Munasolulahjoituksen epäonnistuminen ja punktiosta palautuminen

[Epäonnistunut lahjoittaja]

Onkohan täällä paikalla porukkaa, joilla olisi kokemusta munasolulahjoituksesta? Itse päätin viime vuoden puolella ryhtyä lahjoittajaksi ja eilen oli sitten kaikkien hormonipistosten ja muun jälkeen lopulta se ultraääniohjattu punktio, jossa munasolut kerättiin talteen. Kaikki oli ultrien perusteella mennyt hyvin, munasoluja kehittyi todella runsaasti ja vielä pari päivää ennen punktiota kaikki näytti ultrassa olevan vallan hyvin. Pettymys olikin sitten suuri, kun punktiossa todettiin, että munasolut olivatkin jotenkin "surkastuneet" ja ne, jotka saatiin kerättyä, eivät olleet kypsiä. Ongelmana lääkärin mukaan näytti olevan se, että munasarjani reagoivat turhankin herkästi, ja jo pienellä hormoniannoksella munasoluja kehittyi todella paljon, joten hormoniannosta ei uskallettu lisätä, vaikka se olisi ilmeisesti ollut tarpeen solujen kypsymisen kannalta. Ilmeisesti munasarjojen toiminnan "säätely" oli hankalaa, kun ne reagoivat niin herkästi stimulaatioon.

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta, ja millaiset olivat fiilikset? Itse olen todella pahalla mielellä, vaikka tiesinkin, että jotain tällaista voi käydä. Pettymys vaan oli suuri, kun olin ehtinyt jo toivoa, että joku pari voisi saada tästä avun. Harmittaa, kun mietin, miltä vastaanottajista on tuntunut saada ilmoitus luovutuksen epäonnistumisesta.

Toinen asia, jota pohdin, on tuosta punktiosta palautuminen. Toimenpide sattui melkoisesti ja olin eilen illalla niin kipeä, että vähäinenkin liikkuminen oli todella hankalaa. Tänään ei satu enää yhtä paljoa, mutta maha on aivan järjettömän turvonnut! Olen hoikka ja yleensä vatsani on litteä, mutta nyt näytän siltä kuin olisin jo hyvässä vaiheessa raskaana. Painoa oli äsken vaa'alla käydessäni NELJÄ kiloa enemmän kuin maanantaiaamuna. Olen tänään ollut yhteydessä klinikalle ja tämä on kuulemma ihan normaalia, mutta kiinnostaisi silti kuulla muidenkin kokemuksia. Monet ovat sanoneet, että toimenpide ei tuntunut missään ja jälkikäteen ei ollut mitään kipuja, mutta onko muita, joilla on ollut samanlaista kuin mulla? Kauanko kesti, että kivut/turvotus hävisivät?

 

[Anatolia]

Turvotusta oli jälkikäteen, ja se kesti siihen saakka kunnes menkat alkoivat, eli muutama päivä.

Luovutin 5 kertaa, yhden kerran jälkeen oli kipuja jonkin verran, muuten ei mitään.

Mulla munasarjat myös reagoivat tosi herkästi, ja munasolumäärät oli tosi suuria. Tarkka seuranta oli päällä ja saatiin onnistuneet luovutukset. Harmi, ettei sinulla nyt onnistanut, mutta sinä edes yritit ja se on tärkeää :hug:

 

[chef]

Voi surku ja harmi että jouduit pettymään. Olen luovuttanut kahdesti...loppuvuodesta ja uudestaan alkuvuodesta. Seuraava luovutus lienee keväällä.

Ensimmäisellä luovutuskerralla ultrattiin noin 10-12 hyvää solua muutama päivä ennen punktiota. Punktiossa soluja oli enää 9. Näistä sitten osa oli liian pieniä ja lopputulos oli se, että vain 2 munasolua hedelmöittyi vastaanottajaparin siittiöillä. Toki niillä siittiöilläkin saattoi olla oma osansa asiaan, kuka tietää.

Nämä molemmat alkiot siirrettiin sitten vastaanottajan kohtuun ja tuloksena oli raskaus. Riemuitsin heidän puolestaan. Valitettavasti lopputulos oli iitku pitkästä ilosta, sillä raskaus meni kesken. Tietyllä tapaa siis ymmärrän sinua hyvin. Pettymys oli melkoinen, kun en voinutkaan olla avuksi. Omalla kohdallani tosin hieman lievensi se tieto, että avullani pari oli edes kerran raskautunut...se saattaa olla jo suuri voitto tietyssä tilanteessa. Siltikin on mielettömän suuri harmi, etten voinut auttaa heitä lapsen saannissa enempää. Soluja kun ei jäänyt pakkaseen.

Tuolloin punktioon mennessäni olin TODELLA kipeä. En pystynyt ajoittain edes puhumaan ja hengittäminenkin sattui. Punktion jälkeen helpotti ja seuraavana päivänä olin kivuton.

Toinen luovutushoitoni hoidettiin erilaisella lääkityksellä (pitkäaikainen jarrupistos) ja tällä kertaa olin kivuttomampi, joskaan en kivuton. Mutta tällä kertaa pärjäsin. Punktiosta en muista mitään, joten oli varmaankin kivuton. Mulla menee kuuppa aina kivasti sekaisin niistä lääkkeistä, joten en muista puntiota jälkikäteen

Mutta se toipuminen vei tällä kertaa lähes 2 viikkoa! Soitin jo klinikalle, kun ei kuukautisia näkynyt ja kivut pysyivät melko kovina ja alavatsa oli pinkeä. Lopulta kuukautisten alkamisen jälkeen kivut loppuivat.
Klinikalta kerrottiin, että kipuni eivät kuulosta huolestuttavilta mutta että jos siltä tuntuu, niin ehdottomasti menen tutkimuksiin ja he tietenkin maksavat kulut. En kuitenkaan kokenut olevani NIIN kivulias...lähinnä vain halusin kuulla että klinikan mielestä ei ole huolta...tuolloin en huolehdi itsekään

 

["vieras"]

vältä liikkumista, se vähentää turvotusta. Juo ERITTÄIN PALJON NESTEITÄ

 

[gttt]

Turvotusta oli jonkun verran, ei nyt mitenkään ihan älyttömästi. Johtui oman käsitykseni mukaan enemmän noista hormoneista kuin itse operaatiosta. Runsaasti vettä ja varovaista liikuntaa. Itselläni meni varsin kivuttomasti tuo toimenpide, joten noissa lienee aika paljon eroja.

 

[Pesky Pixie]

Mulla on kanssa yksi luovutuksista epäonnistunut.. siis muistaakseni ei saatu yhtään tai sitten saatiin tyyliin yksi. Yhdessä saatiin kaksi munasolua, tosin ne molemmat hedelmöittyivät, yhdessä kuusi ja yhdessä 3-4. Ja mullakin tosiaan niin, että aina pari päivää ennen ultraa niitä munasoluja on tulossa jotain 15-30 välillä, ja sitten punktioon mennessä ne katoaa jonnekin.

Tympiihän se. Mutta siis mun johtopäätökseni on, että mussa ei ole mitään vikaa/syytä, joskus näin vain käy. Muillekin. Tuon epäonnistuneen luovutuksen jälkeen klinikka kuitenkin uudelleen halusi vielä mua käyttää luovuttajana ja se tuntui tosi kivalta. Vastaanottaja sinunkin kohdallasi on saanut ja saa jatkossakin psykologin palveluita, ja häntä on varmasti valmisteltu epäonnistumiseen. Mulle klinikan lääkäri sanoi, että "epävarmuuttahan me täällä myydään" tai jotain sellaista. Se kertoi mun mielestä hyvin heidän asenteestaan, että toki siellä ollaan auttamassa ja parasta toivotaan, mutta myös vastaanottajat valmistellaan siihen, että epäonnistuminen on luultavasti todennäköisempää kuin onnistuminen. Eikä se ole luovuttajan vika missään kohtaa jos epäonnistutaan.

Jos klinikalta sanotaan, että kuvailemasi kivut ja painon nousu ovat ihan normaaleja, niin sitten uskon että se niin on. Itse luotin ainakin erittäin paljon klinikan ammattitaitoiseen henkilökuntaan. Mutta toki tuota painon nousua ja turvotusta kannattaa etenkin seurata. Juo paljon, lepää paljon ja käytä surutta kipulääkkeitä. Sinä olet leposi ansainnut, olet tehnyt hienon teon, vaikkei sillä nyt ollutkaan toivottua lopputulosta. Liikkua voit mielestäni sen mukaan mikä mukavalta tuntuu, liikkumisen välttämisen ei pitäisi mitenkään paranemista edistää.

 

[Sydänjää-]

Oi, onpa täällä paljon ihania ihmisiä! Kiitos teille

En ole luovuttanut, mutta ollut omasta puolestani hoidoissa ja punktiossa kolme kertaa. Joka kerta jälkeenpäin on ollut maha turvoksissa ja kipeä, sairaslomaa on ollut kolme päivää. Puolitoista viikkoa punktion jälkeen on käsketty välttää hyppimistä ja kiertoliikkeitä ja ottaa kaikenkaikkiaan rauhallisesti. Juo paljon vettä! Vähintään kolme litraa nestettä päivässä. Jos olo menee liian hankalaksi, kannattaa varalta käydä lääkärissä sillä hyperin vaara on olemassa, jos munarakkuloita on saatu paljon.

Punkteeratut munarakkulat täyttyvät uudelleen nesteellä ja turvotus ja kivut johtuu siitä ja tietty hormoneistakin.

 

[Sydänjää-]

Niin, ja tehtiinkö luovutus lyhyen kaavan hoidolla? Pitkässä kaavassa munarakkulat ovat paremmin hallinnassa, JOS sinulla on halua ja voimia yrittää uudelleen. Mutta yksikin yritys on todella hieno teko, mutta ei sille mitään mahda, jos se ei onnistunut. Niin se on meillä lapsettomillakin, toisilla onnistuu hoidot paremmin kuin muilla (enkä nyt tarkoita pelkästään raskauden alkamista vaan ihan kokonaisuutta).

 

[ap.]

Kiitos tosi paljon kaikille vastailijoille! Ja kiitokset sympatiasta. Mukavaa kuulla kokemuksia ja neuvoja.

Sehän tässä nyt erityisesti harmittaa, että en todennäköisesti voi lähteä luovuttajaksi uudelleen. Lääkäri sanoi, että pitää vielä miettiä sitä jälkitarkastuksen yhteydessä, mutta todennäköisesti eivät uskalla ottaa mua, koska jos hormonimäärää lisättäisiin, kasvaisi hyperstimulaation riski liian suureksi. Niitä munasoluja kun oli kuulemma aivan VALTAVASTI. Halua olisi kyllä yrittää, mutta toisaalta en kuitenkaan halua omaa terveyttäni riskeerata, enkä ainakaan lapsensaantikykyä. Lapsia kun mulla ei vielä itselläni ole.

Luotan kyllä siihen, kun klinikka sanoo tämän olevan normaalia. Ihan mielenkiintoista kuitenkin kuulla muidenkin kokemuksia, josko saisin jotain osviittaa, että kauanko tätä ilmapallona oloa vielä kestää. Järkkyä, kun farkut ei meinaa mahtua jalkaan. Liikkumista olen yrittänyt välttää, kun eilen huomasin kaiken kävelyn pahentavan oloa huomattavasti. Suolaista ruokaa kannattaisi varmaan välttää myös, mutta mulla on sellainen ongelma, että jos joudun nököttämään kotona sohvalla tympäännyn ja tylsistyn ja alan tappaa aikaa herkuttelemalla. Eilen meni siis pizzaa ja tuolla olis yksi sipsipussi, jota tuskin voin vastustaa... Suola tuskin ainakaan helpottaa tätä turvotusta. Olen yleensä melko aktiivinen liikkumaan yms, joten tämä sohvalla lötvääminen turhauttaa. Vettä olen juonut tosi paljon kuten yleensäkin.

Siis apua, menkkojen alkuunko tässä voi joutua kärsimään. Sanoivat kyllä, että ne alkaa varmaan suht pian, jopa alkuviikosta, mutta siihen on vielä pitkä aika! Viikonloppuna olisi yhdet juhlatkin, mutta ne taitaa kyllä jäädä väliin, jos olen tällainen valas vielä silloin. Tämä maha on nimittäin oikeasti jotain järkyttävää, siis se, miten järkyttävän suuri ero on muutaman päivän takaiseen! Munasarjat tosiaan kuulemma täyttyvät uudestaan nesteellä ja turvotus johtuu siitä ja tietty hormoneistakin yms.

Järjellä tietty tajuan, ettei tämä mun syytäni ole ja osittainhan koko touhu on arpapeliä, kun ei näitä asioita pystytä täydellisesti säätelemään tai ennustamaan. Ja alusta asti ymmärsin, että epäonnistumisen mahdollisuus on olemassa ja se on vieläpä suht suuri. Mutta silti oli vaan niin harmistunut olo eilen, kun se tuntui tulevan niin puskista niiden hyvää luvanneiden ultrien jälkeen. Tirautinpa siinä toimenpidepöydällä lääketokkurassa pienet itkutkin, kun kuulin, että homma ei mennytkään ihan putkeen. Klinikan henkilökunta oli kyllä tosi ihanaa, mutta tuli vaan sellainen fiilis, että mitä te nyt mua kiittelette ja hyysäätte, kun ei musta mitään iloa loppujen lopuksi ollut. Aikaa, vaivaa ja rahaa vaan meni hukkaan. Varsinkin sitä luovuttajalahjaa valitessa jotenkin nolotti. Toki tajuan, että pelkkä yrittäminen on tärkeää ja enemmän kuin monet tekevät, niin se hoitajakin sanoi.

Kiva kun jaksoitte vastailla, tuli kyllä parempi mieli.

 

["poppis"]

Sehän tässä nyt erityisesti harmittaa, että en todennäköisesti voi lähteä luovuttajaksi uudelleen. Lääkäri sanoi, että pitää vielä miettiä sitä jälkitarkastuksen yhteydessä, mutta todennäköisesti eivät uskalla ottaa mua, koska jos hormonimäärää lisättäisiin, kasvaisi hyperstimulaation riski liian suureksi. Niitä munasoluja kun oli kuulemma aivan VALTAVASTI. Halua olisi kyllä yrittää, mutta toisaalta en kuitenkaan halua omaa terveyttäni riskeerata, enkä ainakaan lapsensaantikykyä. Lapsia kun mulla ei vielä itselläni ole.

Minä olen käynyt hormonihoidot läpi en luovuttaakseni, vaan saadakseni oman lapsen. Sinulla on varmaan taipumusta samaan kuin minulla. Lääkäri ilmoitti viimeksi, että minulle ei enää voida tehdä hormonistimulointeja liian suuren hypeririskin vuoksi Minulle on tehty kaksi stimulaatiota ja punktiota. Ensimmäisessä punktoitiin 78 rakkulaa (yli 25kpl jälkeen hyperi-riski on suuri), tästä satsista ei saatu alkioita. Toisessa hoidossa kokeiltiin todella pienellä lääkeannoksella, osa pistoista korvattiin clomifen tapleteilla. Lopputulos: yli sata punktoitua rakkulaa, joista munasolu oli 51ssä.

Viimeisen punktion jälkeen vietinkin kaksi vuorokautta sairaalassa... Jos sinulla on taipumusta hyperiin älä vaaranna omaa terveyttäsi! Vaikka se pahalta tuntuukin, olet jo osasi tehnyt.

(Noista viimeisen punktion munasoluista 7 hedelmöittyi ja pääsi pakkaseen asti. Kaikki alkiot on nyt käytetty ja meillä on kaksi lasta Joten meillä kävi loppujen lopuksi hyvin.)

 

[miettikää!]

Miten ihmeessä pystytte elämään sen asian kans, että tuolla jossain vaeltaa OMA LAPSENNE, omaa lihaa ja verta! Hyi hitto, en ikinä luovuttais munasolujani, vastuutonta! Kyllä oma on oma, ja joka ei saa, olkoon ilman. En provoa, vaan puhtaasti tätä mieltä olen. Eikö teillä, äidit, ole sydäntä? Oma, biologinen lapsi jollekkin tuntemattomalle!? Ei ikinä!

 

[Pesky Pixie]

Miten ihmeessä pystytte elämään sen asian kans, että tuolla jossain vaeltaa OMA LAPSENNE, omaa lihaa ja verta! Hyi hitto, en ikinä luovuttais munasolujani, vastuutonta! Kyllä oma on oma, ja joka ei saa, olkoon ilman. En provoa, vaan puhtaasti tätä mieltä olen. Eikö teillä, äidit, ole sydäntä? Oma, biologinen lapsi jollekkin tuntemattomalle!? Ei ikinä!

Tää on niin vanha juttu ja käyty tällä palstalla monta kertaa läpi.

 

["vieras"]

Mitä jos kukaan ei nyt kommentoisi tuon mesoojan tekstiä, vaan vaietaan se kuoliaaksi?

 

[miettikää!]

Tää on niin vanha juttu ja käyty tällä palstalla monta kertaa läpi.

Jaa, ei ole mulle vanha juttu. Ensimmäisen kerran luen täältä tällaista. No, en ole kauaa palstaillut, ehkä syy siinä. Jokatapauksessa, minusta tuntuu kauhealta. Kuinka te voitte elää asian kanssa? Aidosti ihmettelen.

 

[ap,]

[QUOTE="vieras";23220194]Mitä jos kukaan ei nyt kommentoisi tuon mesoojan tekstiä, vaan vaietaan se kuoliaaksi? [/QUOTE]
Ja tämä siis ap:lta!

 

["poppis"]

Muistui mieleeni, että minulle annettiin ohjeeksi juoda nestettä 3 litraa/ vuorokausi turvotukseen ja hyperin lieventämiseen.

En tiedä millaisia määriä tällä hetkellä juot, mutta tuota määrän lisäämistä voisi kokeilla olon helpottamiseksi. Hyperin (lievimmänkin) yksi oire on nesteen kertyminen. Minun käskettiinkin kotiutuessa tarkkailla, että käyn pissalla tarpeeksi usein. Vessahätä kertoo, että nesteet liikkuvat kehossa.

Olen kärsinyt hyperin. En onneksi vakavana. Mutta sen jälkeen olo oli muutaman viikon verran kuin flunssassa, nenävuosi verta ja olin todella uupunut. Sairaalassa pistivät hemohessiä ja nestettä suoneen ja silloin meinasi jo pelottaa, kun verikoetta otettiin parin tunnen välein (tarkkailivat arvoja). Mutta siitäkin selvittiin, eikä mitään vaurioita ole jäänyt.

 

[Calm in the storm]

oon luovuttanut 3 kertaa. itselläni ne on kyllä onnistunut,mutta voin tuohon kipuun ja turvotukseen kommentoida.
eka kerran jälkeen olin tosi kipeä. ei tullu mieleenkään kääntää edes kylkeä kun makasin sängyssä.
turvotusta kesti pitkään,maha oli kun ilmapallo!
toisen ja kolmannenkerran jälkeen ei sattunu niin kovin,toki oli tuntemuksia mutta olo ihan ok. silloin mulla käytettiin jotain toista lääkettä irrottaan ne solut. se kuulemma auttaa palautuun nopeemmin. ja niin olikin. toki turvotusta mahassa oli silti,mutta ei niin paljoa ja menkatkin tuli 2päivässä.
missä sä luovutit? itse olin tampereella ensin ovumiassa ja 2 kertaa avalla. avalla seurattiin ja ohjeistettiin paljon paremmin kun ovumiassa. toki ammattilaisia on molemmissa.

 

[Calm in the storm]

Jaa, ei ole mulle vanha juttu. Ensimmäisen kerran luen täältä tällaista. No, en ole kauaa palstaillut, ehkä syy siinä. Jokatapauksessa, minusta tuntuu kauhealta. Kuinka te voitte elää asian kanssa? Aidosti ihmettelen.

ei biologia tee kenestäkään äitiä tai isää.
vaikka lapsella on mun geenejä (ja hyvät geenit muuten onkin..) niin sen on toinen synnyttänyt ja kasvattanut. se on silloin sen äiti.
en koskaan mieti edes luovutuksia enkä kattele vastasyntyneitä että onkohan tuo se..pöh. ja todennäköisesti munasoluni meni ulkomaalaiselle hoidettavalle.

 

[ap.]

[QUOTE="poppis";23220298]Muistui mieleeni, että minulle annettiin ohjeeksi juoda nestettä 3 litraa/ vuorokausi turvotukseen ja hyperin lieventämiseen.

En tiedä millaisia määriä tällä hetkellä juot, mutta tuota määrän lisäämistä voisi kokeilla olon helpottamiseksi. Hyperin (lievimmänkin) yksi oire on nesteen kertyminen. Minun käskettiinkin kotiutuessa tarkkailla, että käyn pissalla tarpeeksi usein. Vessahätä kertoo, että nesteet liikkuvat kehossa.

Olen kärsinyt hyperin. En onneksi vakavana. Mutta sen jälkeen olo oli muutaman viikon verran kuin flunssassa, nenävuosi verta ja olin todella uupunut. Sairaalassa pistivät hemohessiä ja nestettä suoneen ja silloin meinasi jo pelottaa, kun verikoetta otettiin parin tunnen välein (tarkkailivat arvoja). Mutta siitäkin selvittiin, eikä mitään vaurioita ole jäänyt.[/QUOTE]
Voikohan hyperstimulaatio edes tulla enää sen punktion jälkeen? Mä olen tänään juonut varmaan noin 2,5 litraa, juon vettä pari kolme litraa joka päivä. Mutta tosiaan tuntuu kaikki neste kertyvän, kun kovin usein ei ole pissalla tarvinnut käydä. En enää edes uskalla käydä vaa'alla ennen kuin tämä turvotus häviää. Sanoin kyllä klinikalle soitellessani olevani TOSI turvoksissa, mutta ei hoitaja pitänyt sitä huolestuttavana, joten en itsekään ole huolissani, tuskastunut vain.

Kuulostaa tosiaan vähän siltä, että mulla on samantyyppistä ongelmaa kuin sulla, siis tuon suhteen että munasarjat reagoi herkästi stimulaatioon. Lääkäri klinikalla juuri sanoi, että jos mä jostain syystä joutuisin itse noihin hoitoihin, niin voisi olla ongelmallista. Silloin kuulemma kuitenkin uskallettaisiin ottaa vähän enemmän "riskejä" eli yritettäisiin kovemmin rukata se hormonimäärä sopivaksi kokeilemalla. Mutta kun kerran olen vain luovuttajan roolissa, ei sellaiseen kannata ryhtyä, kun niitä riskejäkin on olemassa.

Onneksi teillä oli kuitenkin onnellinen loppu ja saitte ne lapsetkin. :heart:

 

[ap.]

oon luovuttanut 3 kertaa. itselläni ne on kyllä onnistunut,mutta voin tuohon kipuun ja turvotukseen kommentoida.
eka kerran jälkeen olin tosi kipeä. ei tullu mieleenkään kääntää edes kylkeä kun makasin sängyssä.
turvotusta kesti pitkään,maha oli kun ilmapallo!
toisen ja kolmannenkerran jälkeen ei sattunu niin kovin,toki oli tuntemuksia mutta olo ihan ok. silloin mulla käytettiin jotain toista lääkettä irrottaan ne solut. se kuulemma auttaa palautuun nopeemmin. ja niin olikin. toki turvotusta mahassa oli silti,mutta ei niin paljoa ja menkatkin tuli 2päivässä.
missä sä luovutit? itse olin tampereella ensin ovumiassa ja 2 kertaa avalla. avalla seurattiin ja ohjeistettiin paljon paremmin kun ovumiassa. toki ammattilaisia on molemmissa.

Hitto, kirjoitin tähän jo vastauksen mutta se hävisi, kun palsta alkoi tökkiä... Joka tapauksessa, kävin Ava-klinikalla ja olin kokonaisuudessaan tosi tyytyväinen! Henkilökunta oli ihanaa ja vastasivat kaikkiin kysymyksiin perusteellisesti ja muutenkin selittivät kaikki asiat hyvin.

Apua, mua alkaa ihan pelottaan näitä vastauksia lukiessa tämä turvotuksen kesto. :O Esteettisistä haitoista viis, mutta tää pinkeys alkaa olla jo tukalaa! Se hoitaja antoi ymmärtää, että jo samana päivänä alkaisi turvotus häviämään, mutta hirveän yksilöllisiä asioitahan nämä.

Mä olin kans eilen ihan hirmukipeä, en pystynyt edes makuulta nousemaan kuin tosi h-i-t-a-a-s-t-i ja varovasti ilman, että teki tosi kipeää. Onneksi se meni sitten aamuun mennessä suurimmaksi osaksi ohi, vähän vielä juilii alavatsaa ja nipistelee, muttei niin pahasti.

 

["poppis"]

Jos sulla alkaa olemaan hengittäminen vaikeaa, niin sitten suorinta tietä vaikka päivystykseen, jossa kerrot stimulaatiohoidosta. Se on vakavan hyperin oire.

Voi olla, että sulla on lievä hyperi. Eli nestettä pyrkii kertymään kehoon. Lepo ja juominen pitäisi riittää helpottamaan oloa. Jos vointi vielä huononee, niin sitten kannattaa soitella ja kysellä.

Hyperin pahinta muotoa ei onneksi esiinny kuin 5% niistä, jotka saavat oireita. Moni joka saa lieviä oireita selviää levolla ja kaikki eivät edes hoksaa mistä oireet johtuivat. Yritän sanoa, että älä suotta panikoidu tai turhaan huolestu. Elimistö pyrkii kyllä korjaamaan tilanteen, mutta siihen voi mennä oma aikansa. Monesti vasta kuukautiset 'nollaavat' tilanteen.

Alavatsan nipistely voi johtua munasarjoista. Ne ovat olleet melkoisen kovilla hoidon aikana. Normaalitilanteeseen nähden ne joutuvat venymään ja kasvamaan paljon, jotta normaalin yhden rakkulan sijaan useampi rakkula mahtuisi kasvamaan.

 

["luovuttaja"]

Olen itse luovuttanut viidesti. Avasta kamalat kokemukset. Eivät puuduta punktioon vaan huumaavat vähän suonensiäisellä lääkkeellä. Olisi jäänyt siihen ellei lähipiirissäni olisi lapsettomuutta ja sen motivoimana halusin vielä auttaa.Itselleni jäi todella huono fiilis avan toiminnasta. Ovumiassa sain ihan paikallispuudituksen eikä punktio sattunut yhtään enkä tarvinnut suonensiäistä lääkitystä. Toipuminen täysin vie noin viikon. Mielestäni ava tekee puhtaasti bisnestä eikä välitä asiakkaistaan muuten kuin rahaa saadakseen.

 

[miettikää!]

ei biologia tee kenestäkään äitiä tai isää.
vaikka lapsella on mun geenejä (ja hyvät geenit muuten onkin..) niin sen on toinen synnyttänyt ja kasvattanut. se on silloin sen äiti.
en koskaan mieti edes luovutuksia enkä kattele vastasyntyneitä että onkohan tuo se..pöh. ja todennäköisesti munasoluni meni ulkomaalaiselle hoidettavalle.

No kylläpäs tekee. Lapsella on sinun geenisi, perimäsi. Hän kuuluu sinun sukuusi ja perii sen ominaispiirteet. Yhtä irvokasta on spermanluovutus. Lapsia tehdään niinkuin jotain jalostettuja tomaatteja! Yhtä hyvin lapsettomat parit voisivat adoptoida. Maailma on pullollaan hylättyjä lapsia. Mun mielestä olis hyvä, kun perustettais jokin kampanja sperman/munasolujen luovutusta vastaan!

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="luovuttaja";23220619]Mielestäni ava tekee puhtaasti bisnestä eikä välitä asiakkaistaan muuten kuin rahaa saadakseen.[/QUOTE]

Mulla on täysin eri kokemus Avasta. Sain hyvää ja kunnioittavaa ja erittäin huolehtivaa kohtelua kaiken aikaa. Pidettiin kuin kukkaa kämmenellä.

 

[ap.]

Mulla on täysin eri kokemus Avasta. Sain hyvää ja kunnioittavaa ja erittäin huolehtivaa kohtelua kaiken aikaa. Pidettiin kuin kukkaa kämmenellä.

Samoin! Tosin se puudutus olisi voinut olla ihan mukava. Mutta eri paikoissa nyt vaan on eri käytännöt. Ja useimpia se ei taida edes pahemmin sattua.