Mulle on tullut kuoleman pelko.

["minä vain"]

Kun mieheni lähtee jonkun lapsen kanssa autolla jonnekkin, olen varma että heille käy jotain.
Kun isompi lapseni lähtee jonnekkin kaveriperheen /kaverin7isovanhempien kanssa olen varma että jotain ikävää tapahtuu. Kun lapset ovat keskenään kotona pelkään että tulipalo tms tapahtuu. pelkää perheenjäsenieni puolesta.

Matkailu on hankalaa kun pelkään että laiva uppoaa ja perheeni hukkuu tai lentokone tippuu ja kuolemme.

Minulle ei ole sattunut mitään onnettomuutta koskaan , eikä läheisilleni, en tiedä mistä tämä pelkoni juontaa juurensa.

Haluan eroon tästä hallitsemattomasta tunteesta, joka piinaa ja määrittää elämääni tällä hetkellä kovasti.

Mikä avuksi?Mistä kyse?

 

["minä vain"]

Lisään että kuoleman pelkoni liittyy perheeseeni vain, en pelkää omaa kuolemaa vaan sitä etten kykene perhettäni pelastamaan.

 

[sh]

Liityisikö ikääsi? Tai jos alitajunnassasi jotain lapsuuden traumoja ,unia joita et vaan muista.

 

[O74]

Mulla samoja fiiliksiä. Mun kuoleman pelko on peruja ihan siitä että 3v sitten mies sai vakavan sairaskohtauksen kesken työpäivän ja taisteli elämästään 2vkoa teholla ja joutui olemaan sairaalassa kaikkiaan 5vkoa. Onneksi selvisi hengissä ja toipui niin entiselleen kuin vain voi. Mua ärsyttää itsessäni se että tuosta johtuen saatan (ihan turhaankin) soittaa miehelleni päivisin useaan kertaan töihin ihan vaan varmistaakseni sen että on hengissä. Oon yrittänyt päästä eroon moisesta toiminnasta mutta minkäs teet... Pelottaa niin pelottaa, jopa näin 3v sairaskohtauksen jälkeen.

 

[voisiko]

Saattaa olla masennusta joka oireilee noin

 

["minä vain"]

Mulla samoja fiiliksiä. Mun kuoleman pelko on peruja ihan siitä että 3v sitten mies sai vakavan sairaskohtauksen kesken työpäivän ja taisteli elämästään 2vkoa teholla ja joutui olemaan sairaalassa kaikkiaan 5vkoa. Onneksi selvisi hengissä ja toipui niin entiselleen kuin vain voi. Mua ärsyttää itsessäni se että tuosta johtuen saatan (ihan turhaankin) soittaa miehelleni päivisin useaan kertaan töihin ihan vaan varmistaakseni sen että on hengissä. Oon yrittänyt päästä eroon moisesta toiminnasta mutta minkäs teet... Pelottaa niin pelottaa, jopa näin 3v sairaskohtauksen jälkeen.

Onko vaikuttanut esim matkailuunne?
Oletko kokeillut pahimpiin aikoihin mitään lääkitystä? Itse ajattelin pyytää rauhoittavia, jotta kykenen matkailemaan.

 

["minä vain"]

Saattaa olla masennusta joka oireilee noin

Ei kai. Mitenkäs siihen tulokseen tulit?
Täytyy miettiä. Mulla hyvä työ ja talous kunnossa. Perhe ihana ja omaisuuttakin karttunut.
Ainut negatio on se, etten ole elämmässä löytänyt omaa harrastetta sitten kotiäitiyden päätyttyä, joten ehkä elän huomaamattani koti-työ-kauppa-lasten harrasteet-oravan pyörässä,joka vie mehut, muttei ehdi hakea energiaa.Olisiko sitä?
Minä kyllä luulin, että kuoleman pelko on vain pelko.Kaikilla ihmisillähän on joku pelko.

 

[kokenut]

Saattaa olla masennusta joka oireilee noin

Itsekin tulin ehdottamaan masennusoljenkortta. Nimittäin itse olen tosi kovan raastavan menettämisenpelon keskellä. Herään yöllä varmistelemaan, että meidän pian 3-vuotias lapsi hengittää ja voi hyvin. Illalla kuulostelen hengityksen tuhinaa ja jos sitä ei kuulu, saan melkein sydänkohtauksen.

Se ero minussa on vrt. ap:n tilanteeseen, että pelkään ihan hulluna myös omaa kuolemaa. Haluan elää, haluaisin pysyä nuorena. Se, mikä kuoleman jälkeen odottaa, on pelkkä tyhjyys, olematon, maailmanloppu omalta osaltani ja sitä on niin pirun vaikea minun ymmärtää ja käsittää.
En halua tietoisuuteni vaan hajoavan ja koko elämän jäävän siihen, mitä todennäköisesti tapahtuu. olen alkanut kyseenalaistaa myös kuolemanjälkeisen "elämän". koska aivoissa meidän tietoisuus on, mekaanisesti aiheutettua ja se katoaa kuollessa. Maailma loppuu.
Ahdistavia ajatuksia.