Mumma-anoppi tulossa taas meille yöksi ja olen jo nyt valmiiksi kyrpä otsassa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jo nyt vittuuntunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jo nyt vittuuntunut

Vieras
Anoppi rynnistää meille, alkaa "siivota" kuin raivohullu (= nostelee kaikki tavaramme uusille, hänen mielestään paremmille paikoille mm. kuvakehitykset ja kuivaruokakaapin sisällön). Päsmää, jankuttaa samoja asioita, nalkuttaa. Raahaa katsomaan, miten "tämäkin pitäisi kyllä aina muistaa putsata näin ja näin". Ja soittakaapa huoltomiestä tuohon ja tuohon asiaan, millos olet viimeeksi tämän putsannut. Kysyy minulta mukamas jotain, muttei jaksa kuunnella vastausta vaan lähtee kesken keskustelun takaisin touhuamaan.

Ihmettelee varmaan, miksi hänen vierailujensa ajaksi olen hiljattain alkanut linnoittautua makuuhuoneeseemme. En kestä sitä hösöttämistä ja vaahtoamista, aikuinen nainen käyttäytyy toisten kodissa kuin raivotautinen piski. Lupia ei kysellä mihinkään, aikamme samassa tilassa on jatkuvaa valtataistoa ja pinnani on kireä kuin viulunkieli. Välillä tunkee makuuhuoneeseemmekin (siis paikkaan johon olen mennyt nimenomaan rauhoittumaan, häntä karkuun!!) esittelemään jotain turhaa krääsää, jota taas kantoi meille kassikaupalla, vaikka olen ilmaissut mielipiteeni turha tavaran haalimisen tarpeellisuutta kohtaan jo monesti.

Olen huonolla tuulella monta päivää ennen ja jälkeen anopin vierailun. Siivoan aina perusteellisesti, ennen kuin hän tulee tänne, mutta hän ei sitä joko huomaa tai halua huomata. Tai sitten hän nauttii niin uskomattoman paljon toisten tavaroiden läämimisestä.

Menin naimisiin mieheni kanssa, en hänen äitinsä. Välillä mietin miksi edes vaivaudun sietämään häntä, haluaisin aukoa päätäni hänelle näistä asioista aivan avoimesti. Mutten kehtaa, mieheni vuoksi. Hän on myös turhautunut äitinsä käytökseen, muttei näe, että sitä voisi mitenkään muuttaa. Toisaalta ymmärrän.

Anoppina hän on lähes siis sietämätön ja mummana hän on ottanut elämänsä kiintopisteeksi vielä syntymättömän lapsemme. Stressaan jo nyt ristiäisiä ynnä muita, tiedän ettei mumma anna muiden pitää lastamme sylissä, jos ovatkin paikalla. Synnytyksessä jännitän eniten se, milloin mumman pärstä kurkistaa osaston huoneen ovesta, vaikka sairaalassa on selkeät vierailutkiellot muille kuin isille ja sisaruksille. Hän kun on kuulemma päättänyt päästä katsomaan "lastaan" jo sairaalaan.

Soittelee minun suvulleni milloin mitäkin paskaa sönköttäen (esim. viimeeksi kertoili kuinka paljon täällä meillä kotona siivosi), vaikka eivät ole vielä edes tavanneet, koen sen tavattoman ahdistavana ja olenkin ilmaissut sen hänelle. Tuloksetta.

Kiitos ja anteeksi.
 
Sanot anopille heti, että nyt sitten lomailet vaan ja yrität sietää meidän "sekaisuutta" Että täällä ei nyt siivoilla. Sama asia sitten myös miehellesi, niin että menee ymmärrykseen. Ja mies voi sanoa myös äidilleen, että kaapeille ei mennä eikä siivota ja valiteta. Jokaisessa kodissa eletään omalla tavalla.
 
Sano sille, että tää on meidän koti, eikä sun tehtävä oo täällä siivota. Ja jos sotku häiritsee, niin ei tarvi tullakaan. Ja muistuta myös, kenen lapsesta on kysymys.... Ja tee myös miehelles selväks, ettet voi sietää tommosta käytöstä ja hänen tehtävänsä on puolustaa sua tässä asiassa.
 
No meillä lähinnä irvokkainta on, että kun minä siivoan, paikat ovat silloin aidosti siistinä. Mahdollisimman vähän krääsää näkyvillä. Anoppi on vouhotuksensa ansiosta hajottanut paikkoja "siivotessaan" ja pyyhkinyt esim. jo valmiiksi puhtaita ikkuinoita sotkuisemmiksi. Lisäksi hyllyihin, pöydille ja tasoille ilmestyy kaikenmaailman turhaa krääsää notkumaan. Eli meno on kova, mutta jälki aivan uskomattoman karseaa. Että sekin vielä. Kiitti, kun tulit "siivoamaan".
 
Mies puolustaa kyllä upeasti, mutta koska turhautuu itsekin äitinsä käytöksestä, ei oikein halua kuunnella kun valitan hänen äidistään hänelle. Eikä jaksa tehdä asialle mitään. Mutta mukavaa omassa kotonaan könytä moneksi päiväksi piiloon ja anopin lähdettyä siivota uudelleen.

En tiedä missä rajani hänen kanssaan menevät. Oma äiti on iskostanut päähän sen, ettei miehelle saa haukkua anoppia ja kaikki anopin toiminta on joko kestettävä tai huomautettava "mahdollisimman nätisti". Mistähän moinen sääntö...
 
on se kumma kun nykyajan nuoriso ei ole kiitollinen keski-ikäiselle naiselle joka innoissaa puunaa ja huoltaa asuntoa. Ota onnellisen kaikki siivousapu vastaan. Oikeasti, ei kaikilla ole tuommoista tehopakkausta anoppina. Ole onnellinen! :)
Ens kerralla sanot näin: "En vielä pessyt ikkunoita tänä keväänä kun tiesin että tulet kylään. Voisit nyt näyttää kuinka ne pestään kunnolla, kun en varmaan oikein osaa tarpeeksi hyvin"
Anoppi joko ymmärtää piilovittuilun ja lopettaa tai ainakin vähentää hääräämistä. Tai sitten hän oikeasti pesee teidän ikkunat ja sä säästyt siltä vaivalta.
Ja sitten se että hän huomauttelee kohdista jotka pitäisi huoltomiehen huoltaa: Hän on oikeasti huolissan ja yrittää varoittaa teitä että kannattaisi huoltaa ennenkuin menee pahempaan kuntoon ja lasku on entistä suurempi sitten. Siis ihan hyvällä hän se varmasti sanoo.

Itse olen varmaan tulevaisuudessa samanlainen anoppi. Lapseni on vasta 2v, joten siihen nyt menee parikymmentä vuotta. Mutta mä ainakin huomaan joka kodissa kaikki liat, huoltotarpeet jne. Ja haluaisin siivota vaikka vieraidenkin luona. En voi sille mitään:(
 
Joo. Ymmärrän tilanteen täysin. Olin siivonnut koko talon perusteellisesti edellisenä päivänä ennen miehen isosiskon tuloa. Mutta eikös isosisko meille tultuaan alkanut heti kantaa mattoja ulos ja aloitti siivoamisen. Siinä jäi suu auki eikä edes ehtinyt sanoa, että kyllä meillä siivottu. Ja vaikka olisikin sanonut, niin ei se olisi tehonnut. Huonekalut menivät myös uuteeen järjestykseen.
 
se vielä jäi kirjoittamatta. Että jotkut ihmiset ei vaan osaa olla paikoillaan ja istua tekemättä mitään. Hän tuntee itsensä hyödylliseksi kun hän saa edes vähän siivoilla. Vaikka se ei olekaan aivan sun siivoustapoja vastaavaa.
Lupaan: meno rauhoittuu kun vauvanne syntyy. Sitten hän saa keskittyä vauvan kanssa leikkimiseen, syöttämiseen, vaipanvaihtoon, jne. Saatte vain istua, rentoutua ja katsoa vierestä kun vauvanne hoidetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Joo. Ymmärrän tilanteen täysin. Olin siivonnut koko talon perusteellisesti edellisenä päivänä ennen miehen isosiskon tuloa. Mutta eikös isosisko meille tultuaan alkanut heti kantaa mattoja ulos ja aloitti siivoamisen. Siinä jäi suu auki eikä edes ehtinyt sanoa, että kyllä meillä siivottu. Ja vaikka olisikin sanonut, niin ei se olisi tehonnut. Huonekalut menivät myös uuteeen järjestykseen.
Jäi sanomatta, että isosisko tuli meille lastenvahdiksi ja olimme lähdössä pian hänen saapimisensa jälkeen. Siksi hän ehti järjestellä huonekalutkin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Piia:
on se kumma kun nykyajan nuoriso ei ole kiitollinen keski-ikäiselle naiselle joka innoissaa puunaa ja huoltaa asuntoa. Ota onnellisen kaikki siivousapu vastaan. Oikeasti, ei kaikilla ole tuommoista tehopakkausta anoppina. Ole onnellinen! :)

En osaa olla onnellinen siitä, että anopin käynnin jälkeen en esim. löydä omia lääkkeitäni, koska "mumman mielestä niille on ollut parempi paikka jossain muualla". Kotini on kuin tornadon jäljiltä, enkä löydä omia tavaroitani omasta kotoani. Miksi siitä pitäisi olla onnellinen? Miksi keski-ikäinen nainen ei ymmärrä, että toisten kotona ei tehdä mitä lystää, lupia kyselemättä? Kukaan ei ole hänen apuaan pyytänyt, itseasiassa jopa yritetty saada rauhoittumaan.

Ainut pelko tässä on, että kun patoan tämän inhon tarpeeksi pitkään sisälleni, niin joku kerta se repeää totaalisesti. Silloin ei jääne mummalle epäselväksi, mitä mieltä olen hänen pikku "autteluistaan".
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Joo. Ymmärrän tilanteen täysin. Olin siivonnut koko talon perusteellisesti edellisenä päivänä ennen miehen isosiskon tuloa. Mutta eikös isosisko meille tultuaan alkanut heti kantaa mattoja ulos ja aloitti siivoamisen. Siinä jäi suu auki eikä edes ehtinyt sanoa, että kyllä meillä siivottu. Ja vaikka olisikin sanonut, niin ei se olisi tehonnut. Huonekalut menivät myös uuteeen järjestykseen.
Jäi sanomatta, että isosisko tuli meille lastenvahdiksi ja olimme lähdössä pian hänen saapimisensa jälkeen. Siksi hän ehti järjestellä huonekalutkin.

mä en kestäs tommosta..en mitää muutosta minkä joku muu tekee ku minä tai mieheni..ü
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piia:
Mutta mä ainakin huomaan joka kodissa kaikki liat, huoltotarpeet jne. Ja haluaisin siivota vaikka vieraidenkin luona. En voi sille mitään:(

se vielä jäi kirjoittamatta. Että jotkut ihmiset ei vaan osaa olla paikoillaan ja istua tekemättä mitään. Hän tuntee itsensä hyödylliseksi kun hän saa edes vähän siivoilla. Vaikka se ei olekaan aivan sun siivoustapoja vastaavaa.
Lupaan: meno rauhoittuu kun vauvanne syntyy. Sitten hän saa keskittyä vauvan kanssa leikkimiseen, syöttämiseen, vaipanvaihtoon, jne. Saatte vain istua, rentoutua ja katsoa vierestä kun vauvanne hoidetaan.

Mutta kun kodissamme ei ole likaista. Se on siivottu ja järjestelty juuri niin kuin itse sen haluamme ja niin kuin kotonamme viihdymme. Minua loukkaa suunnattomasti, että VIERAS ei tätä ymmärrä. Tämä on MINUN kotini. MINUN turvapaikkani, se maailman tärkein paikka. En voi ymmärtää, miten jo keski-ikään ennättänyt aikuinen katsoo oikeudekseen riistää minulta kotini.

Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata istua paikallaan ja käyttäytyä rauhallisesti. Jos ei osaa, niin on korvien välissä jotain vikaa. Tai sitten ei pidä kyläillä laisinkaan, kun lähinnä vain nolaa itsensä vouhkatessaan vieraassa kodissa.

Suoraan sanoen jos saisin valita, muuttaisimme niin kauas mummasta kuin mahdollista, kun lapsemme syntyy. En vasta synnyttäneenä ja pienen lapsen äitinä jaksa käydä valtataistoa toisen aikuisen ihmisen kanssa turhista, minulla on muutakin ajateltavaa. Ja kyllä, MINÄ olen sen lapsen äiti, ei hän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Pitää vaan sanoa, että herrajumala nainen, mitä sä oikein teet. Ehkä se kuvittelee, että sinä tykkäät, kun ei tule tarpeeksi negatiivista palautetta.

Olen yrittänyt ilmaista asiaa todella hienovaraisesti. Joko hän ei osaa lukea rivien välistä tai hän ei halua. Siksi pelkäänkin, että joku kerta räjähdän mummalle aivan toden teolla. Kun ei kerran kauniisti sanottuna usko.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En osaa olla onnellinen siitä, että anopin käynnin jälkeen en esim. löydä omia lääkkeitäni, koska "mumman mielestä niille on ollut parempi paikka jossain muualla". Kotini on kuin tornadon jäljiltä, enkä löydä omia tavaroitani omasta kotoani. Miksi siitä pitäisi olla onnellinen? Miksi keski-ikäinen nainen ei ymmärrä, että toisten kotona ei tehdä mitä lystää, lupia kyselemättä? Kukaan ei ole hänen apuaan pyytänyt, itseasiassa jopa yritetty saada rauhoittumaan.

Ainut pelko tässä on, että kun patoan tämän inhon tarpeeksi pitkään sisälleni, niin joku kerta se repeää totaalisesti. Silloin ei jääne mummalle epäselväksi, mitä mieltä olen hänen pikku "autteluistaan".

Mä pelkäsin aikanaan samaa. Ja suunnilleen samasta syystä. Otti kauan ja vähän päälle saada menemään perille, että tässä talossa on vain yksi emäntä, eikä kyseessä ole ainakaan anoppi! Mutta välien selvittely kannatti, elämä on kaikin puolin mukavammalla mallilla nyt. Tsemppiä sinulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
mä en kestäs tommosta..en mitää muutosta minkä joku muu tekee ku minä tai mieheni..ü

Olen viimeisilläni raskaana ja tuntuu, että se vähentää toleranssiani entisestään. Lisäksi olen taipuvainen paniikkikohtauksiin, joita usein lievennän tavaroiden järjestelyllä (kaiken oltava tiptop, mieskin tietää, etten halua joidenkin tavaroiden paikkoja muutettavan).

Taidan jatkossa vetää makuuhuoneen oven kiinni saakka, merkiksi siitä, etten ole seurallisella tuulella. Mielummin tukehdun tulikuumaan makuuhuoneeseeni kuin menen katsomaan sitä kohellusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viuhahtava Intiaani:
Mä pelkäsin aikanaan samaa. Ja suunnilleen samasta syystä. Otti kauan ja vähän päälle saada menemään perille, että tässä talossa on vain yksi emäntä, eikä kyseessä ole ainakaan anoppi! Mutta välien selvittely kannatti, elämä on kaikin puolin mukavammalla mallilla nyt. Tsemppiä sinulle!

Jouduitko sanomaan "rumasti", vai menikö ajan kanssa vähemmälläkin perille? Säilyivätkö välinne kaikesta huolimatta?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Viuhahtava Intiaani:
Mä pelkäsin aikanaan samaa. Ja suunnilleen samasta syystä. Otti kauan ja vähän päälle saada menemään perille, että tässä talossa on vain yksi emäntä, eikä kyseessä ole ainakaan anoppi! Mutta välien selvittely kannatti, elämä on kaikin puolin mukavammalla mallilla nyt. Tsemppiä sinulle!

Jouduitko sanomaan "rumasti", vai menikö ajan kanssa vähemmälläkin perille? Säilyivätkö välinne kaikesta huolimatta?

Meillä kävi kerran raksalla niin, että pinnai kiristyi, kiristyi ja kiristyi, kunnes tajusin, että karjaisin juuri :ashamed: :ashamed: Siitä tosin ei seurannut mitään, ei anoppi piitannut siitäkään mitään. Mutta mä sain rohkeutta nolostuksen mentyä ohi alkaa sanoa suoraan asioita, eli "älä tee noin" tai "mulla on tapana säilyttää tavarani näin", mikä pitkässä juoksussa tehosi
 
mä sanoin mun anopille etten tykkää että vieras alkaa siivoamaan,etten mäkään ala sen kotona siivota. kyl se silloin tajus sen mut nyt esim viimeks kun en ollut kotona vaan mies ja lapsi vaan ni oli pessyt kaikki kukkamaljakot keittiössä tiskipöydälle vaikkei olis ollut tarvetta.. sen mielestä vissiin oli.
 
Koita keksiä hänelle jotain muuta tekemistä. Jos osaa neuloa, niin lankoja ja puikot, että tekee tulevalle vauvalle pienen peiton tms. niin ei jää aikaa siivoomiseen.
Voit jo etukäteen ilmoittaa, että meillä on juuri tehty suursiivous. Ja sitten muistutat asiasta vielä uudelleen, kun tulee teille. Jos alkaa silti siivoomaan, niin sanot heti, että täällä on oikeasti juuri siivottu.
 

Yhteistyössä