mulla on huono omatunto tästä saikkupäivästä

[jybis]

koko viiemyö meni taas valvoessa kun ui ei tullut silmään,äiti ja isä pyöri vaan mielessä.
nukuin pari tuntia ja heräsin viiden aikaan,tuntuu taas että olen siellä "kuilun pohjalla",äiti siis kuoli huhtikuussa ja isä 2vuotta sitten.
tuntuu etten vaan pysty menemään töihin,olen hautausmaalla töissä..juu oma vika että semmonen työpaikka mutta pakko oli ottaa se mitä sai.

töissä olen vainoharhainen (säikähtelen, ja näen olemattomia),ja saan ihmeellisiä sydämen tykytyksiä.uni ei tule iltaisin eikä mikään kiinnosta..
hävettää olla taas pois töistä

:ashamed:

 

[täh]

no eihän sieltä noin vaan olla poissa ?

 

[hiirimatto]

:hug:

Oletko pyytänyt työterveydeltä apua? Vaikka keskustelemaan jonkun kanssa.

 

[jybis]

oon siellä käynyt puhumassa pari kertaa,eihän se heti auta tietenkään kun eivät voi siellä sormia napsauttamalla saada mua vaan unohtamaan kaikkea.
Olishan siellä työpaikalla alan ihmisiä myöskin,pappia ja sen semmosta
mä oon vaan jotenkin niin loppu,ensin katsonut miten kummatkin kuihtuu pois ja pitänyt kädestä kiinni lähdön aikana..kattonut kun kroppa vetää siniseksi hapenpuutteesta ja naama vääristyy.
oon jotenkin katkeroitunut siitä että miksi just mun vanhemmat kuolee sillon kun niitä eniten tarttisin,molemmat kuoli kuitenkin 40vuotiaina ja parantumattomaan syöpään.

ja sitten meen vielä tyhmä'nä hautrausmaalle töihin ja ihmettelen miksi pää hajoaa :headwall:

 

[xy]

Uskon, että podet huonoa omaatuntoa, mutta onhan toi ymmärrettävää. Et ole käsitellyt vanhempiesi kuolemia, ja vielä tuollaisessa paikassa sitten töissä Voimia!

 

[Kiraki]

:hug:

 

[Kiraki]

Onko sulla sisaruksia?

 

[karpaloinen]

Voimia ap:lle. Kuulostaa todella rankalta toi sun tilanne. Tärkeintä on että pidät huolta omasta jaksamisestasi. Haet sairaslomaa kun siltä tuntuu. Hyvä että olet käynyt keskustelemassa asiasta.

 

[vieras]

Mä olen käsittänyt ettet halunnut olla missään tekemisissä äitisi kanssa, etkä meinannut edes mennä sairasvuoteelle häntä katsomaan. Mistä moinen mielenliikutus nyt? Isäsi asian ymmärrän mutta käsittääkseni jotenkuten kuitenkin toivuit asiasta.

Taitaa elämäsi olla yhtä solmua ja kannattaisi lähteä jostain päästä sitä avaamaan. Menisit juttelemaan jollekin. Tämä ei ole paras paikka purkautua.

 

[vieras]

oon siellä käynyt puhumassa pari kertaa,eihän se heti auta tietenkään kun eivät voi siellä sormia napsauttamalla saada mua vaan unohtamaan kaikkea.
Olishan siellä työpaikalla alan ihmisiä myöskin,pappia ja sen semmosta
mä oon vaan jotenkin niin loppu,ensin katsonut miten kummatkin kuihtuu pois ja pitänyt kädestä kiinni lähdön aikana..kattonut kun kroppa vetää siniseksi hapenpuutteesta ja naama vääristyy.
oon jotenkin katkeroitunut siitä että miksi just mun vanhemmat kuolee sillon kun niitä eniten tarttisin,molemmat kuoli kuitenkin 40vuotiaina ja parantumattomaan syöpään.

ja sitten meen vielä tyhmä'nä hautrausmaalle töihin ja ihmettelen miksi pää hajoaa :headwall:

Tää ei ole kettuilua mutta ei se työpaikka yksin siihen vaikuta, mulla on aika hirveitä kokemuksia takana ja oon töissä srk.lla, usein viikonloput kuluu hautajaisissa tmv. eikä se työ oloa pahenna.