Mummo sekoilee- miten hoitoon??

["huolestunut"]

Mitähän sitä pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä...Mummoni lähentelee 90 vuotta, mutta asuu vaarini kanssa edelleen omassa kodissa ja suoriutuvat arjesta pääasiassa kahdestaan, kauppareissuilla vanhempani avittavat, mutta muuten ovat omillaan. Mummolla periaatteessa siis leikkaa lanttu vielä melko normaalisti, ainakin kun hänen kanssaan juttelee. Jonkin verran on tapahtunut sitä, että hän sekoilee viikonpäivissä, mutta eipä olla siitä huolestuttu kun kuitenkin ikääkin on jo noin paljon. Noh, nyt sitten mummo oli kertoillut, että yhtenä päivänä hän oli ollut yksin kotona ja olisi lähtenyt ulos. Mutta kun ei löytänyt ovea, siis kotinsa ulko-ovea. Oli aukonut kaapinovia jne.mutta ei ollut oikeaa ovea löytänyt millään.

Mielestäni tämä meni nyt kyllä jonkin rajan yli ja mummo olisi saatava lääkärin pakeille, johonkin muistitesteihin. Vaan kun häntähän ei sellaiseen väkisin viedä, eikä varmasti suostu tästä asiasta lääkärin pakeille. Mitä tässä voi tehdä, muuta kun odottaa että jotain vakavaa tapahtuu??

 

[Neuvo]

Mummon kanssa muistihoitajelle joka (tarvittaessa) ohjaa muistilääkärille laajempiin tutkimuksiin.

En halua huolestuttaa tai olla tietävinäni mikä mummoasi vaivaa, mutta merkit viittaavat siihen että hyvä olisi käydä. Oma mummuni saman ikäinen ja hänellä todettiin syksyllä alzheimer. Jos omaiset (minä ja äitini) oltaisiin huomattu puuttua käytökseen aikaisemmin, olisi mummu saanut lääkkeet aikaisemmin eikä tämä olisi niin kova isku meille.

 

["vieras"]

et voi tehdä mitään.
Kollegan täysdementti äiti ei pääse vanhainkotiin, koska vielä ei ole mitään sattunut. Eli sen pitää hortoilla pari kertaa yöllä ulkona tosi kaukana kotoa tai sytyttää kämppä palamaan, että pääsee vanhainkotiin.

Kyllä muuten sieppaa: vanhainkodit on täynnä niitä, joitten pitäisi olla vuodeosastolla, mutta ei ,kun säästää pitää!
Ja olen kuullut juttua, että edes rahalla ei saa, yksityiset hoitokodit taas maksimoi voittoa, joten työntekijämäärät on minimissä ja vaipoissa pihistellään...

EI paljon naurata, mä tiedän etten pysty omaa äitiäni hoitamaan kun sen aika tulee.

 

[Neuvo jatkaa]

Niin, mummuni oli myöskin hyvin itsekäs eikä todellakaan suostunut lääkäriin omatoimisesti. Varattiin aika ja väkisin vietiin.

 

["huolestunut"]

Niin, mummuni oli myöskin hyvin itsekäs eikä todellakaan suostunut lääkäriin omatoimisesti. Varattiin aika ja väkisin vietiin.

Sehän tässä ongelma onkin, kun hän on todella itsepäinen ja jos häntä ei sido jollain kiinni ja kanna, hän ei kyllä vapaaehtoisesti lääkäriin lähde. Tai toki hän lääkärissä fyysisten vaivojen vuoksi ravaa joka viikko, mutta mistään muistiongelmista ei varmasti kehtaa kertoa. Ja tosiaan muuten käytös menee vielä ihan "täydestä", eli on muuten ihan virkeän ja aktiivisen oloinen ihminen. Vaaristakaan ei ole apua, koska pelkää mummon joutuvan johonkin laitokseen ja hän jäisi yksin. Tosi hankalaa...

 

["huolestunut"]

Jaa, tulipa mieleeni...voisiko toimia?: Isäni käy samalla lääkärillä kuin mummo. Voisiko hän vinkata lääkärille, joka sitten voisi mummolle niitä testejä tehdä tai ohjata toisaalle testeihin. Mummolla on aivan käsittämätön luottamus auktoriteetteihin ja lääkärikin on heti jumalasta seuraava. Ei uskaltaisi kieltäytyä... Voisiko näin toimia?

 

["eve"]

kannattaa valehdella että on mennyt sisävaatteissa pakkaseen muutaman kerran. on tosi vaikeaa saada hoitoon, mun edesmennyt isä sairasti alzheimerin ja vanhainkotiin ei päässyt ennenkuin oli kotipalvelu, ruokapalvelu ja turvapuhelin käytössä. oli ihan riskipuuhaa yksinasuvalle,se oli tosi pelottavaa.

vanhan ihmisen voi sekoittaa virtsatietulehdus, meillä se huononti tilaa pari krt´. kannattaa poissulkea se ensin.

mä varasin ajan isälleni lääkäriin muistihäiriön selvittelyyn ja hain taksilla kotoa, kivasti se sit meni ja lääkäri oli arvostava. sellanen lässytys ei ole kivaa dementikollekaan. dementikko osaa alkuun fuulata hyvin mutta niissä testeissä saa oikean tilanteen kiinni.

alzheimerliitolla on hyvät nettisivut

 

[Neuvo]

Nyt en muista millä keinoin äitini sai mummun muistihoitajalle, mutta samanlainen päkä on kuin mummosi. Empä vannoisi vaikka olisi huijannut ajan olevan diabeteksen takia. Ensimmäisen käynnin jälkeen hän oli toisi vihainen mutta ajan myötä myönsi itsekkin ääneen ettei tahdo muistaa asioita. Myöntäminen kaikista hankalampaa taitaakin olla, vaikka itse taatusti huomaavat ainakin jollain tapaa ettei kaikki ole kuten ennen.
Mummuni asuu yksin, juuri ja juuri pärjää. Ruoka tuodaan, minä jaan lääkkeet kerran viikossa ja äiti käy n. joka toinen pvä. Muutaman kerran unohtanut lääkkeet, ajoittain kaatuilee, uusia asioita ei opi, eilen kysyi mikä laastari on ja pyysi näyttään miten sitä käytetään. Jonain hetkenä ei muistanut onko hänellä mikroa vaikka päivittäin käyttää. Lääkkeiden ja kaatumisien takia ollaan hänelle useasti mainittu palvelukotia, mutta ei helpolla tule onnistuun.

 

[Neuvo]

[QUOTE="huolestunut";22822663]Jaa, tulipa mieleeni...voisiko toimia?: Isäni käy samalla lääkärillä kuin mummo. Voisiko hän vinkata lääkärille, joka sitten voisi mummolle niitä testejä tehdä tai ohjata toisaalle testeihin. Mummolla on aivan käsittämätön luottamus auktoriteetteihin ja lääkärikin on heti jumalasta seuraava. Ei uskaltaisi kieltäytyä... Voisiko näin toimia?[/QUOTE]

Näin se meillä muuten meni.

 

["hoitaja"]

Näissä asioissa omaisten on pysyttävä kovana ja vaadittava hoitoa.. Itse töissä paikassa, jonne vanhukset lähes ensimmäisenä tulevat muisti-asioissa.. Ne, joilla omaiset pitävät párhaiten vanhuksen puolta, ovat parhaassa asemassa.. On pysyttävä kovana, jos tietää, ettei kotona enää pärjää.. Monesti tekisi mieli vinkata omaisille tästä....

 

[Neuvo]

[QUOTE="hoitaja";22822765]Näissä asioissa omaisten on pysyttävä kovana ja vaadittava hoitoa.. Itse töissä paikassa, jonne vanhukset lähes ensimmäisenä tulevat muisti-asioissa.. Ne, joilla omaiset pitävät párhaiten vanhuksen puolta, ovat parhaassa asemassa.. On pysyttävä kovana, jos tietää, ettei kotona enää pärjää.. Monesti tekisi mieli vinkata omaisille tästä....[/QUOTE]

Totta. Mutta tämä on omaislle varsin raskasta ja vaikka itsekkin tiedän mikä riski on kotona asumisella, toivon että mummuni saa asua kotona niin kauan kuin vähänkin mahdollista. Tämä tietty edellyttää itseäni ja muita omisia sitoutumaan aktiiviseen mummusta huolehtimiseen, mutta tieto miten rankka se omasta kodista luopuminen olisi saa aina jaksaan hoivata ja huolehtia. En tiedä olenko kotona asumisen kannalla näin paljon syystä että olen ollut töissä useammassa hoitoalan paikassa ja nähnyt mitä se pahimmillaan on. Toki seinä tässäkin tulee joskus vastaan ja niin kauhelata kun se kuulostaakin, toivoisin mummun nukkuvan pois ennen kun alzheimer vie vallan ja laitoshoito pakollinen.

 

["huolestunut"]

Näin se meillä muuten meni.

Täytyypä sanoa isälleni, että vinkkailee vähän heidän yhteiselle omalääkärille. Pakko tässä on asialle jotain tehdä ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Vanhempani eivät ole oikein tajunneet mummon tilaa kun joka päivä ovat tekemisissä ja ehkä jossain määrin turtuneet noihin kömmhtelyihin. Äitini vaan tänään selitti naureskellen tuota oven etsintä-juttua, ja minä olin heti, että häh???? tuo ei kyllä ole enää normaalia.

 

[Neuvo]

[QUOTE="huolestunut";22822907]Täytyypä sanoa isälleni, että vinkkailee vähän heidän yhteiselle omalääkärille. Pakko tässä on asialle jotain tehdä ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Vanhempani eivät ole oikein tajunneet mummon tilaa kun joka päivä ovat tekemisissä ja ehkä jossain määrin turtuneet noihin kömmhtelyihin. Äitini vaan tänään selitti naureskellen tuota oven etsintä-juttua, ja minä olin heti, että häh???? tuo ei kyllä ole enää normaalia.[/QUOTE]

Eipä äitinikään sitä ensin tajunnut kun lähes päivittäin näki. Minä ja veljeni laitettiin merkille ja sitten äitikin heräsi. Nyt syyttää itseään miksi ei itse huomannut aikaisemmin. Turhaa syyttelyä. Nyt toivotaan kädet ja varpaat ristissä että lääkkeistä tarpeeksi apua.