Mun lapset on ihania mutta vähän tyhmiä, ja se välillä turhauttaa...

["vieras"]

Tämä nyt taitaa olla vähän tabu aihe, mutta kysynpä kuitenkin jos joku tunnistaisi tunteen...

Eli mulla on siis kaksi melko pientä poikaa, pian 2- ja 4-vuotiaat, jotka on toki aivan ihania, rakkaita naperoitani joista olen hyvin kiitollinen ja onnellinen. Mutta poikaparat ovat... no, vähän "tyhmiä", ja sekös välillä turhauttaa... Molemmat vaikuttavat paljon nuoremmilta kuin mitä ovatkaan, eikä kumpikaan opi mitään nopeasti eikä uusien asioiden opettelu oikeastaan edes kiinnostaa kumpaakaan. Sanotaan nyt esimerkiksi vaikka palapelit, nuoremmalla ei riitä kärsivällisyys vielä edes nuppipalapeleihin, vanhempi tuskin saisi edes 10 palan palapelia itsenäisesti tehtyä. Vaikea tietää, kun kumpaakaan ei saa keskittymään palapelin äärelle. Lapset eivät sinällään ole mitään pahoja riehujia (ovat myös motorisesti varsin taitamattomia), mutta meno on vaan aina sellaista päätöntä kaahottamista, että kumpaakaan ei saa keskittymään mihinkään kehittävään tai edes mihinkään yhteiseen leikkiin tms jonka varjolla voisi asioita opetella. Kummallakaan en ole ainakaan vielä havainnut mitään "vahvaa" aluetta, vaan ovat tasaisesti kaikessa tekemässään yhtä huonoja...

Tiedän, että lapset on erilaisia ja kehittyy eri tahtiin, mutta kyllä se vaan silti turhauttaa kun katselee muiden samanikäisiä lapsia, jotka on jo jotenkin aivan eri tasolla ja tuntuu että vanhemmatkin pääsee silloin paljon helpommalla. Miten muiden lapset tuntuu oppivan kaiken kuin itsestään, mutta meillä väännetään hirveän pitkään ihan perusasioistakin? Esim. 4-vuotias ei vieläkään osaa/halua pukea itsenäisesti, ja joka ikinen päivä käydään hirveätä taistelua että lapsi saisi edes osan vaatteista itse päällensä kohtuullisessa ajassa...

Tässä on vähän ristiriitaiset tunteet, kun en tiedä että pitäisikö minun patistaa lapsia "oppimaan", vai pitäisikö vaan antaa olla ja ajatella että mun lapsista ei ole siihen ja että suomessa muutenkin lapsia itsenäistetään liian varhain eikä lapset saa olla lapsia tarpeeksi pitkään... Tuleeko lapsista silloin laiskoja alisuoritujia, jotka aina vaan uskoo että en mä tätä kuitenkaan osaa tai jaksa tehdä kun äiti on aina tehnyt tämän puolestani? Vai ahdistuuko lapset sitten siitä, että heiltä vaaditaan jotain sellaista jota eivät vielä osaa eikä valmiudet oppimiseen riitä, vaikka keskimäärin samanikäisillä jo riittää? Vaikeeta...

Muilla samanlaisia ajatuksia ollut omista lapsistaan?

 

[mielen kiinto]

en osaa vastata. omat lapset koululaisia. itse olen miettinyt tuota mitä sanot viimeisessä kappaleessa.

pitääkö antaa olla vai patistaa, ja tuleeko lapsista laiskimuksia jos vaan antaa olla.

olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä.
päivänselvä asia tietysti että pitää opettaa käytöstavat ja kunnioittamaan muita ihmisiä, pienestä pitäen, mutta tuo lapsen oma kehitys, pitääkö vaan antaa olla hitaampi vaikka muut opettaisivat jo tosi pienille kirjaimia ym.

 

[astrolabe]

Ihan hissukseen, pieniähän nuo vielä ovat. Ei tuossa iässä voi oikein arvioida lasta, koska sisäisessä maailmassa voi olla vaikka mitä meneillään, mutta lapsi ei osaa sitä kommunikoida vielä.

 

["vieras"]

Noh, en ola alan asiantuntija ja omia on vaan yks 7v. Kaikki lapset oppivat aikanaan, meillä on hidas hämäläinen; puoltoista vuotiaana kävelemään, mutta 2 vuotiaana puhui jo sujuvasti, ilman minkään kirjaimen puuttumista. Ajo apupyörillä vielä viime kesänä, kun rohkeus riitti koitta ilman, oppi samoin tein ajamaan ilman.
Eskarissa sanoi ip-hoitotäti ( työkokemuksellansa, tuskin koulutuksen suomalla tiedolla), että vaikuttaa hieman lapsellisemmalta, kuin muut....äitillä ei siltikään kiirettä lyhentää hänen lapsuuttaa......=) Hyvin pärjää kuitenkin opettajan mukaan eskarissa, että sellasta!!

 

[leijona76]

Lapsuutta ei tarvi lyhentää vaikka edellyttää ikätasosta toimintaa. Kuten esim 4v sitä että riisuu ja pukee. Sekään ei kehitä lasta että ei vaadita ja edellytetä. Perustaidot eivät ole mitta sille saako lapsi olla lapsi. Se kuuluu kehitykseen että taidot opetellaan. Ja todellaakaan kaikki muut ei itsestään opi ja tee. Kyllä se monelle meinaa sitä että patistetaan oppimaan. Päivähoidossa näkee hyvin kirjon lapsissa ja siinä mitä kukin osaa/ei osaa ja haluaa tai ei halua.

 

[pikana]

En sanos tyhmiks, jos kiinnostusta ei ole niin takkuamistahan se on. Sitten kun kiinnostus herää niin oppiminen sujuukin äkkiä. Tekstistäsi kuuluu hyvin tuttu kaiku ja samoja mietteitä olen itsekkin miettinyt. Tullut kuitenkin siihen tulokseen et lapsen kiinnostus pitää saada herään ja sitten vasta opetellaan.

 

["ap"]

en osaa vastata. omat lapset koululaisia. itse olen miettinyt tuota mitä sanot viimeisessä kappaleessa.

pitääkö antaa olla vai patistaa, ja tuleeko lapsista laiskimuksia jos vaan antaa olla.

olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä.
päivänselvä asia tietysti että pitää opettaa käytöstavat ja kunnioittamaan muita ihmisiä, pienestä pitäen, mutta tuo lapsen oma kehitys, pitääkö vaan antaa olla hitaampi vaikka muut opettaisivat jo tosi pienille kirjaimia ym.

Niin, sitähän ei sinällään tarvitsisi pohtia jos lapsi olisi luonnostaan kiinnostunut oppimisesta eikä tarvetta patistelulle olisi... Itse olin lapsena sellainen, että halusin oppia kaiken nopeasti ja halusin näyttää myös esim. vanhemmilleni miten hyvä olen. Naiivisti ajattelin ennen omia lapsiani, että jos lapsi ei ole sellainen niin silloin vanhemmat ovat tehneet jotain väärin (esim. eivät ole antaneet lapselle mahdollisuutta oppia, eivät ole riittävästi kannustaneet), mutta omien lasten myötä asioita on saanut ajatella vähän uudesta näkökulmasta... Ei ne lapset taidakaan olla syntyessään "tabula rasa", vaan kyllä jokaisella on jotkut omat synnynnäiset rajansa oppimiselleen ja käytökselleen. Tai sitten en vaan halua myöntää itselleni että olen jo jotain tehnyt väärin kun lapset vaan on vähän hitaita...

 

[bud]

Meidän 4v:llä on vaihe, jossa pukeminen kestää ja kestää ja kestää. Samaten riisuminen. Ennen ei saanutkaan auttaa, mutta nykyään mankuu, että pitäs pukee ja riisuu. Enkä kyllä suostu, vaikka kestäis tunnin!

Ihan normaaleilta lapsilta sinun lapsesi vaikuttavat. Meidän poika on jo 8v, eikä koskaan noin pienenä malttanut mitään palapelejä tehdä tai piirtää. Piirsi vaan sotkua.

 

["vieras"]

Lapsuutta ei tarvi lyhentää vaikka edellyttää ikätasosta toimintaa. Kuten esim 4v sitä että riisuu ja pukee. Sekään ei kehitä lasta että ei vaadita ja edellytetä. Perustaidot eivät ole mitta sille saako lapsi olla lapsi. Se kuuluu kehitykseen että taidot opetellaan. Ja todellaakaan kaikki muut ei itsestään opi ja tee. Kyllä se monelle meinaa sitä että patistetaan oppimaan. Päivähoidossa näkee hyvin kirjon lapsissa ja siinä mitä kukin osaa/ei osaa ja haluaa tai ei halua.

Mä en ainakaan olettanutkaan muuta, kuin että edellytettään ikää vastaavaa toimintaa. Mutta mitä odotetaan eskarilaiselta, joka osaa kaiken paitsi lukemisen, mitä siihen mennessä pitää osata, jos sanotaan, että vaikuttaa lapsellisemmalta????

 

["..."]

He ovat varmaan normaaleja meneväisiä poikia, joita ei "näpertely" kiinnosta, ohjaa heitä urheillullisempaan toimintaa niin pääsevät purkamaan energiaansa. Mutta toki silloin tällöin kannattaa ottaa vaikka arkarteluvälineet ja palapelit esiin ja kokeilla niitä. Meillä tytöillä esim. tuo palapelit ja piirtäminen menee vaiheittain, pitkiä aikoja ettei kiinnosta yhtään ja sitten taas kiinnostaa.

Käykö vanhempi missään kerhossa tms, toiset lapset voivat olla hyviä esimerkkejä mm. siinä pukemisjutussa.

Mutta ennenkaikkea anna olla pieniä, mutta uusia juttuja kannattaa yrittää opettaa silloin tällöin leikin varjolla ei "pakolla" ja patistaakin joskus

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";28041922]Mä en ainakaan olettanutkaan muuta, kuin että edellytettään ikää vastaavaa toimintaa. Mutta mitä odotetaan eskarilaiselta, joka osaa kaiken paitsi lukemisen, mitä siihen mennessä pitää osata, jos sanotaan, että vaikuttaa lapsellisemmalta????[/QUOTE]

Oisko sillon tarkotettu esim sosiaalista käyttäytymistä? Jos perustaidot hallussa.

 

["hmmm"]

no perhepäivähoitajat ainakin pakottavat pukemaan, ja päiväkodit. helpompihan se on että jokainen pukee itsensä kuin pukea toisia.

 

[näin]

Myönnän, että minulla on 8v tenava, joka ei halua kääntää nurinpäin menneitä vaatteitaan, vaan jompikumpi meistä vanhemmista täytyy ne kääntää. Vaikka kuinka käsket toisen ne itse hoitamaan, niin ei. Korkeintaan vain lapsi hermostuu kunnolla, kun käsketään ja sitten on vain autettava lasta vaatteiden kääntämisessä.

Toinen mikä kanssa turhauttaa on se, että kun läksyt on tehty, ne pitäisi lapsen itse laittaa reppuun seuraavaa koulupäivää varten. Vaan ei tuostakaan mitään tule. Iltamyöhällä läksykirjat ovat edelleen pulpetilla ja sitten lopulta ne itse pakkaan reppuun, ettei ne jäisi pois aamulla repusta.

 

["ap"]

[QUOTE="...";28041971]He ovat varmaan normaaleja meneväisiä poikia, joita ei "näpertely" kiinnosta, ohjaa heitä urheillullisempaan toimintaa niin pääsevät purkamaan energiaansa. Mutta toki silloin tällöin kannattaa ottaa vaikka arkarteluvälineet ja palapelit esiin ja kokeilla niitä. Meillä tytöillä esim. tuo palapelit ja piirtäminen menee vaiheittain, pitkiä aikoja ettei kiinnosta yhtään ja sitten taas kiinnostaa.

Käykö vanhempi missään kerhossa tms, toiset lapset voivat olla hyviä esimerkkejä mm. siinä pukemisjutussa.

Mutta ennenkaikkea anna olla pieniä, mutta uusia juttuja kannattaa yrittää opettaa silloin tällöin leikin varjolla ei "pakolla" ja patistaakin joskus [/QUOTE]

Niin no, ainakaan vanhempi ei ole kyllä yhtään kiinnostunut myöskään mistään urheilullisesta, on itse asiassa sen verran epämotorinen että saa nähdä joko joku terapialähete tulee 4-vuotisneuvolassa, kun perustaidoissakin karkeamotoriikassa on puutteita (esim. juoksu, hyppiminen). Ja molemmat ovat päivähoidossa, joten esimerkkiä kyllä tulee.

Ja joo, en epäilekään että olisivat mitenkään "epänormaaleja", enkä ole heiltä mielestäni edellyttänyt mitään mikä ei vielä kuuluisi ikätasoon. Ja sekin menisi jos olisvat edes jollain alueella (esim. verbaalisesti tai motorisesti) vahvempia kuin toisilla, mutta kun ovat kaikessa niin tasaisen huonoja, ja tuntuu että parempaan eivät vaan pysty. Se juuri ja juuri ikätasolla pysyminenkin vaatii niin paljon patistelua ja ohjausta myös meiltä vanhemmilta, kun yksikään asia ei ole alkanut sujua "luonnostaan", ja se on se eniten turhauttava asia.

Vaikea tiedää, missä määrin pitää patistella. Harmittaa tehdä liian isoa numeroa jostain, minkä kuitenkin sitten myöhemmin voi oppia paljon vähemmällä vaivalla ilman että lapsen itsetunto siitä kärsii. Mutta siinäpä se, että jos antaa vain olla niin tuleeko heistä sitten tosiaan laiskoja alisuoriutujia, jotka aina odottavat valmista?

4-vuotiaan pukemiseen, että minäkin kyllä odotan että lapsi pukee itse, mutta aamuisin siihen usein menee ainakin se 30 minuuttia, ja aivan joka välissä saan muistuttaa että pue nyt, pue nyt, pue nyt, nyt vielä sukka, nyt toinen, ei, älä ota sitä paitaa nyt pois kun juuri laitoit sen päälle jne... Poika vaan ei osaa keskittyä tekemäänsä yhtään. Ihan normaalia kai sinänsä, mutta kun kaiken muun (perus)toiminnan kanssa on ihan samanlaista ja samanlaisia lapsia on vielä kaksin kappalein, niin se syö melkoisesti voimia ja vie sitten ne resurssit pois siitä hauskasta yhdessätekemisestä ja yhtään monimutkaisempien asioiden opettelusta.

 

[leijona76]

Myönnän, että minulla on 8v tenava, joka ei halua kääntää nurinpäin menneitä vaatteitaan, vaan jompikumpi meistä vanhemmista täytyy ne kääntää. Vaikka kuinka käsket toisen ne itse hoitamaan, niin ei. Korkeintaan vain lapsi hermostuu kunnolla, kun käsketään ja sitten on vain autettava lasta vaatteiden kääntämisessä.

Toinen mikä kanssa turhauttaa on se, että kun läksyt on tehty, ne pitäisi lapsen itse laittaa reppuun seuraavaa koulupäivää varten. Vaan ei tuostakaan mitään tule. Iltamyöhällä läksykirjat ovat edelleen pulpetilla ja sitten lopulta ne itse pakkaan reppuun, ettei ne jäisi pois aamulla repusta.

Antakaa oppia kantapään kautta. Ei se opi sillä että te teette. 8v kyllä oppii kun ne kirjat jää kotia ja kuljetaan paita nurinperin.

 

[näin jatka]

Leijona76, niin se on tavislapsen kanssa, mutta erityislapsi on aina oma tapauksensa. Hän on aina ollut tuollainen "herra huoleton". En ole häntä esim; koskaan saanut siivoamaan lelujaan paikalleen ja hän usein jättää kaikki "huiskin haiskin". Pienellä patistelulla hän vie ruokalautaset ja mukit tuosta olkkarin pöydältä tiskipöydälle. Mutta mielellään hän jättäisi ne siis olkkarin pöydälle. Sama on jogurttipurkkien laita. Lelut hällä on huoneessaan aina levällään ja usein lelukaaos jatkuu tänne olkkariinkin. Noh' onneksi tuosta päästään nyt keväällä eroon, kun lapselle rakennetaan uusi huone yläkertaan - siellä saa elellä kaaoksensa keskellä. Sitten se ei haittaa.

 

["jep"]

Jos kerran ovat päivähoidossa, millaista palautetta olet sieltä saanut, esim. vasu-keskusteluissa (jos ovat päiväkodissa)? Normaalin kirjo on aika laaja, mutta tuolta saanee kuitenkin hyvää näkemystä siitä, miten taidot suhtautuvat ikätasoon.

Vaikka eivät olisi missään ns. objektiivisesti hyviä, ehdotan kuitenkin ihan kaikessa rauhassa (vaikka puolison kanssa keskustellen, tai sitten juuri päiväkodin vasu-keskustelussa tms.) pohtimaan lastenne yksilöllisiä vahvuuksia. Mikä on se "heidän juttunsa"? Ovatko uteliaita, auttavaisia, lannistumattomia, empaattisia, voimakastahtoisia, mitä? Kun vanhempi tunnistaa lapsessaan vahvoja alueita, niihin on helpompi nojata silloin, kun uuden opetteleminen on vaikeaa.

Itse en stressaisi noista palapeleistä ja muista. Päivähoidossa kuitenkin saavat askarrella ja tehdä myös sellaisia juttuja, jotka eivät niin kiinnosta. Eivät muuten omatkaan lapseni (joita muuten pidän taitavina ja esim. verbaalisesti varsin oivaltavina, ovat samanikäisiä kuin ap:n) ole pätkääkään kiinnostuneita palapeleistä. Ne levitellään kerrasta toiseen ja äiti konttaa kadonneiden palojen perässä. Toisaalta en itsekään ole koskaan ollut sellaisissa jutuissa hyvä. En vaan jaksa ottaa paineita, uskon, että innostuvat sitten joskus.

 

["jep"]

päivänselvä asia tietysti että pitää opettaa käytöstavat ja kunnioittamaan muita ihmisiä, pienestä pitäen, mutta tuo lapsen oma kehitys, pitääkö vaan antaa olla hitaampi vaikka muut opettaisivat jo tosi pienille kirjaimia ym.

Tähän vielä - en näe pointtia "opettaa tosi pienille kirjaimia" väenväkisin. Yleensä lapsille tulee se vaihe, kun he oivaltavat, että kirjaimia ja lukemista osaamalla pääsee kiinni jänniin juttuihin, ja aikuisetkin osaavat ja sitä kautta hallitsevat jotain mitä he eivät jne. Jotkut kiinnostuvat 3-vuotiaana, toiset vasta 1.-2. luokalla. Alle kouluikäisen kanssa ottaisin sen linjan, että opettaisin jos lapsi itse haluaa oppia ja on kiinnostunut, muuten en. Oppiminen on vaan niin paljon helpompaa, jos oma kiinnostus on herännyt. Sen kiinnostuksen heräämisen ennemmin tai myöhemmin voi varmistaa ihan vaan lukemalla lapselle ääneen, sen verran kuin hän jaksaa kuunnella, siinäkin on isoja eroja. Lapselle lukemisesta on muutakin hyötyä - tarinoiden avulla voi käsitellä vaikeitakin tunteita ja teemoja, ja lapsi saa samalla vanhemman läheisyyttä ja aikaa siinä vieressä tai sylissä istuessaan.

 

["ap"]

[QUOTE="jep";28042239]Jos kerran ovat päivähoidossa, millaista palautetta olet sieltä saanut, esim. vasu-keskusteluissa (jos ovat päiväkodissa)? Normaalin kirjo on aika laaja, mutta tuolta saanee kuitenkin hyvää näkemystä siitä, miten taidot suhtautuvat ikätasoon.

Vaikka eivät olisi missään ns. objektiivisesti hyviä, ehdotan kuitenkin ihan kaikessa rauhassa (vaikka puolison kanssa keskustellen, tai sitten juuri päiväkodin vasu-keskustelussa tms.) pohtimaan lastenne yksilöllisiä vahvuuksia. Mikä on se "heidän juttunsa"? Ovatko uteliaita, auttavaisia, lannistumattomia, empaattisia, voimakastahtoisia, mitä? Kun vanhempi tunnistaa lapsessaan vahvoja alueita, niihin on helpompi nojata silloin, kun uuden opetteleminen on vaikeaa.

Itse en stressaisi noista palapeleistä ja muista. Päivähoidossa kuitenkin saavat askarrella ja tehdä myös sellaisia juttuja, jotka eivät niin kiinnosta. Eivät muuten omatkaan lapseni (joita muuten pidän taitavina ja esim. verbaalisesti varsin oivaltavina, ovat samanikäisiä kuin ap:n) ole pätkääkään kiinnostuneita palapeleistä. Ne levitellään kerrasta toiseen ja äiti konttaa kadonneiden palojen perässä. Toisaalta en itsekään ole koskaan ollut sellaisissa jutuissa hyvä. En vaan jaksa ottaa paineita, uskon, että innostuvat sitten joskus.[/QUOTE]

Sulla oli paljon hyvää asiaa kahdessa viestissäsi! Lapset ovat tosiaan perhepäivähoidossa, josta ei niin paljoa tule palautetta. Palaute koskee usein vain esim. päivän syömisiä tai yleistä mielialaa.

Niin, sellaisia vahvoja puolia lapsissa olemme koettaneet miettiä, mutta kun mielestämme niitä ei oikein ole... Tai siis ei ole ainakaan vielä tullut mitään esiin, joten niihin on vaikea nojata. Kumpikaan ei ole erityisesti mistään kiinnostunut, paitsi piirrettyjä katsoisivat telkkarista varmaan vaikka aamusta iltaan jos saisivat. 2-vuotias on kyllä ollut aina erittäin voimakastahtoinen, mutta en ole ikinä sitä osannut vahvuutena ajatella! Etenkään kun siihen ei yhdisty lannistumattomuus, vaan pelkästään se että jos ei saa/osaa/ymmärrä jotain, niin sitten lapsi vaan itkee ja raivoaa vaikka kuinka kauan.

Mutta ainakin kunnes joku kiinnostuksen alku johonkin syntyy, niin lapset ovat niitä keskiverron alle suoriutujia... Eipä siinä mitään, ei kaikki voi yltää keskivertoon, mutta turhauttaahan se silti. Ja harmittaa lasten puolesta, kun lapsi ei saa oikein koskaan kunnolla onnistumisen kokemuksia niin sitten se into kaikkeen uuteen vaan entisestään laantuu.