V
vierailija
Vieras
Kun tavattiin, mä kerroin miehelle, että en nauti seksistä ja että se on sen takia mulle vastenmielistä. Pidin itseäni viallisena ja kelvottomana sen takia. Olisin odottanut miehen, joka rakastaa minua olevan huolissaan ja haluavan auttaa. Sen sijaan mieheni teki erittäin selväksi, että olen hänelle vain pillunkantoteline koittamalla riisua minua out of nowhere ja ollen sitten selkeästi pettynyt, kun nainen, joka oli maininnut näistä ongelmista, ei ollutkaan himokkaana mukana, vaan kauhistui ja suuttui.
Miksi jäin hänen kanssaan oli se, että sama stoori miehen kuin miehen kanssa, että siis ketään ei kiinnostanut minun ongelmani siinä, vaan äkkiä ois ollut pakko saada. Ja tämä mies oli näistä kaikista paskapelleistä muuten kelvollisin.
Tämä asia on seurannut mukana siitä lähtien selvittämättömänä välillämme ja halveksin miestä nyt siksi, että ei tajunnut kahta seikkaa a) kysyä minulta, mikä on hätänä, etten saa mitään seksistä, etten nauti siitä ja tietysti olla koittamattakaan sitä, ennen kuin se on edes alkeellisellakaan tasolla yhteinen juttu ja b) ei tajunnut, että se, etten mä nauti on erittäin hirveä trauma minulle onnellista suhdetta ja MINUA ajatellen. Kun ei nyt aina ajatella vain sitä mikä hänelle on kivaa. Hän ois löytänyt sitä kivaa kenen tahansa naisen kanssa, joka pystyy nauttimaan seksistä. Mutta eihän tää pässi sitä tajunnut. Tai sitten se ei saanut muita (todennäköisempi selitys).
En voi kehua, että olisin suinkaan tiennyt vastausta siihen, että mikä minulla on, kun seksi ei tunnu mulle millekään, tai että siihen vain jollain lailla liittyy surua, mutta olisin odottanut miehen joka on niiin kiinnostunut minusta, että halusi kanssani lapsiakin, tahtovan auttaa minua ja olla läsnä ongelmassa, eikä vain itsekkäästi panna menemään, koska oma kulli vaatii. Viis siitä, ettei kumppani edes nauti siitä. Oisin toivonut että se olisi ollut meidän yhteinen ongelmamme, JA, että jos tämä on liikaa toivottu, niin hän olisi myöntänyt, että olen paskaakin turhempi hänelle, ja että voin painua vittuun häiritsemästä häneltä sitä, että kulli saa seksiä joka päivä tai aina kun se sitä tarvitsee. No okei, miehen "ansioiksi" on myönnettävä se, että hän suostui melko pitkiin kuiviin kausiin, mutta hei, ei olleet ylläri.
En varmaan ikinä anna anteeksi tätä, että edes omaa miestäni ei minun vaikeuteni seksissä kiinnostaneet, ja että hän silti tuhlasi aikaani kaivaten minua palvelemaan hänen seksitarpeitaan.
Miksi jäin hänen kanssaan oli se, että sama stoori miehen kuin miehen kanssa, että siis ketään ei kiinnostanut minun ongelmani siinä, vaan äkkiä ois ollut pakko saada. Ja tämä mies oli näistä kaikista paskapelleistä muuten kelvollisin.
Tämä asia on seurannut mukana siitä lähtien selvittämättömänä välillämme ja halveksin miestä nyt siksi, että ei tajunnut kahta seikkaa a) kysyä minulta, mikä on hätänä, etten saa mitään seksistä, etten nauti siitä ja tietysti olla koittamattakaan sitä, ennen kuin se on edes alkeellisellakaan tasolla yhteinen juttu ja b) ei tajunnut, että se, etten mä nauti on erittäin hirveä trauma minulle onnellista suhdetta ja MINUA ajatellen. Kun ei nyt aina ajatella vain sitä mikä hänelle on kivaa. Hän ois löytänyt sitä kivaa kenen tahansa naisen kanssa, joka pystyy nauttimaan seksistä. Mutta eihän tää pässi sitä tajunnut. Tai sitten se ei saanut muita (todennäköisempi selitys).
En voi kehua, että olisin suinkaan tiennyt vastausta siihen, että mikä minulla on, kun seksi ei tunnu mulle millekään, tai että siihen vain jollain lailla liittyy surua, mutta olisin odottanut miehen joka on niiin kiinnostunut minusta, että halusi kanssani lapsiakin, tahtovan auttaa minua ja olla läsnä ongelmassa, eikä vain itsekkäästi panna menemään, koska oma kulli vaatii. Viis siitä, ettei kumppani edes nauti siitä. Oisin toivonut että se olisi ollut meidän yhteinen ongelmamme, JA, että jos tämä on liikaa toivottu, niin hän olisi myöntänyt, että olen paskaakin turhempi hänelle, ja että voin painua vittuun häiritsemästä häneltä sitä, että kulli saa seksiä joka päivä tai aina kun se sitä tarvitsee. No okei, miehen "ansioiksi" on myönnettävä se, että hän suostui melko pitkiin kuiviin kausiin, mutta hei, ei olleet ylläri.
En varmaan ikinä anna anteeksi tätä, että edes omaa miestäni ei minun vaikeuteni seksissä kiinnostaneet, ja että hän silti tuhlasi aikaani kaivaten minua palvelemaan hänen seksitarpeitaan.
No, sanoinhan, että sama tapahtui jokaisen miehen kanssa. Tai no siis ehkei muut luulleet, että mä koitan salaisesti kiihottaa heitä, mutta kukaan ei ajatellut, että kuinka paljon kärsin itsekin siitä, että seksi ei tunnu hyvältä. Minusta on jotenkin omituista olettaa, että kaikille seksi tuntuu hyvältä. On varmaan monia naisia, joille ei tunnu. Koska heidän aiemmat kokemuksensa. Eikä niin että naisessa ois vikaa.