Mun 10-vuotias lapsi syö ihan järkyttäviä määriä.

[ap]

Kotona ei ole ruuasta pula, pidetään kiinni ruoka-ajoista, ei syöpötellä herkkuja, muttei syödä mitään ekstra-kevyt-ruokaakaan, janojuomana vettä jne. Olen ihan hämilläni tuon 10-vuotiaan kanssa, joka söisi vaikka kävyt seinältä. Jos normaali tuon ikäinen söisi aamupalaksi esim. viilin tai leipää, niin tuo söisi jättikipon Weetabixia, kolme leipää ja vielä viilin päälle, jos antaisi syödä niin paljon kuin haluaa. Ei siis ole minkäänlaista stoppia ruokamäärän suhteen ja lappaa helposti lautaselleen ns. rekkamiehen annoksia. Tänäänkin oli syönyt pastaa ja kastiketta niin ison annoksen + santsiannoksen, että siitä olisi riittänyt kahdelle aikuiselle lounaaksi. En ihan oikeasti tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua. Lapsella alkaa jo kertyä ylimääräistä vyötärölle, vaikka on hyvin liikkuvaista sorttia. Selkeästi vain syö yli tarpeensa.

Olen melko varma siitä, että kyse ei ole pelkästään tottumuksesta vaan siitä, että aivot eivät osaa viestiä kylläisyyttä ja syöminen on yhdenlainen addiktio. Minä olin lapsena samanlainen, mutta tajusin nuorena että en kykene suhtautumaan "normaalisti" ruokaan ja syömiseen ja joudun ihan tietoisesti miettimään mitä lautaselle menee ja missä kohti olen kylläinen, vaikka aivoilta ei siitä viestiä tule. Äidilläni on ihan sama juttu, samoin hänen sisarellaan. Ei siis ole minkäänlaista rajaa syömisellä, eli vatsa vetää kaiken mitä pöydästä löytää, eikä edes okseta. Tekee vain mieli syödä, eivätkä aivot osaa sanoa kun on syönyt tarpeeksi.

Siskoni on ihan erilainen, syö normaalisti ja on täysin normaalipainoinen. Hänelle ei tule ruokapöydän ääressä samanlaista kiiltoa silmiin kuin esim. äidilleni ja tädilleni. Samoin siskonpoika on ihan "normaali". Mitä ihmettä tuon oman lapsen kanssa voisi tehdä? Annoskokoja pystyn rajoittamaan jos olen itse paikalla, esim. tuo aamupala, mutta ilmeisesti vetää koulussakin ihan kukkuraisia annoksia ja iltapäivisin syö kavereillaan vaikka mitä (hävettää ajatellakin) ja heti kotiin tultuuan on ekana syömässä jotain, vaikka olisi tuntia aiemmin syönyt kaverilla tai koulussa ruuan tai välipalan. Jos pöydällä on kippo pähkinöitä, banaanilastuja tms., niin lapsi parkkeeraa siihen viereen ja vetää koko kupin tyhjäksi viidessä minuutissa, jos ei kerkeä väliin. Ei siis mitään kontrollia syömiseen ja alkaa jo olla sosiaalinen rasite, kun kaveritkin ymmärtävät että toinen syö kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään.

Kenelläkään mitään samankaltaisia kokemuksia?

 

[jotain vaan]

Munkin 9-vuotias on syöppö. Syö todellakin 2 kertaa enemmän kuin minä, aikuinen 70-kiloinen nainen. Lapsi toki liikkuukin reilusti enemmän kuin minä eli mitenkään ei ole lihonut. Naposteltavaksi meillä on vain hedelmiä. En sinällään ole rajoittanut syömistä, koska mun mielestä se tuntuisi julmalta estää lasta syömästä niin paljon, kuin tuntuu tarvetta olevan, mutta esim ruuassa käytän todella paljon kasviksia, salaattia on aina ruuan kanssa ja sitä on oltava lautasesta puolet. Kavereilla syömisen olen kieltänyt, jos on nälkä, tullaan kotiin syömään. Ja ennen juhlia ja muita tapahtumia saa pitää hirveän rapellin siitä, että ensimmäisenä ei olla kärkkymässä tarjottavia ja niitä ei syödä nälkäänsä. Pidänkin aina huolta, että lapsi on hyvin syönyt ennen juhlia

 

[voi]

mun siskon pojat syö paljon (10v ja 13v), vanhempi 11-vuotiaana veti kerran kokonaisen perhepizzan, vaikka säännöllisesti syövät. Ovat molemmat hoikkia ja urheilevat useampaa lajia. Tuo lapsesi suhde ruokaan ei kuulosta terveeltä, mutta jos se on kylläisyyskeskuksen toimintahäiriö, ehkä voiti ihan kädestä pitäen opettaa, minkä kokoisia annoksia hän voi syödä lihomatta. Ravintoterapeutti terveyskeskuksessa voisi varmasti myös auttaa. Neurologi taas, jos epäilet että vika on kylläisyyskeskuksen toiminnassa.

Tiesithän, että tieto täydestä mahasta kulkee 10-15 minuuttia kylläisyyskeskukseen, eli lasta pitäisi ohjata syömään todella hitaasti.

 

[ap]

Tiesithän, että tieto täydestä mahasta kulkee 10-15 minuuttia kylläisyyskeskukseen, eli lasta pitäisi ohjata syömään todella hitaasti.

Tiesin ja koitan rauhoitella syömistä, koska tosiaan tuuppaisi kaiken suuhunsa valon nopeudella, jos ei toppuuttele. Ongelmana kuitenkin se, että esim. kaverisynttäreillä voi parkkerata itsensä pitopöydän ääreen ja istua siinä sen 3-4 h ihan kevyesti, syöden koko ajan. Eli vaikka söisi hitaasti ja pieninä määrinä, niin eipä ole kovin usein tullut vastaan "öh, oonpas ihan täynnä, en jaksa enää" -kommenttia. Söisi siis ihan järjettömiä määriä, jos antaisi. Ylempänä vastanneen kuvaus osui aivan kohdalleen tämän meidän arkemme kanssa!

Eikä kyse ole pelkistä herkuista, vaan normaalia ruokaakin söisi hevosen annokset. Jos tarjolla olisi kilo viinirypäleitä, niin söisi ne kaikki, jos kuorin kilon porkkanoita, niin söisi ne kaikki. Siis tuollaisia terveellisiäkin naposteltavia on pakko rajoittaa.

Lapselle laitan usein ns. "oman kipon", eli kohtuullisen annoksen naposteltavaa, kun ei siitä muuten tule mitään. Ei se silti meinaa auttaa, eli jos kilosta viinirypäleitä antaa lapselle annoksen ja aikuisille jää siihen tarjoilukippoon isompi annos, niin lapsi vetäisee omansa ja tuijottaa sitten silmä kovana niitä edelleen tarjolla olevia rypäleitä. Ei siis ymmärrä, että aikuisten annos on isompi, lasten annos on pienempi ja kaikkea ei tarvitse syödä heti vaan niistä rypäleistäkin voi säästä osan seuraavaan päivään. *huoh*

 

[vieras]

Minä en käsitä, mikä tässä on ongelmana. On helpompi rajoittaa lapsen syömisiä kuin saada alipainoinen lapsi syömään enemmän.

 

[ap]

Minä en käsitä, mikä tässä on ongelmana. On helpompi rajoittaa lapsen syömisiä kuin saada alipainoinen lapsi syömään enemmän.

Milläs rajoitat silloin kun et ole kotona tai vahtimassa koululla tai kavereiden luona? 10-vuotiaalla on jo aika laaja liikkuma-alue ja paljon omaa vastuuta, joten vanhemmat eivät ole koko ajan kotona vahtimassa. On ihan eri asia että lapsi syö kuin että lapsi syö kaiken mitä näkee.