mullei ole yhtään ystävää.. :'(

[ahistaa]

alan olla ihan rikki ollaan muutettu about sata kertaa mieheni työn perässä ja nyt jääty yhdelle paikkakunnalle.. mulla ei kuitenkaan ole enää yhtään ystävää. jotain vanhoja ystäviä on, todella kaukana joihin pidän netin kautta yhteyttä. täällä lähellä ei ole KETÄÄN. yritän tutustua ihmisiin ja tutustunkin, mutta ne jää hyvin pinnallisen kaveruuden/tuttavuuden tasolle.. lähinnä luulen, että johtuu siitä kun asutaan asuinalueella jolla asuu vain minua noin 15-20 vuotta vanhempia naisia... ollaan ihan eri elämäntilanteissa. tuntuu ettei mulla ole enää ketään koko maailmassa.. käyn töissä, mutta kauempana joten työkavereita en näe ikinä vapaa-ajalla.. kaikkein naurettavinta on se, että sit taas miehet kiinnostuu musta herkästi ja mulla on ollut mahdollisuuksia pettää.. joskus harkitsen jopa sitä, siis että flirttaisin jollekin miehelle vaan, että saisin puhua jollekin aikuiselle ihmisella

 

[Piika-äiti]

Minulla on oikein hyviä, itseäni 10-30 vuotta vanhempia aivan erilaisissa elämäntilanteissa olevia ystäviä, eli älä anna omien ennakkoluulojesi kahlita, vaan tutustele rauhassa asuinalueesi elämääkokeneiden ladyjen kanssa.

Ystävystyminen vie aikaa, on vaivalloista, ei tapahdu hiirtä klikkaamalla kuin verhojen tilaaminen ellokselta. Sen takia tuo jatkuva muuttaminen kyllä on vaikuttanut sinun tilanteeseesi.

Itse en kestäisi edes ajatelle elämääni ilman 6-7 tärkeintä ystävääni.

 

[hmm]

misä asut?

 

[viima80]

tiedän tunteen. mul ei oo yhtäkään ystävää. en vain oo koskaan oppinut oleen naisten kanssa. ollut kaveriporukassa ain se kolmaspyörä ja muuttanut liian usein... miesten kanssa taas tulen hyvin juttuun ja yksi jopa läheisempi kuin yksikään tyttökaveri. mihet on niin paljon helpompia ystäviä. kaipaan kyl tyttökavereita. mut en tiedä mistä sellaisia saa. ja olen hyvin epäluuloinen ystävyyden suhteen. pelkään kokoajan et musta ei tykätäkään tai et teen jotain väärin. ja sit saan aina olla se joka soittaa, pyytää mukaan, pitää tätäå suhdetta kasassa. vittu et on rasittavaa. helpompi olla ilman. vaikken haluais.

 

[ap]

olen koittanut nyt siis useamman vuoden tutustua näihin naapuruston ihmisiin. tullaan hyvin toimeen, voidaan kahvitella, jutella jne ei siinä mitään.. mut heillä on kuitenkin jo omat tärkeät ystävänsä, enkä minä sovi siihen kuvioon millään...

 

[ap]

ja nyt tää asia on muuttunut mulle jo niin raskaaksi, että olen tosi lähellä masennusta.. olen niin yksin täällä!!

 

[Kristiina]

Mullakaan ei ole sellaista ystävää jota kaipaisin, sellaista jolle kertoa mieltä askarruttavista asioista yms. Sellaisia kavereita on mutta ei sellaista ystävää jolle voisi soittaa jos tuntuu pahalta, ahdistaa. Yksi ystävä on joka aina sähköpostia kirjoittelee ja kertoo paljonkin omasta elämästään, vaikeuksista miehen kanssa, stressistä lasten kanssa jne mutta jos minä kirjoitan hänelle jotain ongelmista niin hän sivuuttaa ne ilman yhtäkään kommenttia, silti odottaa multa aina tsemppiviestejä omiin ongelmiinsa. En siis tiedä voiko tuollaista kutsua ystäväksi.

Että tiedän miltä tuntuu, valitettavasti. Et ole yksin.

 

[viima80]

olen koittanut nyt siis useamman vuoden tutustua näihin naapuruston ihmisiin. tullaan hyvin toimeen, voidaan kahvitella, jutella jne ei siinä mitään.. mut heillä on kuitenkin jo omat tärkeät ystävänsä, enkä minä sovi siihen kuvioon millään...

tiedän tunteen. on vaikeaa päästä mukaan kun toiset on tunteneet helposti 10 vuotta, kuten tääl meillä pikkukylässä. niil on omat menot ja jutut eikä ne todennäköisesti edes ajattele et mä kaipaisun seuraa. pitäis itse vain jaksaa niin kamalasti olla tuputtamassa seuraansa. ei sekään ain kivaa ole. ja toisaalta kun nä mun lähinaapurit-kyläläiset-tuttavat ei kuitenkaan oo ihan sellaista tyyppiä et maailmat kohtais - siis ajatuksissaa, elämässään, arvoissaa.

 

[ap...]

mulla on oikeasti jo todella paha olo tän asian kanssa. kaikki paikat missä on asuttu niin heti olen löytänyt tuttavia ja semmosia kavereita ja työyhteisöissä olen ihan tykätty ihminen. mulla on myös OLLUT hyviäkin ystäviä, ennen tätä muuttelurumbaa. mutta nyt alan tuntea itseni jo todella huonoksi ja kamalaksi, jotain vikaahan mussa on oltava ettei enää löydy ystävää.. mutta en vaan pääse näihin juttuihin sisään, koska tämä on juuri suht pieni paikka jossa kaikki ovat tunteneet ala-aste ikäisistä viimeistään. olen niin ahdistunut, että usein tullessani töistä tekee vaan mieli painaa kaasua ja ajaa kodin ohi.. tämä tilanne heijastuu jo kaikkeen elämään.

 

[..]

mulla ei ole edes niitä kavereita joiden kanssa kahvitella.. mulla ei siis kertakaikkiaan ole yhtään sellaista tuttua jolle voisin soittaa ja kysyä kuulumisia.

ottaisin mielelläni niitä hyvänpäivän tuttujaki joiden kanssa vaihtaa kaupassa kuulumisia.. mutta kun ei ole..

 

[vieras]

missäpäin suomea asut? voit löytää täältä ystäviä.

 

[cadetta]

minäkin olen aikoinani muutellut paljon ja mitä enemmän ikää tuli sitä vähemmän löytyi oikeita ystäviä...

 

[ap]

kaakkois-suomessa.. sekin varmaan osaltaan selittää tätä ystävien puutetta..

 

[ilman ystäviä]

kaakkois-suomessa.. sekin varmaan osaltaan selittää tätä ystävien puutetta..

 

[vieras]

Kannattaa lähteä mukaan vaikka johonkin järjestöön vaikka missä on samanikäisiä ja -luontoisia ihmisiä, yhteisen puurtamisen kautta ystävystyy nopeammin kuin kenen tahansa hyvän päivän tutun kanssa. Mikäs sinua kiinnostaisi, voisin antaa ehdotuksia jos kerrot että missäpäin kaakkois-suomea tarkemmin, kun itsekin olen näiltä main.

 

[ap]

moi sulle...

 

[eve]

Ei ole mullakaan, Oulu

 

[ap]

harrastelen jo jonkin verran... lähinnä vapaaehtoistyyppistä hommaa.. en viitsi kauhean tarkasti kertoa.. mut se on myös vähän semmosta, missä mä olen antavana osapuolena (mikä on siis ihan jees siinä..)... siinä ei hirveästi lähenny kenenkään kanssa.

 

[vieras]

harrastelen jo jonkin verran... lähinnä vapaaehtoistyyppistä hommaa.. en viitsi kauhean tarkasti kertoa.. mut se on myös vähän semmosta, missä mä olen antavana osapuolena (mikä on siis ihan jees siinä..)... siinä ei hirveästi lähenny kenenkään kanssa.

Voi harmi, ettei harrastuksistakaan sitten löydy ystäviä. Olet siis työelämässä - ei lasten harrastusten kautta löytyisi ketään kehen tutustua? Minkä ikäinen itseasiassa olet ja minkäikäisiä lapsia?
Minullakin on monenikäisiä ystäviä, joista nuorimmat ovat hädin tuskin 20v ja vanhin jo eläkkeellä, ja silti tullaan hyvin juttuun - eri ikäiset ystävät pystyvät antamaan aika paljon kun näkemykset asioista on erilaisia.

 

[ap]

meillä on lasten kautta laaja "tuttavapiiri". lapsilla (hieman alle kouluikäisiä) on paaaaljon kavereita ja heidän äitiensä kanssa tulen toimeen ihan kivasti, ei siinä mitään. kyllä meillä suht usein käy jonkun äiti kahvilla tms.


harrastukseni on tosiaan siinä mielessä hankala, että se on tavallaan kuin työtä ja siinä on esim vaitiolovelvollisuus.. jotenkin tuntuu ettei siinä edes voi sillä tavalla tutustua ihmisiin...

isoin ongelma on ehkä juuri yhdistelmä, että minä olen nuori, parikymppinen ja minulla on leikki-ikäisiä lapsia. ihan rehellisesti täällä tuntuu, että kaikki äidit ovat noin neljäkymppisiä, eikä heissä tietenkään ole mitään vikaa ihmisinä, mutta he eivät jostain syystä voi esimerkiksi kuvitellakaan enää lähtevänsä baariin, leffaan tms... ja juuri kotoa kaipaisin aina välillä vähän hengähdystaukoa. täällä ei myöskään ole kauhean avoin tms ilmapiiri.. tuntuu että ihmiset ovat vähän ulkokultaisia tms, kun on vähän parempi asuinalue jne.. töissä ja opinnoissa olen taas todella ulkopuolinen, koska siellä kaikki ovat nuoria sinkkuja ja he tuntuvat kokevan, että minä, äiti ihminen olen varmasti aika tylsä, minua ei voi pyytää mihinkään tms...

 

[Malin]

Kaakkois-suomesta miekin. Jos haluaa niin voi laittaa yvtä tai spostia mikä löytyy profiilista. Miulla pari ystävää mutta harvemmin heitä näkee.

 

[täällä..]

ihan sama juttu täälläkin..

 

[mä vain]

Ei ole mullakaan, Oulu

Mistä päin oulua olet? Mä muutan sinne suunnalle pian, mut en ouluun kuitenkaan vaan lähelle...