Mummi etärakastaa

[se arkinen puolimummi]

Huoh miten olen välillä kyllästynyt lastenlasteni mummiin.

Eikun siis, tuli lapsus, tarkoitin puolisoni lastenlasten mummia, eli mieheni entistä puolisoa.

Minä olen se arkiturva. Ukkilaan tuodaan piltit noin kerran viikossa, usein yökylään, mutta ainakin muutamaksi tunniksi. Olen ollut kantamassa jokaista neljää äidin, että vanhemmat saisivat edes nukkua. Pidän mieheni lapsista, yleensä, ja lapsenlapsistakin.

Mutta se mummi ärsyttää. Kun hän on niin julkisella jalustalla, niin ihana ja kukaan ei Rakasta niinkuin Mummi. Feisbuukissa tykätään ja lutustellaan, mummia säästetään kurjilta jutuilta kun hän on niin Herkkä ettei vaan tule hänelle jostain paha mieli.

Hän hurjasti siis rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan turvallisen välimatkan päästä. Noin neljäsosa vuodesta menee milloin Aurinkorannikolla ja milloin Thaimaassa, kesällä ollaan Suomessa, mutta viikkoja menee purjehtiessa, ja viikonloput tietysti. Jonakin kesäviikonloppuna ovat lapset perheineen kaikki ihanasti tervetulleita kaikki sinne Mummin ihanaan kotiin joka on jossain kolmensadan kilometrin päässä täältä lapsista... ja sitten loppuvuosi meneekin hurjasti töitä tehdessä, eihän muuten olisi varaa rakastaa Thaimaasta käsin eikä purjehtia pitkin kesää.

Mieheni lapsissa ei ole sinänsä vikaa, kivoja ovat, toimeen tullaan, enkä koe tulevani hyväksikäytetyksi mitenkään enempää kuin mihin itse olen halukas. Mutta tää jumalaton etärakastus ja kullittelu tuntuu vaan falskilta...

Ei mulla muuta. Kunhan purin sydäntä.

 

[se arkinen puolimummi]

Olen ollut kantamassa jokaista neljää äidin, että vanhemmat saisivat edes nukkua. Pidän mieheni lapsista, yleensä, ja lapsenlapsistakin.

Ei mulla muuta. Kunhan purin sydäntä.

Piti sanoa siis että olen ollut kantamassa öisin jokaista neljää lapsenlasta vuorollani...

 

["noh"]

Sou?

 

["Vieras"]

Toivottavasti pääset irti kateudesta Rupea itse rakastavaksi lähimummaksi joka niiiiiin rakastaa. Poistu fb, anna ihmisten turinoida juttujaan. Eikähän ne lapsen lapset kun isoksi kasvavat ole muodostaneet sinuun sen lapsi-mumma suhteen tuon toisen sijasta.. Puheet on puheita, teot ratkaisee,.

 

[se arkinen puolimummi]

Olenkohan kade? No ehkä sitten olen kade. En tosin Thaimaasta enkä purjehduksesta, vaan arvostuksesta. Tuntuu että nuo lastenlasten äidit pitävät niin valtavassa arvossa Mummin pari kertaa vuodessa tapahtuvaa näkemistä ja hänen ihkuttavia feisbuukviestejään, että harmittaa, ettei oma läheinen suhde lapsenlapsiin tule millään lailla nähdyksi saati arvostetuksi...

Lapsenlapsiltahan sen "kiitoksen" saa, luottamuksen ja avautumisen kautta. Mutta kun ollaan vaikkapa sukujuhlissa, niin tuntuu kurjalta kun kaksivuotias riivitään väkisin nukkumasta sylistäni (johon hän on itse kiivennyt), jotta Mummi saa taas osoittaa ylenpalttista rakkauttaan ja tulla kuvatuksi unenpöpperöinen lapsi sylissään...

Ja fb-kavereidensa mielestä Mummi on tietysti ehdottomasti maailman ihanin mummi, koska aina hehkuttaa Mummin kultia. Suhteessa puolisoni lapsiin tunnen tosiaan jotenkin olevani joku olematon ja ylimääräinen itsestäänselvyys.

 

["Vieras"]

Älä vertaa itseäsi tuollaiseen. Puolimummu voi olla paljon rakkaampi kuin kiiltokuva mummu. Ymmärrän jotta varmasti vertaat, itsekkin saattaisin verrata mutta se on niin turhaa! Pahoitat vaan oman mielesi tuolla murehtimisella. Ei kukaan ihminen ole verrattavissa toiseen. Jos etämummu niin rakastaisi ottaisihan hän lomaa ollakseen omiensa parissa jos kiinnostaisi. Ei paljoa lämmitä lapsen lapsia isompana kun tajuavat tilanteen. Sinusta ollaan varmasti kiitollisia!

 

[näinhän se menee]

No ymmärrän tunteesi. Veljeni on rapajuoppo ja itse työssäkäyvä asiani hoitava nainen. Käyn auttamassa omaa isoäitiäni ja aina saan kuulla kuinka velipoika on niin hieno mies! Itse en edes kiitosta saa vaikka isoäidin asioita hoidankin. Enkä todellakaan ole kateellinen juoppoudesta vaan juurikin arvostuksen puutteesta.

 

[voimia]

Kun lapsenlapset kasvaa, ne ymmärtää itsekin, että sinä oot se oikee mummu, jonka kanssa on muistoja ja yhteisiä tarinoita ja tää toinen mummu on vaan joku josta oli paljon melua, mutta käytännön toteutus ontui. Oot tärkeä ja rakas!

 

[no joo]

olisi varmaan noille liian kivuliasta myöntää miten paljon sattuu olla koristeena. lapsenlapsille kasvaessaan jo helpompaa. mutta oliko silti pakko retuuttaa nukkuvaa lapsenlasta - taitaa maankiertäjämummu kadehtia sinua ja lapset pelossaan myötäilevät.

en ihan heti usko, että nämä liihottajat ovat olleet turvallisia äiteinäkään. aikuiset jälkeläiset voivat olla aika pihalla, ja kumartaessaan äitiään pyllistelevät sinulle.

 

["vieras"]

No ymmärrän tunteesi. Veljeni on rapajuoppo ja itse työssäkäyvä asiani hoitava nainen. Käyn auttamassa omaa isoäitiäni ja aina saan kuulla kuinka velipoika on niin hieno mies! Itse en edes kiitosta saa vaikka isoäidin asioita hoidankin. Enkä todellakaan ole kateellinen juoppoudesta vaan juurikin arvostuksen puutteesta.

Eikö sille mummolle voi sanoa sitten siitä?

 

["aloittaja"]

Niin, voihan tosiaan olla että mieheni tyttäret tosiaan ovat vähän hädissäänkin että äitinsä edes jotenkin pysyisi heidän elämässään mukana, eivätkä he tulisi vallan hylätyiksi. Sellainen etäpusipusi- ja jeesjeeskultakulta kulttuuri heidän välillään kaiken aikaa on (ja nykyään sitten tuo feisbuukki..., jossa tykätään ja jaetaan kuvia ja viestejä mulla onkin maailman ihanin tytär jne...).

Mieheni miniä ehkä ei niin ole aktiivinen tuossa hehkutuksessa. Hän tuli tuossa kertoneeksi minulle, miten tuo Mummi oli tuohtuneena pistänyt välit poikki ystävättärensä kanssa syystä, että kun Mummi oli todennut että näkee niin harvoin lapsenlapsiaan, niin mokoma ystävätär oli vastannut että "elämä on valintoja". Miniä oli kuullut tämän Mummin sisarelta... Tällaiseen kertomiseen ei tietenkään minun pidä ottaa kantaa, kun on kyseessä Mummi. Mutta mieleni teki sanoa että niinhän tuo on.

 

[no joo]

[QUOTE="aloittaja";28489080]Niin, voihan tosiaan olla että mieheni tyttäret tosiaan ovat vähän hädissäänkin että äitinsä edes jotenkin pysyisi heidän elämässään mukana, eivätkä he tulisi vallan hylätyiksi. Sellainen etäpusipusi- ja jeesjeeskultakulta kulttuuri heidän välillään kaiken aikaa on (ja nykyään sitten tuo feisbuukki..., jossa tykätään ja jaetaan kuvia ja viestejä mulla onkin maailman ihanin tytär jne...).

Mieheni miniä ehkä ei niin ole aktiivinen tuossa hehkutuksessa. Hän tuli tuossa kertoneeksi minulle, miten tuo Mummi oli tuohtuneena pistänyt välit poikki ystävättärensä kanssa syystä, että kun Mummi oli todennut että näkee niin harvoin lapsenlapsiaan, niin mokoma ystävätär oli vastannut että "elämä on valintoja". Miniä oli kuullut tämän Mummin sisarelta... Tällaiseen kertomiseen ei tietenkään minun pidä ottaa kantaa, kun on kyseessä Mummi. Mutta mieleni teki sanoa että niinhän tuo on.[/QUOTE]

Siinäpä sen näet, ei ole helppoa Mumminkaan osa, kun kuitenkaan ei pysty ihan täysin sivuuttamaan tietoa, että on valinnut vähän väärin. Ja näkeehän siinä vähintään juuri sisaret ja ystävät, missä mennään eikä se tieto voi olla tihkumatta, ja raukka tekee valtavasti töitä osoittaakseen kuinka pätevä etämummi hän ollenkaan onkaan.

Surullistahan tuo on, oma äitini kuuluu tähän sukupolveen, jossa yllättäen alettiinkin elää ihan vain omaksi ilokseen, ja yksinäistähän se sitten väkisinkin on kun viimeistään kun ikää ja vaivoja kertyy. Nyt sitä kuuntelee jo aivan ällistyneenä niitä saman polven naisia, jotka vielä elävät vanhempien arvojen mukaan. Isäni tuore naisystävä on näitä, ja hänelle oli itsestään selvää, että miehen kuoltua joko hän muuttaa lastaan lähelle tai tämä häntä, ja niin tehtiin ja kaikki ovat asiasta onnellisia.

Itse sitten kuljen entistä kauemmas muuttanutta äitiäni katsomaan vähillä varoillani, ja pidättelen surua koko reissun ajan, kun tekee pahaa nähdä toisen uppoavan entistä syvemmälle omaan maailmaansa. Eipä hän siinä kunnossa silti oikein kestäisi lähelläkään olla. Elämä on tuskan hautaamista rutiineihin, mutta telkkaria on päivä päivältä vaikeampi nähdä, eikä kuulokaan oikein tahdo riittää. Toivon vain, ettei hänen tarvitsisi elää kovin pitkään, koska helpompaa oloa ei taida olla luvassa. Tai sitten menisi niin hoidettavaksi, että antautuisi siihen - on kuitenkin sairaalassa ollut jotenkin onnellisempi kuin kotona.

 

["äitsy"]

Joo. Tuollainen etärakastajamummi on myös minun anoppini... Vahinko vaan että apella ei ole nyksää ollenkaan, vaan on alkoholisoitunut ja syrjäytynyt pappeli. Antaisin paljon jos mulla olisi kaltaisesi anoppipuoli, kun oma äitini ei sairauksiensa vuoksi voi lapsia pitää ollenkaan

 

[Mummuton]

Ymmärrän sinua oikein hyvin, tuollainen tekopyhyys on ikävää. Saat varmasti tulevaisuudessa arvostuksen lapsenlapsilta, joihin nyt luot läheistä suhdetta. Olen varma, että monet myös tietävät asioiden todellisen laidan vaikka sitä ei facebookissa jaetakaan. Ehkä lapset ajattelevat, että et ole sen tyylinen ihminen, jota tarvitsee kehuskella joka välissä, useinhan niitä lähinnä olevia tulee kiiteltyä vähiten, vaikka he ansaitsisivat sitä eniten. Sinä saat kuitenkin sen tärkeimmän: lasten aidon kiintymyksen.