E
ethän lyö jo lyötyä
Vieras
Siis yhtäkkiä iskenyt kauhea paniikki kaikkien asioitten suhteen. Täytin viime kuussa 27v ja tuntuu siltä että nyt aletaan jo oleen niin vanha että pitäis olla edes ne perusasiat kunnossa. Mutta kun ei ole... avopuoliso on ja kaksi lasta... mutta onko mulla oikea avopuoliso? ja lapsia nyt tuskin kukaan laskee saavutukseksi... Kesken jäänyt tutkinto, ei töitä(mitä nyt joskus jotain lyhytaikaista), ei mitään omaisuutta muutaku tietty vaatteet, kannettava, kännykkää ja jotain huonekaluja... mua rassaa niin hirveästi että opinnot jäi kun sain lapsia
olen yrittänyt jatkaa mutta on niin vaikeaa tunnen itseni aivan täysin aivottomaksi ja motivaatio on aika nollassa kun opiskella pitäis mutta mitään tuloja ei ole kun ei saa noista enää opintotukeakaan. ja töitä kun ei ole ei sitten mitään täällä pienellä kuppasella paikalla. muuttaakaan ei voi kun vasta vuosi sitten tänne muutettiin miehen työn takia... jesus mua riivaa nyt kaikki... Mä haluan olla jotain, tehdä jotain kokea onnistumisia... mutta jotenkin vaan oon ihan täysin avuton ja niin väsynyt ja kyllästynyt siihe että aina tilillä on vaan 100-200e ja sillä pitää pärjätä läpi koko kuukauden uudestaan ja uudestaan... 