Mulla on varmaan maailman paskin työpaikka ikinä.

[tervetuloa meille töihin]

Siellä on suurin osa sellaisia, jotka ovat naamatusten mielinkielin, mutta selän takana heti puhtaan pahaa ja haukutaan. Kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ollaan muille kateellisia, ihan sama mikä asia. Kaikki kelpaa syyksi. Narsistinen työpaikkakiusaaja pyörittää omaa pikku piiriään, ja kun tämä ihminen joutuu pomojen hampaisiin (ihan aiheesta), heittäytyy ilkmiys marttyyriksi, itkee ja parkuu ja saa melkein koko työporukan barrikadeille itsensä puolesta. Pomot tietysti haukutaan mennen tullen, samoin kaikki ne, jotka uskaltavat vähänkin olla pomojen kanssa missään tekemisissä. Heti leimataan nuoleskelijoiksi sun muiksi.

Osa työntekijöistä eristetään porukasta täysin, yleensä eristetyt ovat juuri niitä jotka eivät lähde mukaan selkäänpuukotukseen. Näille ihmisille ei puhuta, ei kerrota mitään edes työhön liittyvää ja tietysti nämä ihmiset sitten haukutaan suureen ääneen. Narsistikiusaaja haukkuu ihan naamatusten, muut puhuvat seläntakana.

Mitään mahdollisuutta sulla ei ole kehittää itseäsi tai työtäsi, kaikki mielenkiinnon kohteet torpedoidaan ja tehdään tyhjiksi. Työ on päivästä päivään samaa harmaata puurtamista, ilman toivoakaan muutoksesta parempaan. Muuten muutoksia kyllä on, jos ei muuten niin sitten niitä keksitään ihan vain muutosten ilosta. Työrauhaa ei ole.

Mä olen henkisesti tosi väsynyt tähän, aivan käsittämätöntä millaista meno voi olla aikuisten ihmisten kesken.

 

[Ratkaisu]

Mun edellinen työpaikka oli just tollanen, paitsi että narsisti joka piiriä pyöritti oli yrityksen omistaja. Ei edes tajunnut miksi irtisanouduin 10 kuukauden jälkeen!
Ota ja lähde, elämänlaatuni parantuu huomattavasti.