Mummo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jeesnou
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jeesnou

Vieras
Miten suhtautuisit lastesi isovanhempiin ja sisaruksiisi, jos isovanhemmat eläisivät vain jotakin lastaan ja tämän lapsia varten?

Eivät edes huomaisi että siinä on mitään väärää. Koska heidän mielestään ei ole. He ovat vapaita ihmisiä ja me lapset aikuisia ja heillä on oikeus tehdä mitä haluavat.

Käytännössä näkyy: nämä tavalliset jutut. Toisten lasten synttärit ja joulut eivät merkitse mitään ( ei välttämättä edes korttia). Vain tiettyjen. Toisten pakastimet täytetään syksyisin. Toisten lapsia hoidetaan. Tämä yksi perhe vain ajatuksissa ja puheissa nonstop.

Itse voisin sulattaa, jos sisko kehottaisi olemaan tasapuolisempi. Mutta jos vain vaatii enemmän ja enemmän, vaikka nytkin saa kaiken, niin en sulata.

esimerkki. Äitini valittaa kun siskon miehen vanhemmat ovat lastensa kesken tasapuolisempia. Äitini mielestä heidänkin pitäisi antaa ilmaiseksi tälle perheelle kaikki, lastensa vanhat välineet, onget, kelkat jne kaikki pitäisi olla tämän perheen vaikka ne olisi ostettu jollekin toiselle lapselle. Oma sisko on saanut kaikki meidän välineet. He valittavat myös kun siskon miehen sisko ei ilmaiseksi vahdi sisarensa suurta katrasta.

Äitini ja siskoni eivät millään ymmärrä, että siskon perhe ei ole maailman napa.

Ja suuri katras on lapsia. Mutta lapset itsekkäitä. tyyliin, tänne ei saa nyt tulla (leikkimökki). Ei saa koskea. Mönkijöitä, kaikki pitää olla. muille ei mitään.
 
Meillä sama tilanne, lapsenlapset vielä lähes samanikäisiä keskenään. Katkaisimme välit n. 10 vuotta sitten isovanhempiin kokonaan, eivät ole kertaakaan perään huudelleet. Ja me emme ole katuneet!
 
[QUOTE="a p";26235851]Äidin isä tuli sodasta alkoholisoituneena, joten ei ole paljon isää ollut.
Maatila metsineen meni vain yhdelle lapsellle, vanhimmalle pojalle, ilmaiseksi. Muut eivät saaneet mitään, ksoka ei kukaan vaatinut.

Jonkinlainen häpeän tunne tuosta alkolista ainakin. Ehkä.[/QUOTE]

siis minun äitini isä, oma vaarini.
 
[QUOTE="vieras";26235831]Meillä sama tilanne, lapsenlapset vielä lähes samanikäisiä keskenään. Katkaisimme välit n. 10 vuotta sitten isovanhempiin kokonaan, eivät ole kertaakaan perään huudelleet. Ja me emme ole katuneet![/QUOTE]

Kiitos.
Helpottaahan se tietää, että kohtalotovereita on.
En ole katkaissut välejä kokonaan.
 
[QUOTE="a p";26235851]Äidin isä tuli sodasta alkoholisoituneena, joten ei ole paljon isää ollut.
Maatila metsineen meni vain yhdelle lapsellle, vanhimmalle pojalle, ilmaiseksi. Muut eivät saaneet mitään, ksoka ei kukaan vaatinut.

Jonkinlainen häpeän tunne tuosta alkolista ainakin. Ehkä.[/QUOTE]

Joo.Jokin syyhän sille on että ihminen menee tuolla lailla rikki.
Surullista.

Itselläni on 7 (pian 9) lapsenlasta ja kaikki ovat taatusti tasan tarkkaan yhtä rakkaita.
Erityissuhde oli yhteen erityislapseen ... joka sittemmin kuoli dramaattisella tavalla. Nimenomaan se tiivis suhde ja suru vaikuttavat muistoihin hänestä.

Muihin lapsenlapsiin syntyy jonkinlainen "läheisyysero" sen mukana kuinka paljon kenenkin elämässä saan olla läsnä.
Ne, joita hoidan viitenä päivänä ja yhtenä yönä viikossa, ovat väkisimpin "läheisempiä" kuin en joita tapaan vain muutaman tunnin viikossa.
Harvemmin tapaavia ei kuitenkaan rakasta yhtään vähemmän vaikka heidät huonommin tunteekin.

Ja melkein tuppaa menemään niin, että nimenomaan heitä eniten hemmottelee materialle....
Klassinen kompensaatioyritys.

:)
 
Mä varmaan ottaisin vähän etäisyyttä molempiin. En ainakaan antaisi omia välineitä ym. sinne suuntaan kiertoon. Parempi olla mahdollisimman vähän tekemisissä, kun tuntea jatkuvasti kurjaa oloa epätasa-arvoisen kohtelun vuoksi.
 
Meillä aivan sama tilanne..äidilleni on aina ollut 2 sisartani tärkeimpiä, ja heidän lapsensa. Minulle riitti se eriarvoisuus,mainitsin asioista ja kuinkas ollakkaan äitini suuttui...no sen koommin ei olla enää oltu väleissä eikä hän ole sitäkään vähää kaivannut minua tai minun lapsiani,surullista! ja koko ikäni yli 30 vuotta olen ollu eriarvoinen ja lapseni myös =(
 
Jos vanhempasi ajattelevat, että teillä kaikki on hyvin/paremmin ja siskon perhe tarvitsee enemmän tukea, en tiedä.

Minun sisareni saa vanhemmiltani ehkä enemmän "huomiota" ja materiaa. koska hänen tilanteensa on sairauden ym. vaikeuksien takia hankala. Ei tulisi kyllä mieleenkään itseni ajatella, että voi voi, kun tuo taas sai sitä ja tätä. Itsekin autan häntä paljon.
Mutta toisaalta minun vanhempani itse joskus pahoittelevat, että ei ole "tasapuolista".
 

Yhteistyössä