Mulla on nykyään tosi surkea yleistieto, vaikka se ennen oli ihan hyvä

[aivot teflonia]

Joskus kahdeksan vuotta sitten jotkut opiskelukaverit nimitti mua kaikkitietäväksi, kun tiesin aina vastauksen johonkin opiskeluasioiden ulkopuolisiin kysymyksiin. Mutta nykyisin mun yleistieto on tosi surkea. Huomasin sen eilen neuropsykologisessa testissä. En ymmärrä miten kaikki on kadonnut mun mielestä. Oon kiinnittänyt siihen itsekin huomiota jo joskus muutama vuosi sitten, kun tajusin etten muista historiaa enää juurikaan. Sitten huvikseni kertailin wikipediasta, meni muutama päivä ja olin unohtanut kaiken. Taas kertailin, meni vähän aikaa ja olin unohtanut kaiken jne. Eli ei mun aivoihin edes tartu mikään. Yleistieto on kohta samaa tasoa kuin misseillä.

 

[ap.]

Niin oli tarkoitus kysyä että onko muille käynyt vastaavalla tavalla?

 

[Masennus]

Joo on. En tiedä johtuuko masennuksesta vai mistä, mutta nyt nelikymppisenä unohtuu kaikki. Entinen kympin oppilas tarkistelee oikeinkirjoitussääntöjä palstoille kirjoittaessaan jatkuvasti, ja samoin olen yrittänyt noita sotajuttuja painaa useamman kerran mieleeni kun niistä niin paljon puhutaan että "miten joku ei tiedä". Ei vaan tartu.
Toisaalta mua ei historia niin kauheasti kiinnostakaan, mutta huomaahan tuota jokapäiväisissä asioissakin. En muista puhelinnumeroani, tai jotain usein tekemäni leivonnaisen ohjetta/paistolämpötiloja.
Kuinkahan tässä vielä käy...

 

[ap.]

Mulla oli muuten testien mukaan ihan hyvä muisti, mutta yleistieto ei silti pysy päässä. Sehän tässä just omituista onkin. Muakin hävettää tuo kun tiedän että ihmiset nauraa jos jonkun yleistieto on missitasoa, ja sen takia oon joskus yrittänyt paikata sitä, mutta kun ei mun päähän tartu.

 

[muistiton]

mullakaan ei tartu mitään muistiin. en tiedä mistä johtuu. voin lukea jotain muistamatta mitään. ei muista vaikka lukis ääneen.

 

["minäminä"]

Mä olen ajatellut niin, että silloin lukioaikaan, kun vielä muistin jotain, ei aivoilla ollut ihan niin paljon kuormitusta kun nyt. Tällä hetkellä aivoissa pysyy se tieto, mitä tarvitsen. En tarvitse Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua tai äidienkielen kielioppiasioiden nimiä. Aivoissa on kamalasti kuormitusta kun on työt, opiskelut, kodin asiat, lasten jutut jne...

En siis varsinaisesti ole huolissani siitä, että en varmaan pärjäisi kovinkaan hyvin ylioppilaskirjoituksissa tai muissa kokeissa, jos niihin nyt joutuisin. En siis mitään nippelitietoa muista. Eikä se tieto päähän mene enää niin helposti kuin ennen.

Luotan siihen, että mun aivoissani on jokin kyky kuitenkin hahmottaa tässä maailmassa suuria kokonaisuuksia kaiken sen aikoinaan opiskelemani pohjalta. En ole ollut kovinkaan huolissani siitä, ettei oppimiskyky ole sillä tasolla kuin parikymppisenä. Elämä on niin erilaista nykyään, ihan erilailla kuormittavaa. Stressin määrällä on melko iso merkitys, ainakin minulla.