mun tarina

johonkin on pakko saada purattua sydäntää..eli ajattelin tänne pistää jotain. Elikkä: Ollaan avokkini kanssa pidetty yhtä hieman reilut 5vuotta, ja meillä on 3- kuinen lapsi. Ennen raskauttani suhteemme oli katkolla useaan otteeseen ja ehtiin seurustellakkin kuukauden verran toisen miehen kanssa, unohtaakseni tämän toisen. Ei onnistunut. Syy jatkuviin eroihimme oli miehen runsas alkoholin käyttö, jonka seurauksena kohtuutonta käyttäytymistä minua kohtaa. Mies saattoi juoda 2-3 päivää, olla yöt pois kotoa, ei vastannut puhelimeen, ja jos vastasi haistatti suoraan paskat sun muut. Aina sama homma, kerta toisensa jälkeen. En jaksanut ja aina erottiin hetkeksi. Minä tyhmä annoin aina anteeksi. Kunnes päätin lopettaa suhteen ja erottiin hieman pidemmäksi aikaa. Tällä aikaa mies osoitti katuvansa, aloitti aa-istunnot ym..otin takaisin, ja pian tulinkin raskaaksi. Mies oli ihana raskauteni ajan, otti jonkin verran, mutta asiallisesti ja kotona. Olin tyytyväinen. Viime viikolla taas tapahtui. Sovittiin että hän lähtisi poikien kanssa käymään lähi pubissa, minä sitten tyttöjen kanssa joku olta. No, mieshän lähti, eikä sitten kotiutunutkaan ennen seuraavaa iltapäivää=( Soitin, örisi vain ja haukkui, käski pitää turpani kiinni ja antaa olla hänen rauhassa. En voi sanoin kuvailla tunnetta, mikä mut sillon valtas!! Taasko tämä helvetti alkaa, vaikka lapsi ja kaikki??Ollaan päästy sopuun mutta mulla kokoajan pelko et millon uusii temppunsa, kuinka jaksan yksin lapsen kanssa...tää on hirveetä!! Luotto ei pelaa yhtään, mies sai sen vasta ansaittua takaisin, niin pilas samantien. :ashamed: ...mistä saisin voimia?

 

Ei tule koskaan tilanne lopullisesti muuttumaan. Vaikka miehesi lopettaisi juomisen, on alkoholismi läsnä perheessänne ikuisesti. Voisitko sinä ottaa kotona yhden saunasiiderin, jos miehesi ei? Kun menette yhdessä perhejuhliin, joissa tarjotaan kuohuviiniä tervetuliasimaljoina, miten käyttäydytte?

Ja vaikka tosiaan mitän pahaa ei enää tapahtuisi, mietit kuitenkin sitä kaikkein pahinta ihan joka päivä :wave:

Mutta toisaalta, varmasti miettii miehesikin.

En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Näissä asioissa ei toiset voi oikeastaan neuvoa. Liian helppo olisi sanoa, että jätä se paskiainen. Kyllä sillä rakkaudellakin joku merkitys täytyy olla.

Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää :heart:

 

Alkoholisti on aina alkoholisti. Tämän olen oppinut kantapään kautta. Synnytin jopa lapsenkin tuommoiselle. Nuorempana uskoin, että rakkaus ja lapsi parantaa hänet, mutta ei niin ei. Joitain jaksoja mies jaksoi olla ilman viinaa. Kun lapsi sairastui, hän ryyppäsi. Kun oli yhteistä lomaa, juomista riitti tämän tästä.

Mikään muu ei auta kuin alkoholistin OMA tahto. Ainoa toivosi ehkä on, että hän tulee uskoon.

Vaikka vuosia olen elänytkin ilman ex-miestä jo, näen valitettavasti usein unia hänen törttöilyistään. Eli ikuiset arvet noista yhteisitä vuosista jäi. Voin vain olla enemmän kuin onnellinen, että pääsin eroon.

 

Miten te tyttöraukat teettekin noita lapsia luusereiden kanssa?
Miksi hyvä ja kunnon mies ei kelpaa van pitää väkisin vääntää lapsia renttujen kanssa.

No, tavallinen mieshän on tietenkin tylsä ja ei ole sitä säpinää ja jänitystä.

 

\

Miten te tyttöraukat teettekin noita lapsia luusereiden kanssa?
Miksi hyvä ja kunnon mies ei kelpaa van pitää väkisin vääntää lapsia renttujen kanssa.

No, tavallinen mieshän on tietenkin tylsä ja ei ole sitä säpinää ja jänitystä.

Olin itsekkin nuori tavatessamme, vasta 18-vuotias, mies tällöin 28. Olin siis kovin nuori ja ehkä kokematonkin vielä, viihdyin kuppiloissa ja yökerhoissa, otin itsekkin runsaasti alkoholia..meillä oli hauskaa yhdessä. Ajan kanssa kuitenkin aloin "viisastua", aloin rajottamaan omaa alkoholin käyttöä, rupesin aikuistumaan. Tietenkin olin jo ehtinyt rakastua mieheeni, ja vaadin häneltä samaa...aikuistumista. Selvinpäin meillä ei mitään ongelmia, tietty pikku riitoja kuten muillakin pariskunnilla, mutta ei mitn suurempaa. En yritä puolustaa mitenkään mieheni käyttäytymistä, mutta on aikasta kohtuutonta ruveta arvostelemaan, tukea täältä tulin hakemaan! Kiitos parille ensin vastanneelle! :flower:

 

Juu, moralisoida on aikalailla turhaa. Kaikki päiväthän ei ole yhtä kurjia, eihän? Alkuperäinen voi varmaan myös vakuuttaa, että mies on ihana silloin kun on selvinpäin, ei ryyppyputki menossa. Eikö?
Minulla vähän sama tilanne, tosin yhdessä oltu jo yli 10v, lapsia 2. Alussa nuo poissaolot(ryyppäjäiset) kesti kanssa muutamiakin päiviä, jolloin miestä ei näkynyt eikä kuulunut...
Nykyään voi ryypätä päiviä, mutta ei enää "häviä" sillai kun ennen. Sitten on joskus parikin kuukautta täysin ottamatta. Ja voi luoja kun silloin on ihanaa!!! Miksei sitä voi jatkua?! :'( :'(

Uskon myös siihen ettei mies muutu, ei minunkaan. Ehkä kuitenkin niitä hyviä päiviä on vielä enemmän kuin huonoja. Ehkä. Uskon ainakin niin, että kun tuo suhde vaihtuu, saan voimia lähteä. Pakko uskoa, muuten en jaksa.

Voimia alkuperäiselle! Samassa veneessä ollaan... :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Pistä pojan kamppeet siististi kassissa pihalle. Mieti itseäsi ja lastasi.
Parempi ilman alkkis-isää.

 

\

Miten te tyttöraukat teettekin noita lapsia luusereiden kanssa?
Miksi hyvä ja kunnon mies ei kelpaa van pitää väkisin vääntää lapsia renttujen kanssa.

No, tavallinen mieshän on tietenkin tylsä ja ei ole sitä säpinää ja jänitystä.

Oikeessa olet! olen minäkin sellainen rukka, mutta jos olisin tämän tiennyt, olisin valinnut sen hiljaisimman hissukan, tylsimmän nörtin ja vaikka ihan tavallisen näköisenkin!! Ei, piti vaan saada jännittävä mies ja uskokaa tai älkää, tietoisesti valitsin mieheni ulkonäönkin perusteella, koska halusin kauniin lapsen! No uskomattoman kaunis prinsessa mulla on tällä hetkellä, mies vaan on maailman paskin luuseri! Että heti vaihtaisin, enkä ulkonäköön kiinnittäis mitään huomiota! Joten, tylsät nörtit, tänne vaan!

 

Ihan on kuin omaa tarinaani...juuri mietin, olenko tehnyt elämäni pahimman mokan kun olen niin monet kerrat anteeksi antanut. Meillä lapsi jo 1,5 vuotias, ja nyt olen päättänyt, ettei lapsen tarvitse nähdä ja kuulla tuollaista touhua, on jo sen verran iso että alkaa kohta ymmärtää, pelätä ja kysellä!Nyt on miehellä ollut "kuiva kausi" n. pari kk, ja yleensä noinkin pitkän ajan jälkeen kohta taas mennään ja lujaa ja sitten taas meikäläinen haukutaan ja haistatellaan ja uhataan lyödä lättyyn jne...
Seuraavasta kerrasta tämä tyttö ottaa prinsessansa kainaloon ja häipyy!!! :wave:

 

\

Miten te tyttöraukat teettekin noita lapsia luusereiden kanssa?
Miksi hyvä ja kunnon mies ei kelpaa van pitää väkisin vääntää lapsia renttujen kanssa.

No, tavallinen mieshän on tietenkin tylsä ja ei ole sitä säpinää ja jänitystä.

Ensinnäkään en ollut mikään tyttö, enkä rukka, vaan aikuinen nainen, kun synnytin lapsen. Ja alkoholistimieskin voi olla kunnollinen ja käydä töissä, charmikas ja hauska sekä varakaskin. Valitettavasti tuo sairaus teki perhe-elämästämme helvetin ja epävarmuus oli hallitseva tekijä suhteessa jatkuvasti.

Nykyinen mieheni on kunnollinen, raitis, kiihottava, eikä jännitystä elämästämme todellakaan puutu.

 

\

Pistä pojan kamppeet siististi kassissa pihalle. Mieti itseäsi ja lastasi.
Parempi ilman alkkis-isää.

elämä on julmaa, mutta tätä peesaan :/