Mulle tuli tänään niin hyvä mieli pienestä asiasta :)

Kun näin että naapurin pappa yritti rääpystellä pihatöitään rollaattorin kanssa, sillä on lonkka leikattu. Ajattelin etteihän se voi noin pärjätä.
Menin kysymään voinko tulla auttamaan, pappa ilahtui tosi paljon. Leikkasin koristevadelmat ja putsasin kukkapenkit, nostin dahlian juurakot ja vein kellariin, haravoinkin sen verran kun siinä tuulessa pystyi.
Pappa meni keittämään kahvia ja tarjoili sitä termarista, juteltiin kaikkea.
Mulla on koko päivän ollut jotenkin hyvä olo.
Se varmaan tulee siitä kun auttaa toista. Eikä ole vaan ihan turha ja itsekäs paskaläjä, joka vaan makaa sohvalla eikä edes välttämättä auta vaikka pyydettäisiin. Sellainen mä yleensä olen.

 

Sinähän olit vallan ihana . Syystäkin on hyvä olo. Ja siihen hyvään oloon on helppo jäädä koukkuun: kun auttaa, ja avun saaja on aidosti kiitollinen.

 

Sä olet hyvä naapuri . Mutta kun ajattelee asiaa toiselta kantilta: aikaa sitten tällainen naapurien ja sukulaisten auttaminen oli itsestäänselvää ja automaattista. Oli heinatalkoot ja kylvötalkoot ja saunatalkoot ja talonmaalaustalkoot jne. Naapurin vanhaa mummoa autettiin ihan automaattisesti. Kukaan ei edes ajatellut, että teki jotain hyvää, koska niin vaan tehtiin. Tänä päivänä tuollainen toiminta on sen verran harvinaista, että se tosiaan yllättää ihan hyväntekijän itsensäkin. Kun sitä ei päivittäin tee, siitä tulee jotain erikoista. Ja toisaalta se on hyvä, että siitä tulee erikoista, koska sen tuoma hyvänolontunne voi poikia enemmänkin hyväntekeväisyystyötä. Toisaalta se on surullista, että ennen niin itsestäänselvä asia on nykyään ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

Ap, tiedä vaikka tästä pappasta tulee sun pitkäaikainen hyväntekeväisyysprojekti .

 

Ihanaa, juuri näin!

Annetaan hyvän kiertää!

 

Hienoa!

 

Ja tuli muuten mieleen otsikostasi ap, että sinulle se ehkä oli pieni asia, mutta sille naapurin papalle varmasti tosi iso asia.

 

Sä olet hyvä naapuri . Mutta kun ajattelee asiaa toiselta kantilta: aikaa sitten tällainen naapurien ja sukulaisten auttaminen oli itsestäänselvää ja automaattista. Oli heinatalkoot ja kylvötalkoot ja saunatalkoot ja talonmaalaustalkoot jne. Naapurin vanhaa mummoa autettiin ihan automaattisesti. Kukaan ei edes ajatellut, että teki jotain hyvää, koska niin vaan tehtiin. Tänä päivänä tuollainen toiminta on sen verran harvinaista, että se tosiaan yllättää ihan hyväntekijän itsensäkin. Kun sitä ei päivittäin tee, siitä tulee jotain erikoista. Ja toisaalta se on hyvä, että siitä tulee erikoista, koska sen tuoma hyvänolontunne voi poikia enemmänkin hyväntekeväisyystyötä. Toisaalta se on surullista, että ennen niin itsestäänselvä asia on nykyään ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

Ap, tiedä vaikka tästä pappasta tulee sun pitkäaikainen hyväntekeväisyysprojekti .

Juu, me ei olla kauheasti oltu tekemisissä muuten kun tervehditty, kun toi pappa on ollut tähän asti ihan terve. Eikä se nyt apua pyytäisikään, ei ihan hevillä ja ei varmaan muutakuin jos putoaisi kaivoon Mäkin vähän ajattelin että voiko edes mennä kysymään, kun en kunnolla tunne.
Ennen oli kyllä varmaan paremmin asiat, kun ihmiset tunsi toisensa ja auttoivat.

 

Hienoa!

 

Mulle ja varmasti muillekin tuli hyvä mieli tästä jutusta.

 

Tosi kiva juttu ap Mulle tuli kans eilen hyvä mieli kun kaupassa oli vanha pariskunta joista toisella oli rollaattori, siinä oli kestokassi ja sitten sillä mummelilla oli muovikassi joka oli revennyt. Mä kävin sitten kassalta pyytämässä niille uuden muovikassin että ne sai ostoksensa kunnolla pakattua, oli mummeli ainakin tosi iloinen

 

Hienoa ap! Tuollaiset pienet hyvät teot, on toisille erittäin isoja asioita. Nykysin, kun kukaan ei edes pidä sulle ovea auki, vaikka tulisit miljoonien kassien, rattaiden tai jonkun muun kanssa ovelle. Hyvä ettei nyppästä kiinni nenän edestä. Siksi ite oon pyrkiny tekemään tuollaisia pieniä tekoja, kuten pitämään ovia auki yms. jos nään jonkun tarvitsevan apua.