Meillä ei kotona vaihdettu rakkaudentunnustuksia lasten ja vanhempien kesken, silti mulla ei koskaan ole ollut epäilystä siitä etten olisi rakastettu.
Omia lapsia ei vielä ole, mutta mulla on varsin läheisiä lapsia elämässäni. Minusta tuo rakastamisen hokeminen, amerikkalaistyyliin "äiti rakastaa sua" tai kysymykset siitä rakastanko minä heitä, on minulle ihan vierasta ja jotenkin tuntuu turhalta ... Hellät tunteet välittyvät minusta jo kaikin muinkin tavoin, ettei noita sanoja tarvita.
Miehelleni kyllä hoen rakkauttani harva se päivä . Hänet minä olen valinnut, joten rakastaminen ei ole itsestäänselvää.
Kuinka teillä, kerrotko lapsellesi, että rakastat häntä?