Mulla on nyt lihavuuskeskusteluun uusi näkökulma

[...]

(Siis ei kokonaan uusi, vaan henkilökohtaisesti olen löytänyt uuden katsantokannan.)

Nimittäin toisen raskauden jäljiltä mulla jäi 6 kiloa ekstraa. (Ensimmäisen kerran olen siis itse "pikkusen pläski") Ahistaa, seksi ei maita ja syön tähän äklöön oloon. Tästähän tulee kierre, mikäli en kohta tee jotain! Silti jotenkin vaikea saada itsensä sohvalta ylös. Laihdutuskuureihin en usko. Olisipa rikas, niin hankkisin personal treinerin.

Ei tämä kyllä kivaa ole. Vaikea ajatella, että tämä olis pysyvä olotila. Jos on ollut kauemmin lihava, niin onko sitä koko ajan näin tietoinen tästä massasata?

 

[wb]

6kiloo ei oo paha, älä päästä menee sen yli ja tsemppaa ittes entiseen kuntoon, vaikka 1kg/kk ni ei ees huomaa laihduttavansa

 

[Tsemppiä!]

Minä olen kokeillut kaikenlaista ja päätynyt siihen, että eihän tässä muuta tarvita kuin terve ruokaremontti ja minulle se merkitsee sokerin poisjättämistä eli ei karkkeja enää. Varmasti pidemmällä aikavälillä näkyy ero, koska olen mättänyt karkkia huoletta. Koeta löytää oma erheesi.

 

[vieras]

Kyllä mulla ainakin on koko ajan se tietoisuus ja epämukavuus massasta ja vatsamakkaroista, vaikka en aina ole lihava. Ennen raskautta olin hoikassa kunnossa ja silloin ikään kuin pystyi "unohtamaan" oman olemuksensa ja keskittymään muuhun.

Pikkuisen pläski siis minäkin Laihduttaminen pelkällä liikunnalla on aika mahdotonta ja vaikka sulla oliskin personal trainer tarttis se ruokavalio tarkistaa. Itelläni tulee heti parempi olo, kun syön terveellisimmin ja pikkusen liikun, vaikka kiloja ei olisi vielä lähtenytkään. Siitä tulee taas se positiivinen kierre, se negatiivinen on kyllä vaikea katkaista.

 

[...]

Silleen se trainer melkein riittäis, että sitten kun alkais liikkumaan, niin mieliala kohenisi ja mun kokemuksen mukaan turha napostelukin lakkaisi sen seurauksena.

Kyllä tästä nyt täytyy ryhdistyä!

Kiitos positiivisesta kannustuksesta!

 

[Se on epistä]

että jotkut voivat syödä mitä tahansa jalöhötä sohvalla, eivätkä kuitenkaan liho.

Tulipahan vaan mieleen.

 

[vieras]

että jotkut voivat syödä mitä tahansa jalöhötä sohvalla, eivätkä kuitenkaan liho.

Tulipahan vaan mieleen.

No joo, kyllä se ketuttaa vähän nuorempana, mutta mitä enemmän sitä ikää tulee, sitä enemmän se näkyy miten itsestään huolehtii. Vaikka olisikin hieman enemmän massaa, niin se koko olemus miten sen kantaa. Ne kuikelot voi olla sitten aika karmeen näkösiä, kun kehosta ei ole pidetty huolta.

Kyllä sen näin 30 jo huomaa, että onko sitä vartaloa harjoitettu, puhumattakaan keski-ikäisenä.

 

[Olen miettinyt]

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

 

[vieras]

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

Kyllä mä olen tietyllä tavalla tietoisempi myös seksin aikana, mutta kyllä siitä nauttia voi.

 

[ap]

No niin kuin kirjoitin, ei minulle seksi maita. Mutta en ole tottunut tähän kroppaan (toivottavasti ei tarvitsekaan!).

 

[Ei-niin-hauska-täti Moonika]

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

Tässähän se pointti onkin. Sulle se ensisijainen ajattelunaihe on se sun kroppasi. Mulla massaa on yli 100 kg enkä silti ajattelee kaikkea kroppani kautta. Mä olen tälläinen kun olen ja oloni on suoraan sanottuna loistava. No okei, joskus vaatekaupassa harmittaa, mutta muuten olen olooni enemmän kuin tyytyväinen. Viihdyn kropassani ja esim. seksi sujuu hyvin. Tai jos tämä on huonoa seksiä niin en uskalla edes ajatella, millaista on hyvä seksi...

 

[vieras]

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

Tässähän se pointti onkin. Sulle se ensisijainen ajattelunaihe on se sun kroppasi. Mulla massaa on yli 100 kg enkä silti ajattelee kaikkea kroppani kautta. Mä olen tälläinen kun olen ja oloni on suoraan sanottuna loistava. No okei, joskus vaatekaupassa harmittaa, mutta muuten olen olooni enemmän kuin tyytyväinen. Viihdyn kropassani ja esim. seksi sujuu hyvin. Tai jos tämä on huonoa seksiä niin en uskalla edes ajatella, millaista on hyvä seksi...

Se taitaa riippua siitä, muistaako miltä kroppa tuntui hoikkana. Tietenkään se pläski ei tarvitse aiheuttaa sitä samaa tunnetta kuin minulle. En vain ole hyväksynyt, että olen pullukka kun muistan miten hyvältä hoikka keho tuntui.

 

[No ei]

mun ensisijainen ajattelunaihe ole mun kroppa. Enkä ajatellut yhtään tätä aihetta ulkonäkö -näkökulmasta.
Ihan vain mietin, että jos on kurja olo omassa kropassa, niin luulisi olevan vaikea nauttia toisen kropasta.

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

Tässähän se pointti onkin. Sulle se ensisijainen ajattelunaihe on se sun kroppasi. Mulla massaa on yli 100 kg enkä silti ajattelee kaikkea kroppani kautta. Mä olen tälläinen kun olen ja oloni on suoraan sanottuna loistava. No okei, joskus vaatekaupassa harmittaa, mutta muuten olen olooni enemmän kuin tyytyväinen. Viihdyn kropassani ja esim. seksi sujuu hyvin. Tai jos tämä on huonoa seksiä niin en uskalla edes ajatella, millaista on hyvä seksi...

 

[Ei-niin-hauska-täti Moonika]

niinkin syvällisiä, että miten lihavana tekee mieli seksiä. Miten pystyy nauttimaan, jos ei viihdy omassa kropassaan? Vai voiko sitä kiloista huolimatta viihtyä siinää kropassa. Tämän ketjun vastauksista päätellen ei.

Tässähän se pointti onkin. Sulle se ensisijainen ajattelunaihe on se sun kroppasi. Mulla massaa on yli 100 kg enkä silti ajattelee kaikkea kroppani kautta. Mä olen tälläinen kun olen ja oloni on suoraan sanottuna loistava. No okei, joskus vaatekaupassa harmittaa, mutta muuten olen olooni enemmän kuin tyytyväinen. Viihdyn kropassani ja esim. seksi sujuu hyvin. Tai jos tämä on huonoa seksiä niin en uskalla edes ajatella, millaista on hyvä seksi...

Se taitaa riippua siitä, muistaako miltä kroppa tuntui hoikkana. Tietenkään se pläski ei tarvitse aiheuttaa sitä samaa tunnetta kuin minulle. En vain ole hyväksynyt, että olen pullukka kun muistan miten hyvältä hoikka keho tuntui.

Siinäpä se onkin. Mä olen hyväksynyt sen että olen lihava. Läskiä on ja siinä se.

 

[vieras]

Ikä tuo kiloja herkemmin. Ennen sain syödä mitä tahansa lihomatta, 175 ja 60kg. Nyt kiloja on 20 lisää ja vieläkin tunnen itseni hyvännäköiseksi. Kiloja olen päättänyt karistaa koska pelkään että alkavat vaikuttaa terveyteen.

 

[Miksi]

joku hyväksyy, että on lihava? Onko jo kenties unohtanut, miten hyvältä tuntuu olla terve?

T. entinen lihava

 

[Ei-niin-hauska-täti Moonika]

joku hyväksyy, että on lihava? Onko jo kenties unohtanut, miten hyvältä tuntuu olla terve?

T. entinen lihava

En mä ole sairas vaikka lihava olenkin.

 

[Ai]

Ok. Nyt kun olen taas normaalipainoinen, niin koen olleeni lihavana sairas.

joku hyväksyy, että on lihava? Onko jo kenties unohtanut, miten hyvältä tuntuu olla terve?

T. entinen lihava

En mä ole sairas vaikka lihava olenkin.