Toggle sidebar

mun poikani on kyllä kahea käytökseltään, ei oo ees tosi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiti

Vieras
vitsi mä häpeän sitä. isäni nappas poikani kyytiin ja vei samal päiväkotiin kun vei oman poikansa kouluun(tai piti viedä), pojat oli istunut takapenkillä. minun 4v poikani ja veljeni 7v, mun poika oli alkanut läimii veljeäni, joka kielsi että älä lyö. poikani oli saanut lumiharjan käsiinsä jatkanut sillä lyömistä ja nauranut päälle! :o se on täys hirviö :'( tota se tekee päiväkodissakin ja teki pitkään mullekkin kunnes tajusi että mua ei todellakaan kannata lyödä tai istuu jäähyllä vaikka sitten sen 15kertaa päivässä jos mua lyömällä uhmaa ja menettää samaan tahtiin etuuksia (lelut,videot, tai pari rahakolikkoa jotka sille on tärkeät), silti se tekee tota välillä kotonakin. kerran jo työnsin sen rappukaytävään vähäks aikaa kun itsellä meinas räjähtää lujaa.

no uskoopa isänikin viimein että toi ei todellakaan ole helppo lapsi.

mutta mua hävettää. nyt on sit pikkuveljelläni naama turvoksissa ja yksi poissaolo koulusta mun pojan takia. joskus tekis mieli nostaa muksu ns.seinälle ja kunnolla kun ei oppi mee jakeluun.

miksi kaverin muksut ei ole edes ikinä aloittaneet tota käytöstä vaikka heillä sentään n ollu esimerkki siihen kotoolta ja meillä ei. miksi mä en ymmärrä
 
No olisiko jo aika ottaa yhteyttä ammattilaisiin, ja todeta että ette pärjää lapsen kanssa? :o

Jos mun lapseni pahoinpitelisi toisen siihen kuntoon, ettei tämä pysty menemään kouluun, niin oltaisiin jo menossa jonnekin ja lujaa |O
 
niin no hyvä ravistettava, kun ei tuon käytöksen kitkemiseen voi kukaan tehdä enempää kuin on jo tehty(paitsi ehkä rauhottavat lääkkeet, mutta niitä tuskin ton ikäselle saa). heti silloin pikkusena kun toi alotti sn että huitas välil em.hiekkalapiolla kaverii tai heitti hiekkaa tai otti tavaran kädestä kaverilta, mä sanoin ei ja poistin lapsen leikistä penkille istumaan joksikin aikaa, ihan aina kun teki jotain. kun taas moni kaverini ei aina edes omaansa jaksanut kieltää,eikä ainakaan melkein koskaan poistanut leikistä jos hölmöili. silti nämä lapset ei nyt 4vuotiaana ole tollasia, ei vaikka on puuttunut johdonmukaisuus ja ajoittain kurikin kokonaan.

yhden kaveril tosiaan oli ennen eroa väkivaltaa joka kohdistui osittain hänen lapsiinkin, mutta nekin lapset käyttäytyy normaalisti.

toki isäni on tehnyt sen virheen että on aika lepsu ollut tolle aina(joten mitään auktoriteettia sillä ei ole tohon poikaan). mutta silti ihan käsittämätön kakara :headwall: ja vielä nauraa kun toista sattuu :kieh: miksi mulle on pitänyt tollanen syntyä, eikä helppo lapsi, plaah.

niin ja muuten pk:ssa psykologi tutkii ton tässä talven aikana(pääsee varmaan sitä kautta jatkotutkimuksiin, neurologille yms).

ite oon epäillyt jo 2v iästä ylivilkkaushäiriötä kun on niin menevä ja impulsiivinen ollu aina. eikä oikein rangaistukset tehoa :'( niin ja toki hän saa paljon positiivista huomiotakin, kehun aina hirveästi kun tekee hyvää tai toimii oikein
 
vai oireilee, heh empatiakyky siltä puuttuu (vaikka muuten onkin fiksu poika), vai meinaatko että on oireillu syyttä siitä lähtien kun uhma puski päälle ? jaa no kerroppa syy kun mä en keksi sellasta. oon nähnyt sellasia laiminlyöntejä lähipiirissä mitä meillä ei oo ollut. mutta heidän lapset on normaaleja.

yksi(entinen, pistin välit poikki) äitituttuni käytti väkivaltaa kun lapset oli tottelemattomia sen lapset käyttäytyi normaalisti(toinen on 4v).

yksi äitituttuni on koko lapsen elämän ajan suurinpiirtein vaan maannut sohvalla,(yh) siis oikeesti ei oo jaksanut mitään tehä lapsen kanssa(just ja just ruuan lapselle kerran päiväs+aamu/iltapala), lapsi saa melkein kaiken itkemällä periksi, lapsi kohta 5v, käyttäytyy täysin normaalisti.

yks äiti pitää sallittuna kasvatus keinona luunappeja_/tukistusta, lapset normaaleja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
No olisiko jo aika ottaa yhteyttä ammattilaisiin, ja todeta että ette pärjää lapsen kanssa? :o

Jos mun lapseni pahoinpitelisi toisen siihen kuntoon, ettei tämä pysty menemään kouluun, niin oltaisiin jo menossa jonnekin ja lujaa |O
Click to expand...


täysi peesi tälle.

 
Lapsia on erilaisia. Joku ei oireile, vaikka kotona on väkivaltaa, ja toinen taas on (älä pahastu :flower: ) ihan kamala vaikka on hyvästä kodista, rajat ja rakkautta, yms. Kyseessä voi hyvinkin olla joku ylivilkkaus tms. Oletko itse ottanut yhteyttä perhe- ja kasvatusneuvolaan, jos lapsi pääsisi sitä kautta tutkimuksiin? Terapia tai jokin helpottaisi varmaan teidän elämää :hug:
 
Oletko käynyt lapsesi kanssa esim. perheneuvolassa? Jos et, et voi sanoa, ettei kukaan voi auttaa. Heillä on perheneuvolassa ihan erilaiset keinot noihin asioihin kuin sinulla. Tiedän, että lasten kanssa ei ole helppoa, mutta jos oma jaksaminen on kortilla kannattaa hakea apua.

Jos et halua perheneuvolaan, ota asia puheeksi lastenneuvolassa (soita vaikka sinne) ja kysy apua sitä kautta.
 
lapsi on päiväkodissa ja sitä kautta saatiin sovittua että lastenpsykologi tutkii lapsen siellä (ja tietysti juttelee meidän kanssa jotta tietää sen mitä pk eivät osaa kertoa),mutta siis päiväkodissahan on suurinosa ryhmässä kasvatusalan ammattilaisia + että kelto vetää ryhmää jossa poikani myös on ja he eivät meinaa pärjätä 4vuotiaan lapsen kanssa :o (ei ole mikään iso ryhmä) meinasivat ensin tunkee jotain perhetyöntekijää kotia mutta mä sanoin että ei ole kyse siitä että me vanhemmat laiminlyötäs lasta tms vaan jostain muusta, niin minusta silloin tuo lastenpsykologi on oikeampi vaihtoehto. (perheneuvolaan on hirveä jono, joten päiväkodin kautta pääsee nopeammin tutkittavaksi). ihan hirveää kun kaikkensa on tehnyt ja muksu on kauhukakara :'( pakko päästä purkaa tätä vitutusta jonnekkin (tänne siis).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lapsi on päiväkodissa ja sitä kautta saatiin sovittua että lastenpsykologi tutkii lapsen siellä (ja tietysti juttelee meidän kanssa jotta tietää sen mitä pk eivät osaa kertoa),mutta siis päiväkodissahan on suurinosa ryhmässä kasvatusalan ammattilaisia + että kelto vetää ryhmää jossa poikani myös on ja he eivät meinaa pärjätä 4vuotiaan lapsen kanssa :o (ei ole mikään iso ryhmä) meinasivat ensin tunkee jotain perhetyöntekijää kotia mutta mä sanoin että ei ole kyse siitä että me vanhemmat laiminlyötäs lasta tms vaan jostain muusta, niin minusta silloin tuo lastenpsykologi on oikeampi vaihtoehto. (perheneuvolaan on hirveä jono, joten päiväkodin kautta pääsee nopeammin tutkittavaksi). ihan hirveää kun kaikkensa on tehnyt ja muksu on kauhukakara :'( pakko päästä purkaa tätä vitutusta jonnekkin (tänne siis).
Click to expand...

Mutta olisi varmaan hyvä, että voisitte te aikuisetkin jutella jonkun kanssa. Se tekee hyvää. Tuksin kukaan ajattelee laiminlyöntiä, vaan sitä, että vanhemmatkin tarvitsee tukea. Ei kyse ole yksin lapsesta, vaan koko perheestä. Mutta hyvä jos asia etenee ja tekin pääsette tän psykologin kanssa juttelemaan.
 
liliilisänimetön sun kirjoituksista saa koko ajan sen kuvan että olet syyllistämässä vanhempia tästä. kiitos,sitähän tässä kaivattiinkin. kauhukakaroitahan syntyy vain ja ainoastaan huonolla kasvatuksella.
 
Koittaisin kiirehtiä niihint tutkimuksiin pääsyä, jos olisin sinä. Ottaisin yhteyttä niin sinne päiväkodin psykologiin kuin lasten neurologiinkin. Yhtenä vaihtoehtona pulpahtaa esiin esim. sensorisen integraation häiriöt, mihin voisi toimintaterapia auttaa. Mutta vaatisin ammattilaisen testejä, että oikea apu löytyisi.
 
Tuossa iässä ja tuollaisen arvaamattoman, väkivallan uhan koko ajan sisältäneen käytöksen ja kielenkehityksen viivästymisen perusteella kummipoikaani alettiin tutkia 4-vuotiaana. Tuloksena oli vuoden päästä diagnoosi keskivaikesta adhd:stä ja apua monelta taholta koko perheelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
liliilisänimetön sun kirjoituksista saa koko ajan sen kuvan että olet syyllistämässä vanhempia tästä. kiitos,sitähän tässä kaivattiinkin. kauhukakaroitahan syntyy vain ja ainoastaan huonolla kasvatuksella.
Click to expand...

Tai sit haluat itse ymmärtää niin. En mä ainakaan nähnyt tuosta tekstistä sellaista. Ja jokatapauksessa lapsi on osa teidän perhettä niin eikö silloin asia kosketa koko perhettä. Ja lisäks olet mun mielestä vähän liian varma että et itse ole voinu tehdä mitään väärin. En siis tarkoita että olisit, mutta kuinka voit olla niin tosi varma että olet täydellinen kasvattaja?

Ja eikö se ole hyvä ottaa kaikki apu perheelle vastaan minkä saa kuin vain sen mikä tuntuu sinusta mukavalta.
 
Eilen täällä kerroinkin veljestäni joka vauvaiästä asti hakkasi muita vauvoja jo hiekkalaatikolla niin että äitini joutui nielemään suurta häpeää. Paljon rakkautta ja rajoja kotona oli silti ( 1980 luvulla tapahtunut ). Veljeäni ei voitu viedä kuin yksityiseen hoitopaikkaan. Sisarensa ( minut ) veljeni hakkasi ja alisti jo kehtoon. Sen jälkeen törkeää kiusaamista ja väkivaltaa niin kauan kunnes muutin itse pois kotoa opiskelemaan. Itse olen normaali ja äiti ja isä ovat normaaleja. Papalla on toiselta puolelta sukua on kuulemma ollut samanlaista sadistista käyttäytymistä kuin veljelläni on. En tuntenut pappaa niin ( onneksi ). Veljeäni ja minua vietiin perheterapeutuille ( sen aikaiselle ) ja veljelläni epäiltiin "puoliautismia ( ??? )". Hän ei oikein suostunut yhteistyöhön edes terapiassa. Älykkyystestit heitti häränpyllyä. Veljeni älykkyys meni jollakin asteikolla yli rajojan ja joillakin osin tuli pohjanoteerausta.
Muistan että peruskoulun päästötodistus oli vain päälle kuuden. Vaikka hän ei ikinä lintsannut ja sai kotona neuvoja.

Lisään vielä että viimeisillä voimillaan vanhempani koittivat suojella minua. Veljelleni ostettiin paljon harrastevälineitä että hän ei piinaisi minua. Ne auttoivat VÄHÄN.
Siitä minulle jäi ristiriitaisia ajatuksia... että sadisti saa aina enemmän lahjoja kuin minä. Siitä syntyikin sitten parit konfliktit minun ja vanhempieni välille. Alkoi auktoriteetti rakoilla.

Toivottavasti sinä jaksat rakastaa lastasi ja löydät jonkun tien mitä emme löytäneet. Minä ymmärrän sinua ja tiedän että teet kaikkesi jo. Niin meilläkin tehtiin ( tietääkseni ).
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa