Mulla on ystäviä mutta olen yksin =( Jotenkin tyhjä olo..

["Kemiläinen"]

On siis hyviä ystäviä kaukana täältä..
Ei ketään kenen kanssa käydä vaikka ulkona kahvilla ja rupattelemassa tai tulisi
lastensa kanssa käymään ja vain olisi.
Olen jotenkin vaikea lähestymään ketään ja vaikea lähestyttävä.
Omaan erilaisen huumorin ja luonteeni vieraiden seurassa alkuun ujo.
Alkanu vituttaan ihteänikin.
Olen koti ihmisiä että tykkään olla lasten kans kotona joten en liiku missään missä voisi edes ketään tavata =(
Kuhan marisen tänne plaah..

 

["quu"]

Kieltämättä tylsiä hetkiä, jos ei ole oikein ketään, jonka kanssa voisi sopia helposti tapaamisen ja pälpätellä kahvikupin ääressä arjen kuulumisia/syvempiä ajatuksiaan.

Veikkaan, että aika moni tuntee samalla tavoin ja etenkin talvisin. Jo se, ettei voi istuksella ulkona, nauttia hyvästä säästä, jolloin jo puolivahingossa tulee jotakin juteltua vieraankin kanssa.

Voitko kysellä ihan suoraan olisiko kellään halua tavata säännöllisesti ja sopia, miten ne järkkäisi? Omalla kohdallani homma toimii niin, että kertoo kaipaavansa juttuseuraa ja kysellyt toiselta tarkemmin mikä hänestä olisi mukavinta. Yhden kanssa käymme pitkillä lenkeillä, saamme olla niin rauhassa ja jutella kuin myös tulee oltua kunnolla ulkona. En olisi sitä itse kyseisestä kaverista arvannut, mutta hän halusi muuttaa elintapojaan ja näin syntyi uusi tapa meidän kaveruuden välille.