Murrosikäisen/teinin masennus ja uhma

Teinilläni on diagnosoitu masennus vuosi sitten ja on saanut kaksi eri lääkitystä. Terapia on säännöllistä.

Syitä masennukseen on useita, enkä niitä nyt täällä erittele enempää. Sanon vain että arkisia asioita hänen kanssaan on mahdottoman vaikea hoitaa. Saan kuulla olevani vitun huora yms, jos komennan pois tietokoneelta hänen istuttuaan siinä tuntikaudet. Nukkumaan menosta muistuttelen yhdeksän ja kymmenen välillä, siitä huolimatta joudun tarkistamaan useamman kerran milloin lopulta menee nukkumaan. Se tapahtuu kahdentoista aikoihin.

Huonettaan hän ei saa siivotuksi, muistuttamisesta huolimatta hänen huoneensa lattia saattaa olla täynnä nenäliinoja, paperia, kyniä, vaatteita, koulukirjoja viikkotolkulla. Tänään mulla paloi pinna ja keräsin hänen kamansa kaikki lattialta jätesäkkeihin. Että pääsin imuroimaan huoneen ja pyyhkimään pölyt. Nyt hän on tuntikausia istunut ja eritellyt tavaroita säkeistä ja lajitellut paikoilleen. Hyvä, että tarttui toimeen, mutta tuskallista tuntuu olevan. Vähän väliä olen saanut kuulla sivuhuomautuksia, että hänestä tuntuu, että häntä ei rakasteta. ELLEI hän siivoa huonettaan. Tai että miksi synnytin hänet tähän maailmaan, eihän häneltä kysytty lupaa haluaako syntyä. Sanoi myös, että hänen välinsä ovat alkaneet kylmetä meihin eikä voi tuntea enää kuin vihaa.

Aikaisemmin olisin surrut ja itkenyt tuollaisia herjoja. Monta vuotta niin teinkin. Enää en välitä sanomisistaan vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Lähinnä kyse on siitä, että olen neuvoton miten hänen kanssaan pitäisi toimia. Kun hänellä on masennusta, en ole edes pyytänyt ottamaan osaa kotitöihin kuten roskien vieminen, astianpesukoneen täyttäminen tms. Koska JO oman huoneen siistinä pitäminen tuntuu ylivoimaiselta. Ihmettelen vain, miten onnistun kasvattamaan hänestä osaavan ja pärjäävän aikuisen? Kun mitä tahansa yritän kehottaa, on häneltä liikaa vaadittu. Yleensäkin hänen masennuksensa pohjautuu pitkälti siihen ajattelumallliin, että hän kokee että häneltä vaaditaan koko ajan jotakin. Että opettajat koulussa vaativat yms. Näistä syistä hänelle on jouduttu tekemään HOPS. Se nyt ainakin helpottaa huomattavasti.

Kun minä olin nuori, mun piti siivota huoneeni joka viikko, viedä roskia, ulkoiluttaa koiraa, vahtia välillä pikkuveljeä ja tiskata. Omalta nuorelta en voi noita asioita "vaatia" kuten hän kokee tai edes odottaa, koska hän vetoaa masennukseensa - ja jos "vaadin", saan kuulla huorittelua ja syytöksiä siitä, miksi olen hänet edes synnyttänyt!
 
Viimeksi muokattu:
Kuule, meillä on ihan samanlaista, tosin teini ei ole saanut vielä lääkitystä. Meillä tilanne on niin pitkällä, että neiti tuplaa seiskaluokkaa, vaikkei numeroiden perusteella tarvitsisi, sillä poissaoloja on niin paljon. Nyt vaan tilanne on se, ettei tyttöä saa kouluun ollenkaan eikä koulun mielestä hänen ole siellä pakko käydä kun arvosanat kuitenkin jo on.. eli kierre on hieno.

Kotitöitä neitokainen tekee vaihtelevasti, annan tehdä sitä mitä oma-aloitteisesti haluaa tehdä. Pääsääntöisesti se on pienten muksujen kanssa puistoilu ja leipominen. Mutta mutta, samaa kuulen minäkin. Vaadin liikaa kun vaadin että pitää herätä ennen puoltapäivää. Vaadin liikaa kun pyydän viemään roskat samalla kun menee ostamaan kaupasta itselleen jotain. En välitä enkä rakasta ja oon vitun paska jos sanon yhtään mitään negatiiviseksi tulkittavaa. Jaksaminen on välillä niin ja näin, ja siinä sivussa täytyy huomioida pienemmät lapset ja noudatettava tarkkaa aikataulua ja keskimmäinen lapsi on alkanut väittää olevansa tyhmä ja ruma ja haluavansa kuolla sillä kukaan ei välitä. Siihen olen todennut ettei huomiota saa sanomalla tuollaisia asioita. Huomiota saa ihan muilla tavoin. Tähän keskimmäisen käytökseen on erinäisiä syitä joita en tässä ala erittelemään. Sanonpa vaan että olisi parempi jos eivät olisi isänsä luona lainkaan. Isän luona kun on 6 alle kouluikäistä lasta.

No mutta yhteenvetona, mä pystyn samaistumaan sun tilanteeseen hyvin helposti..
 
Tulipa pitkä vastaus ja sinne vaan hävis..kivaa..Mutta lyhennelmänä...Voimia teille!!!!!!! Itsellä työkokemusta vain aikuispuolelta, joten vaikea neuvoa ja miten oikeasti toimisi, jos oma lapsi kyseessä...Eihän se masennus oikeasti häviä vain sillä, että saatte lapsenne liikkeelle mutta toki jotain täytyy myös vaatia. Pysyisi jotain rutiineja oikeasta elämästä eikä vain tietokonemaailmasta. Puheita ei todellakaan kannata jäädä turhia miettimään ja niillä ruoskia itseä mutta kannattaa oikeasti välillä sanoa miten pahalta ne äitinä tuntuu. Ei omaa pahaa oloa saisi toisiin koko ajan purkaa. (Vaikka kukapa ei juuri läheisilleen kiukkuansa ja väsymystään purkaisi..) Olisiko tarjolla jotain toiminnalista terapiaa tms.? Jotain johon saisi innostumaan ja sitoutumaan? Eläimet? Tuntemuksia voisi olla niin helpompi purkaa ja käsitellä kuin esim. perinteisessä terapiaistunnossa..Masennus voi olla rankka sairastuneelle mutta myös kanssaeläjille....
 
Kiitos vastauksista Inala ja bulla, vertaistuesta ja hyvistä ehdotuksista! :hug:
Meillä on pari marsua, ja joskus ihan vien niitä tytön syliin että piristyisi, ja kehoitan hoitamaan. Marsut ovat periaatteessa tytön, mutta ei juurikaan hoida niitä omatoimisesti. Vaikka sitten kun marsut ovat sylissä ja silitettävänä tyttö piristyy ja tulee paremmalle tuulelle.

Yksistään tytön tilanne on jo uuvuttava mutta lisäksi minulla on erityislapsi joka hyvin vaativa ja sitten tietysti perheen kuopus, joka mielellään istuisi myös aina tietokoneella. Onneksi on päiväkodissa saanut nyt vähän kavereita joiden kanssa leikki onnistuu, mutta ei vielä niin että kotiin tulisivat leikkimään tai hän menisi jonkun kaverin luokse.Olishan tässä vaikka mitä kerrottavaa, ja vaikka mistä, mutta säästelen nyt enempiä sanoja.

Mukavaa päivänjatkoa!=)
 
Kokemusta löytyy masentuneen teinitytön elämästä. Minulla masennus alkoi jo ala-asteella, mutta yläasteella kulissit murtui ja muutkin kuin minä sen tiedostivat.
Olin välillä niin väsyksissä, etten noussut sängystä kuin yhdelle aterialle päivässä. Minulle lääkitys yksistään ei juuri auttanut. Monen vuoden yksilöterapian jälkeen vasta aloin hahmottaa omaa arvoani ja sitä kautta sain voimia ja uskoa itseeni.
Masentuneen päässä kiertää kehää muutama ajatus. Minulla ne olivat: olen huono ihminen, muiden elämä olisi parempaa ilman minua, vihaan itseäni. Ulkopuolelta tulevat negatiiviset kommentit otin todella raskaasti. Tämän vuoksi toivoisin, ettet vertaisi sairaan lapsesi nuoruutta omaan terveeseen nuoruuteesi. Hae myös itsellesi ammattiauttaja, jolle saat purkaa pahaa oloasi ja jolta saat uusia toimintatapoja ja -malleja. Tilanne voi parantua, mutta siihen tulee kulumaan paljon aikaa ja se ei varmasti ole helppoa.
Yritä löytää positiivisia asioita teinistäsi ja kehu häntä aidosti näistä asioista. Oma ajattelusi muuttuu myönteisemmäksi ja teinisi kokee itsensä arvostetuksi ja rakastetuksi. Sillä sitä hän pohjimmiltaan haluaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Kastanja
:heart: Mun tyttö oli keväällä jopa osastolla 5 viikkoa. Hänen huoneessaan oli vierustoveri, joka ei juuri koskaan noussut sängystään, mun tyttö sanoi että se ei puhunutkaan mitään, pakon edessä vastasi ihan hiljaa hoitajille. Sellaisesta näkee selvästi, että kaikki ei ole hyvin. Mun tytöllä on taas ollut pitkään niin että koulussa esittää ylipirteää ja kavereille, samoin isälleen ja isän suvulle. Kotona kaikki kaatuu mun niskaan. Kai mä olen sitten ainoa jolle tyttö osaa oma itsensä, ja samoin nyt terapeutti. Joskus vaan tosiaan kuormittaa itseäni liikaa tämä, ei yksistään tytön tilanne vaan ihan kokonaisuus...mulla on myös masennus mutta pärjään sen kanssa. Mulla oli myös nuorena masennus ja oireina ns. pakko-ajatukset, tuossa 11-12 vuotiaana, ja 15-vuotiaana puhkesi paniikkihäiriö. Mihinkään en koskaan saanut lääkettä, ja apu oli minimaalista koska vanhempani eivät hyväksyneet oireitani. Mun isä oli perheen auktoriteetti ja mä tein ne kotityöt mitä vaadittiin, ja koen että minä en "osaa" vaatia ja olla auktoriteetti, enkä tiedä miten sellainen pitäisi murrosikäisen kanssa olla. Koska toisaalta en halua hänen joutuvan kokemaan yhtään enempää "vääriä luuloja" itsestään, jotka ruokkivat itseinhoa ja masennusta esim. sitä kautta että häneltä "vaaditaan" kotitöitä... äh, vaikea selittää.

Mutta kiitos MissMix:hug:
 

Yhteistyössä