Mulla on tylsää, kyselkää jotakin...

Ihminen on eläin. Ja muistuttaapa ihmisten käytös lapsia kohtaan enemmän sitä, miten kohtelevat koiria, kun miten kohtelevat isompia ihmisiä.

Ai sillä että hänellä on sänky jossa on turvallisuussyistä nämä sinun kalterisi. Kohtelen lastani erittäin hyvin ja tarjoan hänelle kaiken mitä hän tarvitsee, varmasti enemmän kuin sinä.
Sä olet söpö kun et kykene myöntämään että muiden perhetavat ovat ihan yhtä oikeita kuin omasi.

 

Käytin jonkun aikaa, nyt en oikein tiedä mitä mieltä olla asioista :headwall: Frantsilalla on, samaten Urtekramilla. Niitä saa ihan luontaistuotekaupoista, esim Life, ja Frantsilaa ainakin nettikaupasta. Aloe vera hammastahnaa haluaisin kokeilla kroonistuneeseen ientulehdukseen.

Mulla on todella helposti reikiintyvät hampaat ja en yhtään tiedä mitä tän hammastahna-asian kanssa pitäisi tehdä. Mulla on ollut yhteensä 20 reikää, jotka siis kaikki ovat tulleet sinä aikana kun olen käyttänyt fluorihammastahnaa, joten fluoritonta hammastahnaa ei niistä voi syyttää. Tärkeintä hampaiden terveydelle lienee sokerin minimoiminen mutta sen pidemmälle en oikein osaa sanoa. Plääh.

Käytätkö kuitenki xylitolia päivittäin? Entä hammaslankaa?

 

Mä olen tavannut NinaTT:n ja hänen lapsensa, ja täytyy sanoa, että tää lapsi oli yksi niitä parhaiten käyttäytyneistä tuon ikäisistä vieraista, joita olen nähnyt. Hän jakoi leluja omien lapsieni kanssa, ei kiroillut, kohteli kaikkia meillä kauniisti, lopetti tv:n katselun pyydettäessä, maistoi ruokaa vaikkei syönyt kaikkea, kiitti ruoasta jne.

Tämä vahvistaa mun käsitystä siitä että ehkä (vaikka ninatt ei uskokkaan) on olemassa jopa kaksi ehkä useampikin toimiva tapa
Mä tunnen monta tuollaista lasta, mut en tunne yhtään alle 3 vuotiasta joka kiroilisi

 

lopetti tv:n katselun pyydettäessä, .

Pyydettäessä??? mä oon ymmärtäny että lapsi saa itse päättää koska tekee mitäkin

 

[QUOTE="vieras";23457871]Eli toisen saa työntää väkisin pois - eikö se mahdollisesti ole toisen satuttamista?

alle vuoden ikäisen kanssa on hyvä keskustella yhteisistä säännöistä, etenkin kun on juuri juoksemassa autotielle, siinä sitten keskustelen että sinne ei välttämättä oo kiva mennä, mutta lapsihan itse päättää.

Meillä oli esikoisen kanssa niin että ei tuossa 3-6kk iässä lähtent sängystä mihinkään tutkimusmatkoille, mutta jokelteli onnellisena silmät auki mun vieressä, omaan sänkyyn kun siirsi (ei silloin vielä osannut kiipeillä ja mä en ollu tajunnu opettaa) nukahti samantien ja aamulla jokelteli siellä, mut sehän on väärin kun ei se itkenykään omassa sängyssään[/QUOTE]

Itsepuolustus on täysin sallittua. Ei mua kauheasti hetkauta jos joku käy muhun kiinni ja mä tönäsen sen pois ja sit sitä sattuu. Byääh :'( Voima toki suhteutetaan vastustajan mukaan. Aikuista miestä voin lyödä nyrkillä naamaan jos käy päälle, vajaa kolmevuotiaan voin nostaa pois päältäni. Ja en kyllä toru siitä, jos esim yksi lapsi puree toista, ja purruksi tullut vaikkapa potkasee toista jotta tämä päästäisi irti. Pureminen sattuu ihan kamalasti ja tekee pahaa jälkeä, kyllä siinä itseään saa puolustaa. Sen sijaan jos joku on lyönyt ja sitten lähtee pois, niin ei ole mitään syytä juosta perään ja lyödä takaisin. Se ei sitten enää ole itsepuolustusta.

 

[QUOTE="vieras";23457928]Pyydettäessä??? mä oon ymmärtäny että lapsi saa itse päättää koska tekee mitäkin[/QUOTE]

Siis se, että tekee itse päätöksensä ei tarkoita, etteikö sille lapselle saisi puhua Jos puolisosi pyytää sinua tekemään jotakin, niin onko se merkki siitä, että sinä et saa päättää mitä sinä teet?

Minä pyydän useinkin kaikenlaista lapseltani. Hän sitten päättää, toteuttaako toiveeni vai ei.

 

[QUOTE="vieras";23457928]Pyydettäessä??? mä oon ymmärtäny että lapsi saa itse päättää koska tekee mitäkin[/QUOTE]

Tää on mun koti. Mä taisin ehdottaa lapsille, että te voisitte leikkiä välillä, mun puolestani olisivat kuitenkin saaneet katsoa telkkaria jos olisivat mieluummin tehneet sitä kuin leikkineet. Missään ei ole kuitenkaan sanottu, etteikö NinaTT koskaan pyytäisi mitään lapseltaan. Kai?

 

[QUOTE="jokuvaan";23457898]Käytätkö kuitenki xylitolia päivittäin? Entä hammaslankaa?[/QUOTE]

Xylitolia käytän kausittain, hammaslankaa nykyään lähes päivittäin.

 

Minä pyydän useinkin kaikenlaista lapseltani. Hän sitten päättää, toteuttaako toiveeni vai ei.

Minä toimin samoin ja saavat kaikki ihan itse päättää

 

Missään ei ole kuitenkaan sanottu, etteikö NinaTT koskaan pyytäisi mitään lapseltaan. Kai?

nina on itse kirjoittanut monta kertaa että hän keskustelee / neuvottelee lapsen kanssa

 

[QUOTE="vieras";23457967]nina on itse kirjoittanut monta kertaa että hän keskustelee / neuvottelee lapsen kanssa[/QUOTE]

No niin onkin. Siihen sisältyy pyytäminen. Mäkin enimmäkseen keskustelen ja neuvottelen omien lapsien kanssa. Ja hyvin tullaan toimeen.

 

Jotkut nyt ilmeisesti luulevat, että rajoittamattomuus tarkoittaa sitä, ettei lapselle tyyliin edes puhuta Perusajatuksena on, että mitä enemmän rajoitat, sitä vähemmän vaikutat. Jos haluat, että sinulla on mahdollisimman suuri positiivinen vaikutus lapsesi elämään, niin pyri rajoittamaan mahdollisimman vähän. Sellaiset vanhemmat joiden lapset *haluavat* toimia oikein ja kunnioittavat vanhempiaan pärjäävät paremmin kuin sellaiset lapset, jotka törmäävät seiniin, joiden vanhemmat uhmaavat. Minä ja tytsi-89 ollaan niin hyviä esimerkkejä tästä

 

Olen lueskellut tätä ketjua ja ajattelin minäkin kommentoida.

Minulla on hoidossa lapsi, johon sovelletaan Ninatt:n mainitsemia kasvatusmetodeja. Voin sanoa, että arki on haastavinta juuri tämän lapsen kanssa. Meillä on ryhmässä kaikilla samat säännöt ja samat aikataulut, ruokailun, ulkoilun ja päivälevon suhteen. On todella hankalaa, suoraan sanoen, kun kaikki muut istuvat ruokapöydässä ja yhden lapsen kanssa sitten saa käydä joka päivä taistelua siitä, että häne ei tule ruokapöytään koska ei huvita. Ja sitten kun ruokailu on ohi ja pitäisi alkaa päivälevolle, alkaa hän marista ruokaa.

Sama on ulkoilun kanssa, tapellen ja melkein väkisin joudun tämän yhden lapsen pukemaan.

Ninatt:n kasvatustapa sopii oivallisesti lapselle joka on kotihoidossa tai tapaa vain tuttuja lapsia. Todellisuus voi iskeä vasten kasvoja kun lapsi aloittaa esim. eskarin tai koulutien.

 

[QUOTE="vieras";23457928]Pyydettäessä??? mä oon ymmärtäny että lapsi saa itse päättää koska tekee mitäkin[/QUOTE]

Peesi!?

 

[QUOTE="pph";23458034]Olen lueskellut tätä ketjua ja ajattelin minäkin kommentoida.

Minulla on hoidossa lapsi, johon sovelletaan Ninatt:n mainitsemia kasvatusmetodeja. Voin sanoa, että arki on haastavinta juuri tämän lapsen kanssa. Meillä on ryhmässä kaikilla samat säännöt ja samat aikataulut, ruokailun, ulkoilun ja päivälevon suhteen. On todella hankalaa, suoraan sanoen, kun kaikki muut istuvat ruokapöydässä ja yhden lapsen kanssa sitten saa käydä joka päivä taistelua siitä, että häne ei tule ruokapöytään koska ei huvita. Ja sitten kun ruokailu on ohi ja pitäisi alkaa päivälevolle, alkaa hän marista ruokaa.

Sama on ulkoilun kanssa, tapellen ja melkein väkisin joudun tämän yhden lapsen pukemaan.

Ninatt:n kasvatustapa sopii oivallisesti lapselle joka on kotihoidossa tai tapaa vain tuttuja lapsia. Todellisuus voi iskeä vasten kasvoja kun lapsi aloittaa esim. eskarin tai koulutien.[/QUOTE]

Olin juuri tulossa sanomaan täysin samaa.

 

Jotkut nyt ilmeisesti luulevat, että rajoittamattomuus tarkoittaa sitä, ettei lapselle tyyliin edes puhuta Perusajatuksena on, että mitä enemmän rajoitat, sitä vähemmän vaikutat. Jos haluat, että sinulla on mahdollisimman suuri positiivinen vaikutus lapsesi elämään, niin pyri rajoittamaan mahdollisimman vähän. Sellaiset vanhemmat joiden lapset *haluavat* toimia oikein ja kunnioittavat vanhempiaan pärjäävät paremmin kuin sellaiset lapset, jotka törmäävät seiniin, joiden vanhemmat uhmaavat. Minä ja tytsi-89 ollaan niin hyviä esimerkkejä tästä

Kuinka niin te olette hyviä esimerkkejä?
Oletko sinä uhmannut vanhempiasi? Uhmaat kenties vieläkin? Kyllä se aikanaan loppuu kun kasvat aikuiseksi.

 

Peesi!?

Vastaus tähän on jo ylempänä. Pariinkin otteeseen. vastaus on kuitenkin se, että lapseltahan voi pyytää asioita, missään ei ole sanottu etteikö NinaTT koskaan keskustelisi ja pyytäisi lapseltaan mitään. Minä itse pyysin silloin lapsia lopettamaan tv:n katselun jotta he voisivat leikkiä, ja niin he sitten tekivätkin. Omat lapseni, kuten vieraskin, olisivat kuitenkin voineet valita tv:n katselun leikkimisen sijaan, tämä oli heidän oma päätöksensä. Lapsi tekee usein ihan oikeita päätöksiä kun hänelle antaa siihen mahdollisuuden ja innostaa valitsemaan kehittävän ratkaisun.

 

Sun mielestä mun tapa on väärä =) Tasoissa ollaan vieläkin.

Kerrohan, miksi juuri minulle kirjoitat että "sun mielestä mun tapa on väärä"? En kuitenkaan ole ainut joka on eri mieltä asioista kanssasi. Olenko kenties ärsyttänyt sinua jotenkin?

Anyway, todellisen karvasi olet jo näyttänyt. Aluksi kirjoituksesi ovat ihan fiksuja, ja saavat ajatuksia liikkeelle. Mutta sitten alat kutsumaan palstalaisia tyhmiksi ja hehkutat "kuinka kiva on ärsyttää".....ei kovin fiksun aikuisen käytöstä. Fiksu aikuinen ei provosoituisi vaan pysyisi asiallisella tasolla.

 

[QUOTE="pph";23458034]
Ninatt:n kasvatustapa sopii oivallisesti lapselle joka on kotihoidossa tai tapaa vain tuttuja lapsia. Todellisuus voi iskeä vasten kasvoja kun lapsi aloittaa esim. eskarin tai koulutien.[/QUOTE]

Mä itse ja mun lapseni on tavanneet NinaTT:n lapsen vain kerran. Hänen kanssaan ei mulla eikä lapsilla ollut mitään ongelmia.

 

[QUOTE="mie";23455714]Mitäs, jos sun vauva olisi joutunut teholle. siellä ei saa olla läsnä kokoaikaa...[/QUOTE]

Mä haluaisin edelleen vastauksen tähän. Ja tehon jälkeen sitten joutunut vielä osastolle sairaalaan ja sulla ei olis ollut mahdollista jäädä sinne yöksi ja sun kultamussukka olisi joutunut nukkumaan pinnasängyssä mikä on vielä metallia.

 

Voi minut kasvatettiin aikoinaan juuri noin, sen takia minusta tuli ongelmanuori, olisinpa edes kerran saanut kunnon huutoa jostain, olisinpa kerrankin saanut kunnon rajat, oli erittäin vaikeata sitten asettua tähän maailmaan kun kotoa lähdin, oli vaikeuksia sopeutua siihen että työpaikoissa on tiukat säännöt ja oli vaikeaa kun yliopistossa oli. Ensimmäisistä työpaikoista sain potkuja ja meinasin repuuttaa yliopistossakin vapaan tyylini vuoksi. Huoh. Omalle lapselle haluan asettaa hyvät rajat jotka MINÄ päätän, rakkaudella.

Ärsytti se "keskustellaan keskustellaan" olisin halunnut potkua perseelle mitä minun TULEE TEHDÄ edes VÄHÄN! Kuten hyvin menestyvät ystäväni saivat, ja onnellisia ovatkin ja ovat aina olleet! Idiotismia suorastaan.

 

Mä itse ja mun lapseni on tavanneet NinaTT:n lapsen vain kerran. Hänen kanssaan ei mulla eikä lapsilla ollut mitään ongelmia.

Avainsana: vieraskoreus....

 

Avainsana: vieraskoreus....

No en tiedä mistä oli kyse, mutta kommentoin tuolle, jonka mielestä NinaTT:n lapsi voi tulla toimeen ainaostaan tuttujen lasten kanssa. Sen sijaan, esim. läheisen perheenjäseneni lapset, joita näennäisesti kovalla kurilla ja huudolla kasvatetaan, riehuvat joka ainoa kerta yhtä paljon, marisevat, inisevät, vaativat, kiukuttelevat ja kohtelevat sekä aikuisia että lapsia epäkunnioittavasti.

 

Kerrohan, miksi juuri minulle kirjoitat että "sun mielestä mun tapa on väärä"? En kuitenkaan ole ainut joka on eri mieltä asioista kanssasi. Olenko kenties ärsyttänyt sinua jotenkin?

Anyway, todellisen karvasi olet jo näyttänyt. Aluksi kirjoituksesi ovat ihan fiksuja, ja saavat ajatuksia liikkeelle. Mutta sitten alat kutsumaan palstalaisia tyhmiksi ja hehkutat "kuinka kiva on ärsyttää".....ei kovin fiksun aikuisen käytöstä. Fiksu aikuinen ei provosoituisi vaan pysyisi asiallisella tasolla.

Sinä olet sitä mieltä, että minä olen väärässä. Kuitenkin pidät typeränä sitä, että minun mielestäsi sinä olet väärässä. Jos se on ok, että sinun mielestäsi minä olen väärässä, niin miksen minä saisi ajatella, että sinä olet väärässä? Miksi minun pitäisi olla avoin sinun näkemystäsi kohtaan kun sinä et ole avoin minun näkulmaani kohtaan, vaan tyrmäät sen suoralta kädeltä?

Fiksu aikuinen kuitenkin pyrkii infantilisoimaan keskustelukumppaninsa?

 

No en tiedä mistä oli kyse, mutta kommentoin tuolle, jonka mielestä NinaTT:n lapsi voi tulla toimeen ainaostaan tuttujen lasten kanssa. Sen sijaan, esim. läheisen perheenjäseneni lapset, joita näennäisesti kovalla kurilla ja huudolla kasvatetaan, riehuvat joka ainoa kerta yhtä paljon, marisevat, inisevät, vaativat, kiukuttelevat ja kohtelevat sekä aikuisia että lapsia epäkunnioittavasti.

He ovat tuttuja ja uskaltavat näyttää tunteensa. Ovathan aikuisetkin todella mukavia ja kohteliaita tiosilleen, kun ovat vieraita ja tapaavat esnimmäistä kertaa. Vaan kun ollaan tutustuttu ja ystävystytty niin johan sitä tohditaan piereskellä ja kaivaa nenää.