mulla on niin henkinen paha olo et oksensin ja oksettaa edelleen..

[ero]

pojan edessä koitan näyttää skarpilta, mutta nieleskelen itkua ja vatsassa velloo.
meillä on miehen kanssa mennyt päin helvettiä viimeinen puoli vuotta (siihen on syynsä ja tää vaihe on ohimenevä, mut tuntuu et ei pysty enää..)
tänään huomasin et mies on ottanut kihlasormuksen pois ja vatsassa alkoi kiertää heti. huomasin asian mun vanhempien luona, joten en voinut ottaa asiaa heti puheeksi ja oltiin eri autoilla, joten nyt odottelen miestä kotiin et saatais juteltua että oliko tää todella tässä. yhdessäolo on ollu aika tuskaa, mutta erokaan ei tunnu oikealta ratkaisulta, rakkautta ja luottoa löytyy kummaltakin, mutta riidellään vaan jatkuvasti kun ollaan kumpikin niin väsyneitä ja lopussa, että parisuhde kärsii.

 

[no eipä]

sille sitten mitään enää voi.
Sitäpaitsi kyllä sen sormuksen voi ottaa pois jos tekee remppaa.

 

[vamppi-huora]

:hug:
Voimia!

 

[t-06---p-08]

Mitäs tähän osaisi sanoa... :hug:

 

[huomasivatkohan vanhempasi?]

siis huomasivatko ettei miehellä ole sormusta? ja jos olet vanhempiesi kanssa läheinen, niin saattoivat huomata sinussa ahdistuksen. jos ahdistus menee vielä pahemmaksi, niin sitä ei kannata salailla loputtomiin, vaan tuki on tarpeen.

 

[ap]

ei mun vanhemmat varmaan huomannut... ei ne yleensä tällaisia asioita huomaa, mulla itsellä oli jossain välissä melkein puoli vuotta sormus pois kun laihduin niin et se ei enää pysyny eikä saatu aikaseks käydä pienennyttään sitä, eikä mun porukat sitäkää huomannu..
en vaan haluais julkisesti ruotia vielä mitään kun ei ole tietoa miten tästä eteenpäin. mä en pysty ajatteleen edes elämää ilman mun miestä, se on mulle lapsen lisäksi kaikki kaikessa ja joku osa musta uskoo, että me selvittäis tästä. vaikeaa on ollut ja tulee olemaan, mutta mä haluan taistella rakkauteni puolesta, en usko että se luovuttaminen auttais mitään. jos me tästä selvitään niin selvitään mistä vaan. toi vaan on niin hirveän suuri asia et mies on ottanut sormuksen pois. se ei ole ikinä ottanut sitä pois edes hetkeksi, itseasiassa ihmettelin et miten se on edes näiden vuosien jälkeen saanut sen pois. mun pää hajoaa. en halua erota. en todellakaan.

 

[ap]

laitoin sit (lapsellista tai ei) miehelle tekstiviestinä tuntemukseni ja toivomuksen et tulis pian kotiin, ei ole vieläkään tullut.. mua pelottaa... tärisen ja voin pahoin, lapsi ihmettelee miks äiti vana vaeltaa ja "sekoilee"...

 

[Casper]

Voi miten pahoillani olen. Hengitä syvää ja yritä rauhoittua. Kun miehesi tulee kotiin keskustelkaa ihan rauhassa tilanteesta. Älä yksiksesi kuvittele mitään edeltäpäin äläkä maalaa itsellesi piruja seinille. Yritä nyt ottaa rauhallisesti.

Jos tulee kovin paha olla ota yhteys vanhempiisi tai johonkuhun, joka voisi tulla sulle tueksi. Älä jää yksin jos et jaksa hoitaa lasta ja hänkin tulee levottomaksi.
Voimia ja tsemppiä !!!

 

[anna]

laitoin sit (lapsellista tai ei) miehelle tekstiviestinä tuntemukseni ja toivomuksen et tulis pian kotiin, ei ole vieläkään tullut.. mua pelottaa... tärisen ja voin pahoin, lapsi ihmettelee miks äiti vana vaeltaa ja "sekoilee"...

Mä tiedän tuon sairaan pahan olon. Se on ihan hysteeristä. Ja siihen ei auta muuta kuin keskustelu sen miehen kanssa, ja sehän se vasta paniikki onkin kun sitä ei saa kiinni.

Sä oot liian riippuvainen sun miehestäs. Siks susta tuntuu tuolta. Sun pitäis löytää ensin oma itses, niin tällaset tapaukset ei tuntuis niin maailman lopuilta. Mä tiedän tuon kun oon ite ollu samanlainen. Enää en onneksi ole, pystyn suhtautuun epätoivoisessakin tilanteessa suht rationaalisesti eikä enää tule sitä "haluan hypätä parvekkeelta että tämä tuska loppus" -fiilistä.

 

[ap]

mulla on tätä suhdetta ennen ollut kaksi pitkää suhdetta; toinen alkoholistin kanssa ja toinen narsistin kanssa, eli kyllä, olen ehkä liian kiinni miehessäni koska olen huomannut, että se on kunnollinen ja hyvä mies ja mä voin todella luottaa siihen.. kiitos kaikille haleista ja tsempeistä, toivottavasti se mies tulis pian

 

[ap]

mies kävi kotona ja saatiin tunnin verran juteltua. asioita selvis ja kumpikin on toiveikkaita, rakkautta riittää ja molemmilla vierähti kivi sydämeltä. mies sanoi asioita jotka sitä on painaneet joita en ole edes osannut kuvitella et olis sellasia et vaivaisivat miestä jne. kumpikin lupas petrata tietyissä asioissa yhteisen edun vuoksi ja päivä kerrallaan eteenpäin. koko kodin tunnelma muuttui sen keskustelun myötä, tuntuu nyt niin hyvältä.
tokihan niitä keskusteluja on edessä enemmänkin, ei tää nyt ihan tunnissa ratkennut, mutta tiedetäänpähän kumpikin mitä toinen ajattelee ja tästä on hyvä jatkaa kun kumpikin tahtoo yrittää. <3