Murkut ja vauvat

Miten vanhempien hermot saa kestämään perheessä, missä on sekä pieni vauva että ovia paiskova murkku???? Meillä on molemmat ja toisinaan tuntuu, että pinna katkeaa kun on vauvanhoitoa kädet täynnä ja esikoinen vaan makaa tv:n ääressä sotkuisten astioiden keskellä ja huudattaa heavya täysillä. Taitaa olla tuokin jonkinlaista mustasukkaisuutta, mutta kun asioista mistä vaan yrität jutella, vastaus on ylimielinen EVVK... Kyllä tässä tuntuu että itse vanhenee tuplavauhtia!!! :'(

 

Meillä on kohta 9 kk:n ikäinen poika-vauva ja 13 kohta 14v-tyttö.
Alkuun oli virsi että kuinka häntä ei huomioida eikä kuunnella eikä tehdä hänen kanssaan mitään. Siinä sitten selitettiin, että alussa väkisinkin menee kaikki tarmo ja aika vauvan kanssa. Mutta nyt on ihan ok, on "lapsenlikkana" välillä, että saan tehtyä kotitöitä, tosin vähän väliä kuuluu "kestääkö kauan". Mutta sitten on niitä päiviä, kun saa vauva kainalossa patistaa isompaa siivoamaan edes huoneensa ja onhan niitä oven paiskomisiakin silloin tällöin. Ja jos samaan päivään vielä osuu että vauvallakin on huono päivä niin onhan siinä naurussa pitelemistä...

 

Noita asioita me jo ennakkoon mietimme, kun aloimme vakavissamme harkitsemaan kolmatta lasta. Esikoisemme on 10v joten murkkuikä lähestyy... Kaikesta huolimatta uskaltaudumme vauvantekopuuhiin helmikuussa.

 

Pitkästä aikaa ehin tännekkin... Meillä poka 15v, ei onneks "kovin paha", kyllä välillä hermot kiristyy, nuorin kun on 7kk. Tyttö täyttää pian 11 ja jotenkin tuntuu että sen kanssa on hankalampaa, tulinen luenne, tai jotain?! Eniten hermot kyllä kiristyy kun tytöt (2v ja 5v) tappelee melkein tauotta! Mutta kyllä noista isosiskoista ja-veljistä on paljon apuakin...

 

Meillä pojat(isommat siis)täyttää tänä vuonna 12 v ja 14 v ja sitten iltatähti parin päivän päästä 11 kk. Kyllä meilläkin vällillä ovia paiskotaan ja väitetään, että 12 v pojalle ei kuulemma huomauteta mistään vaan 14 v:lle koko ajan, häntä ei kuulemma välillä noteerata yhtään ja muuttaa pois...vaikka aivan varmasti noteerataan ja molille vanhemmille pojille huomautetaan ja nalkutetaan samoista asioista. Välillä ovat kuin pieniä enkeleitä ja käpertyvät äidin kainaloon ja pikkuvelia rakastavat yli kaiken, sille ei olla mustiksia, alusta asti ovat ymmärtäneet, että hän vie nyt huomiota vähän enemmän, ovat välillä liiaksikin apuna mutta välillä kun pyytää olee vähän aikaa niin ovat kyllä mut sit kuuluu, meneeks sulla viel kauan kun tuut hakee tän veikan täältä mun huoneesta se pistää kaiken matalaks(kävelee nimittäin jo täysillä) et sillee tääl meill Vantaalla

 

Meillä on myös 17 v. poika, pienempi on nyt 3 v. Ei onneksi ole ollut minkäänlaista murkkuoiretta - vanhempien arvostelua lukuunottamatta. Tätä kyllä pidän sivistyneesti ilmaistuna ainoastaan hyvänä, siinäpähän selvittää omia arvojaan.

Ikävä että teillä ei ole yhtä helppoa, jaksamista toivottelen kuitenkin.

 

Oven paiskomiseen on tehokas lääke kun ottaa oven pois ja laittaa varastoon. Oven saa takaisin kun osaa sivistyneesti käyttäytyä ja keskustella. Meillä jäi kerran pienemmällä sormet väliin ku oli murkkukohtaus. On se vähän noloo kavereille selitellä miks omasta huoneesta on ovi hävinny. :kieh: :kieh: Musiikin huudattamiseen tai liialliseen pelaamiseen auttaa ku ottaa sulakkeen murkun huoneesta pois :kieh: :kieh: Siis jos ei järkipuhe tehoa. EI ne montaa kertaa hermoja koittele kun tietäävät seuraukset. Vauvoista on kyllä tykänneet no broblems