toivoisin. Saas nyt nähdä mitä sokerirasituksenkin tulos on, ja jos tällä kertaa saisin painoarvionkin. Viimeksi en päässyt kumpaankaan, vaikka kuinka yritin ja pyysin. Itse tunsin että on iso vauva tulossa, veikkasin 4500-4600g, terkan ja lääkärin mielestä olin täysin väärässä, mutta ei se mun arvio paljoa heittänyt B)

 

[Tara -72]

Juu tuo nukkuminen on ollut tosi tuskallista tässä raskaudessa. Helpotusta kääntymiseen saat laittamalla lantion alle jonkin liukkaan kankaan, hieman helpottaa kääntymisessä. Meikä ei ole enää pitkään aikaan voinnut nukkua kuin vasemmalla kyljellä, järjettömän iso/paksu tyyny jalkojen välissä. :x
Tyyny jalkojen välissä myös auttaa vähän noihin kipuihin. Pysyy kai lantio jotenkin luonnollisemmassa asennossa. Jossain vaiheessa oli myös hyvä asento, kun laittoi ohuen tyynyn vatsan alle, itseasiassa välillä vieläkin nukun niin. Isäntä onkin välillä naurannut ja naljaillut meikäläisen nukkumaan käynnistä ja varusteluista.. Sänky täynnä tyynyjä ja hirveä ähinä, puhina ja valitus kun meikä asettuu makuulle!
Jossain vaiheessa tuli autosta nousu vaikeaksi. Siihen auttaa muovipussi takapuolen alla... Tuota konstia jouduin käyttämään jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Siinä muutama niksi, jos et ole vielä kokeillut.
Miten niin vaikeaa? :ashamed:

 

[MargeSimpson]

\

Juu tuo nukkuminen on ollut tosi tuskallista tässä raskaudessa. Helpotusta kääntymiseen saat laittamalla lantion alle jonkin liukkaan kankaan, hieman helpottaa kääntymisessä. Meikä ei ole enää pitkään aikaan voinnut nukkua kuin vasemmalla kyljellä, järjettömän iso/paksu tyyny jalkojen välissä. :x
Tyyny jalkojen välissä myös auttaa vähän noihin kipuihin. Pysyy kai lantio jotenkin luonnollisemmassa asennossa. Jossain vaiheessa oli myös hyvä asento, kun laittoi ohuen tyynyn vatsan alle, itseasiassa välillä vieläkin nukun niin. Isäntä onkin välillä naurannut ja naljaillut meikäläisen nukkumaan käynnistä ja varusteluista.. Sänky täynnä tyynyjä ja hirveä ähinä, puhina ja valitus kun meikä asettuu makuulle!
Jossain vaiheessa tuli autosta nousu vaikeaksi. Siihen auttaa muovipussi takapuolen alla... Tuota konstia jouduin käyttämään jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Siinä muutama niksi, jos et ole vielä kokeillut.
Miten niin vaikeaa? :ashamed:

Kiitos :flower: juu tyynyjä on kasa mullakin, toinen lonkka on välillä se kaikista kipein, ongelmallisin ja tuskaisin... Tyynyillä hiukan saa asentoa tuettua. Mutta toi muovipussi on ihan uus juttu, vois olla hyödyllinenkin myöhemmässä vaiheessa, esikoisen synnytys alkoi nimittäin sillä että lapsivedet lorahti sänkyyn