Jääpuikko
ainakin henkisellä tasolla, sängyyn tms.ei ole kuitenkaan mennyt.
Minä paha vaimo eilen luin miehen tekstiviestit ja sieltä löytyikin 2 kyseenalaista tekstiviestiä.
Herätin miehen ja kysyin että kuka on xxx? ja vastasi että työkaveri. Kysyin että muuta mitä haluaa kertoa niin ei kuulemma.
Menin muualle vähäksi aikaa rauhoittumaan, ja aloin sitten kuulustelemaan ja kysymään, mies ei itse oma-aloitteisesti edes pyytänyt anteeksi!
Yhteenveto:
-puoli vuotta tekstannut, tuntenut 1,5 vuotta (viestittely alkoi kun nainen lopetti työssä)
-ei ole ihastunut, koki vain että natsaa jutut yhteen
-tekstannut kaikkea maan ja taivaan väliltä (aluksi sanoi vain että tuhmuuksia)
-ei mitään fyysistä
Joka asia piti kysyä ja tingata, mies ei itse meinannut sanaa suustaan saada. jouduin kysymään että haluaako vielä olla mun kanssa, rakastaako mua enää yms. yms. kerran sanoi 'olen pahoillani'.
Mulla on todella loukattu olo, tuntuu että ihan sama vaikka olisiki ollut naisen kanssa sängyssäkin. Olen miehelle välillä vihjaillut ja lopulta sanonut suoraan, kun ei pitkään aikaan ole sanonut rakastavansa tai kehunut kauniiksi tms.
Ei myöskään ikinä ole kauheasti puhunut ajatuksistaan ja tunteistaan, välillä tietysti, mutta saattaa olla pitkiäkin aikoja hiljaa.
Nyt jakanut ne kaikki tunteet ja muut toisen naisen kanssa!! ällöttää ajatus niitten seksi viestittelystä, kuinka ne on täällä tekstannut ja mies kiihottunut ja sitten tullut sänkyyn ja joutunut tyytymään muhun....
Ja tätä oli siis jatkunut puoli vuotta. Jos en olisi tekstiviestejä lukenut niin herra ties kuinka kauan vielä. En tiedä olisiko se jossain vaiheessa lopahtanut, vai olisivatko päätyneet sänkyyn. Jos mieheltä kysytään, niin vastaisi että lopahtanut, mutta niin jokainen henkeään arvossa pitävä mies vastaisi.
Se on täällä elänyt mun kanssani ja pitänyt kaksoiselämää koko ajan.
Pitäkää siskot tyhmänä, mutta voin sanoa, että ikinä en olisi mun miehestäni uskonut.
Enkä mä nyt tiedä yhtään mitä teen. Jos ei olis lapsia niin lähtisin. Olen mustasukkainen ihminen ja tosi vaikea unohtamaan asioita. En tiedä voinko enää luottaa ja alanko vainoharhaisesti kyttäämään kännykkää tästä lähtien yms yms.
Nyt viisauden sanoja?
Minä paha vaimo eilen luin miehen tekstiviestit ja sieltä löytyikin 2 kyseenalaista tekstiviestiä.
Herätin miehen ja kysyin että kuka on xxx? ja vastasi että työkaveri. Kysyin että muuta mitä haluaa kertoa niin ei kuulemma.
Menin muualle vähäksi aikaa rauhoittumaan, ja aloin sitten kuulustelemaan ja kysymään, mies ei itse oma-aloitteisesti edes pyytänyt anteeksi!
Yhteenveto:
-puoli vuotta tekstannut, tuntenut 1,5 vuotta (viestittely alkoi kun nainen lopetti työssä)
-ei ole ihastunut, koki vain että natsaa jutut yhteen
-tekstannut kaikkea maan ja taivaan väliltä (aluksi sanoi vain että tuhmuuksia)
-ei mitään fyysistä
Joka asia piti kysyä ja tingata, mies ei itse meinannut sanaa suustaan saada. jouduin kysymään että haluaako vielä olla mun kanssa, rakastaako mua enää yms. yms. kerran sanoi 'olen pahoillani'.
Mulla on todella loukattu olo, tuntuu että ihan sama vaikka olisiki ollut naisen kanssa sängyssäkin. Olen miehelle välillä vihjaillut ja lopulta sanonut suoraan, kun ei pitkään aikaan ole sanonut rakastavansa tai kehunut kauniiksi tms.
Ei myöskään ikinä ole kauheasti puhunut ajatuksistaan ja tunteistaan, välillä tietysti, mutta saattaa olla pitkiäkin aikoja hiljaa.
Nyt jakanut ne kaikki tunteet ja muut toisen naisen kanssa!! ällöttää ajatus niitten seksi viestittelystä, kuinka ne on täällä tekstannut ja mies kiihottunut ja sitten tullut sänkyyn ja joutunut tyytymään muhun....
Ja tätä oli siis jatkunut puoli vuotta. Jos en olisi tekstiviestejä lukenut niin herra ties kuinka kauan vielä. En tiedä olisiko se jossain vaiheessa lopahtanut, vai olisivatko päätyneet sänkyyn. Jos mieheltä kysytään, niin vastaisi että lopahtanut, mutta niin jokainen henkeään arvossa pitävä mies vastaisi.
Se on täällä elänyt mun kanssani ja pitänyt kaksoiselämää koko ajan.
Pitäkää siskot tyhmänä, mutta voin sanoa, että ikinä en olisi mun miehestäni uskonut.
Enkä mä nyt tiedä yhtään mitä teen. Jos ei olis lapsia niin lähtisin. Olen mustasukkainen ihminen ja tosi vaikea unohtamaan asioita. En tiedä voinko enää luottaa ja alanko vainoharhaisesti kyttäämään kännykkää tästä lähtien yms yms.
Nyt viisauden sanoja?