murkkuiästä

minkä ikäisinä teidän pojilla on tullut murkkuikä? Meillä 11 vuotias on aivan mahdoton, mitään ei usko, aina jotain vailla, käyttää kamalaa kieltä ja paiskoo ovia sekä kiusaa sisaruksiaan aivan tahallaan, voisiko nämä olla niitä "murkun" merkkejä? Alkaa äiti olla pikkuhiljaa helisemässä pojan kanssa :headwall: :headwall:

 

Meillä on siinä kymppi vuoden pintaan ollut kaikilla juuri tuollainen vaihe. Ovat olleet muutenkin hyvin herkkiä eli ovet paukkuivat yhtenään! Minä olen sanonut sitä varhaismurkkuiluksi eli murrosiän esiasteeksi. Nyt esikko 13 v lähti yläasteelle ja meno vähän toisenlaista. Ihan kunnon poika mutta, mutta tempauksia tekee :headwall: :headwall: :headwall: .. Kolmannella on juuri tasaantumassa tuo varhaisvaihe. Meillä on yleensä sen jälkeen tullut sellainen oikeinkin seesteinen ja ihana lutulutu vaihe .

 

ei ole ollut ihmeempiä myrskyjä. Koulussa hiukan laiskempi kuin ennen, mutta vastuuntuntoinen kuitenkin. Hyvä joskin yksinäinen harrastus. Juniori on 12v. ja saa välillä kiukkukohtauksia, mutta niitä on tullut tasaiseen tahtiin koko 12 vuotta...
Meillä ei ole ovet paukkuneet, kiroilua välillä, mutta aika lievää.

 

mielestäni vaikka lapset ovat yksilöitä ja kun "ovat murkkuiässä"ovat tulleet pisteeseen, jolloin huvitus ja löysä elämä on "kivempaa"/(muistan oman nuoruuteni) Se ei kuitenkaan oikeuta huonoon käytökseen,ovien paiskomisiin, kiroiluun jne. Murrosiässä tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta ns. huono käytös ei kuulu siihen! Mielestäni nyky vanhemmat ja tutkijat toitottavat sitä liikaa antavat lapselle oikeuden käyttäytyä, just niinkui huvittaa.olen kuullut, kuinka lapset "rehentelee" kavereilleen millaisella käytöksellä on" irronnu " jotakin tai on "välttynyt "tekemästä jotakin.Vanhempien kannattaa sopia lapsen kanssa säännöt ja pitää niistä kiinni. eihän koulussakaan voi tehdä ihan mitä vain ja opiskella pitää, mutta kotona olisi lupa tehdä mitä haluaa! Vanhemmat älkää antako lapselle valtaa! TE päätätte! Lapset osaa näytelläkkin tarpeen vaatiessa.Esim. Minun 5v teki harjoituksia peilin edessä (ilme? tekoitku) ja vahingossa jäi kiinni. Jotkut lapset vain ovat älykkäitä ja osaavat toimia niin, että vanhemmat antavat periksi, kun luulevat ettei mikään auttaisi kuitenkaan. MIettikää mikä tärkeää teidän lapselle? Mitä inhoaa? Näitä voi käyttää rangaistuksena/houkuttimena oikeanlaiseen toimintaan.Meidän 13 v tuli koulusta ja alkoi pitää isälle "popotusta, kuinka häntä NYT pitää ymmärtää, kun Hän on MURROSIÄSSÄ! Mies kysyi siihen:"Tarkoittako tämä nyt sitä, että minun pitää sallia sinun huutavan, paiskivan ovia, kiroilevan tai muuta vastaavaa?" Poika meni hiljaiseksi ja mietti kuumeisesti vastausta. Iskä jatkoi: Saat oll vapaasti MURROSIKÄINEN, mutta edellämainitut eivät kuulu siihen. Saat olla naama rutussa, eikä ole pakko olla hymy naamalla koko ajan, mutta kotihommista ei luisteta ja käyttäydytään muutenkin asiallisesti eiks JOO? POika nyökkäsi ja mitään ongelmia ei ole ollut. Tuota naamarutussa olemista ja kiukuttelua kyllä, mutta asiat on aina keskusteltu, jos ollut jotain lapsilla sanomista asioiden kulkuun tai hoitoon ihan rakentavasa hengessä.Joskus nuori tarvitsee kasvamiselleen enemmään aikuisen tukea ja huomiota, eikä aina tiedä miten pyytää/ sanoa ettei tuntuisi "pikkuvauvalta/nololta:Muistakaa kertoa, kuinka rakkaita teidän nuoret teille ovat!

 

Meidän viidesluokkalainen oli yhden illan todella hankala murkku kun koulun terkkari oli jakanut lapsille murrosiästä valistavan oppaan ja sen mukaan kaikilla pitää olla vaikeaa vanhempiensa kanssa, ym. Vahvatahtoinen, pienikokoinen tyttö on vasta saannut "uhmaiän" kiukkukohtaukset loppumaan ja nyt nautitaan ihanan rauhallisesta ajasta... Piilotin koulusta saadun oppaan-otetaan se esille uudelleen sitten kun tytön kasvu ja muut merkit osoittaa, että murrosikä voisi olla ajankohtainen juttu.

 

hei Antzu! Meillä oli muinoin poikapuolen kanssa samanlaisia kokemuksia! Koulussa oli puhuttu murkkuiän psyykkisestä kuohunnasta ja lapsi oli ihan sekaisin, kunnes kirjastosta keksin lainata murkkuseksikirjan, jonka hänelle annoin, kun nyt kerta on murkku... Uhmailut loppuivat siihen - sillä kertaa.

 

Oon tässä kohta aika kypsää kamaa. Meidän tyttö täyttää 12 syksyllä ja tuota ns. esimurkkua on ollu jo varmaan pari vuotta. Vai onko se vaan luenteeltaan normaalistikkin tuommonen. Eilen huomasin sen jo kirjottelevan sellasia sanoja paperille, että meinas itku päästä. - Eihän meidän tyttö tuommosta kieltä. :'(
On se tyttö ollut aina sellanen, että tietää mitä tahtoo ja jos onnistu niin mistä saa kaikkien hermot tiukille. Koulussa ja kylässä on sitten oikein esimerkki, kiltti ja hiljainen.
Nyt on syksyllä 10 täyttävällä pojalla alkanu ilmetä niitä tuittuiluja. Se tuntuu jotenkin oudolta, kun on ollut aina tasainen, empaattinen ja kaikin puolin lauhkea luonteeltaan. Tuo murkkuus näkyy pojassa paljon selvemmin kuin tytössä.
Mutta eiköhän tässä jakseta. Aina välillä ne molemmat kuitenkin tulee ja halaa ja ilmoittaa että olen maailman paras äiti. Ainakin karkkipäivänä.