Mulla menee viimesetki hermot/voimat ton miehen kans..

[surullinen]

Oon iha poikki. Joka ainoasta asiasta pitää sanoa ja jankuttaa että se tulee tehtyä. ns. miesten hommat kotona jää kaikki rempalleen kun mies ei saa aikaiseksi mitään. Nytkin olen itse yrittäny tiivisteitä vaihtaa oveen ja käynyt katsomassa listoja kun mies ei saa vaihdettua.

Sitten kun sanon että tekisi jotain, niin alkaa valitus että "no jos mä nyt en oo ehtiny/jaksanu/muistanu tehä sitä ja tätä". sitten kun siihen sanon et mä en jaksa yksin tehä näitä hommia ja aina patistaa joka asiaan alkaa kauhee valitus että "vitt***ks mä valitan koko ajan, et tee ite". oon ihan neuvoton. mistään ei voi sanoa. sit mun asenteessa on kuulema vika ku valitan. hän tekee kuulema omalla tahdillaan (käytännössä mitään ei tule sit tehtyä).

Ollaan kauheellaa sotajalalla koko ajan. Huudetaan toisillemme ja haukkuja lentelee puolin ja toisin. lapset reagoi selvästi meidän tulehtuneeseen tilanteeseen.

Mä en vaan jaksa. Mä en jaksa yksin huolehtia kaikesta. Kodista, lapsen ruokailuista, vaatteista, pyykeistä, korjaus hommista ym. Mies kyl laittaa autoaan jos pienikin vika mut mun auto saa olla millasessa kunnossa hyvänsä sitä hän ei laita. kerrankin ajoin lapsien kans oikeesti ihan hengenvaarallisessa autolla ku mies ei saanu tapansa mukaan aikaseks laittaa sitä. vein sit korjaamolle ja ne oli ihan kauhisteneita et tollasella autol oon lasten kans ajanu. Mies valitti tosi paljon ku vein korjaamolle et hänki olis osannu sen korjata. mut eipä ollu korjannu vaik tiesi et siinä osas oli vika ja et se oli hengenvaarallinen auto ajaa...

oon ihan puhki..ei jaksa joka asiasta sanoa, ja sitku sanon saan haukut ku taas valitan. tuntuu et löis päätä seinään..haluttas niin saaha hengähdystauko miehestä ku lapsetk kärsii ihan selvästi. Mut vaikeeta ku ollaan naimisissa et pääsis hetkeks pois muutakua asumusero, mut ei siihen ruljanssiin lähdetä ihan vaa hengähdys mielessä. tuntuu et koko ajan itkettää tai raivostuttaa...mitä ihmettä mä teen? mitä ihmettä mä teen tässä suhteessa?

 

[Tiskirätti]

No, kysy itseltäs että ootko ansainnut tuollaista? Jos vastaus on ei, niin etsi parempaa. Jos vastaus on joo, niin älä tee mitään.

 

[:/]

Rupea olemaan niinkuin ei miestä olisikaan sielä. Et pese sen pyykkejä tai tee sille ruokaa.. kaupassakun käyt, niin ostat itsellesi ja lapsillesi ruokaa,jne. Sittenkun se alkaa "valittaa" ettei oo puhtaita vaatteita, niin sanot että et kerkeä kaikkea aina yksin tekemään ja että voisit auttaa niin ehkä sullakin olisi puhtaat vaatteet. Jos on jotain korjattavaa, pyydät korjaajan tai jonkun tutun. ja autonkin viet aina korjaajalle..

 

[ep]

varmaan joo, olen ansainnutkin koska jos miehestä ja miehen temperamenttisuudesta olis kyse mehän ei tapeltais koskaan. mut mä en jaksa iäisyyteen tota saamattomuutta...sit on pakko sano et eikö voi mitään tehdä. jos en sanois niin mehön ei tapeltais. säälittää vaan noi lapset...

 

[aimee]

Onko teillä mahis järkätä itsellenne jotain ulkopuolista apua tilanteeseen? Noissa fiiliksissä voi olla parempi, ettei lähe tekemään ratkaisuja ihan yksin..

 

[vieras]

meillä vähän samaa vikaa välillä ollu mut nyt kevään tullessa mieskin vähän piristynyt ja alkanut tekemää hommia mitä jaksanut. toisaalta ymmärrän omaa miestäni kun hänellä' raskas päivätyö, mut tymppeää kun voimia ei jää mihinkään muuhun. ja olen itsekin aivan poikki huolehtiakseni kaikista kotiin ja lapsiin liittyvistä asioista. koittakaamme jutella miehillemme hienovaraisesti. se ei muu auta koska meidän talossa on kuitenkin vielä rakkautta, toivottavasti teidänkin!

 

[Tiskirätti]

varmaan joo, olen ansainnutkin koska jos miehestä ja miehen temperamenttisuudesta olis kyse mehän ei tapeltais koskaan. mut mä en jaksa iäisyyteen tota saamattomuutta...sit on pakko sano et eikö voi mitään tehdä. jos en sanois niin mehön ei tapeltais. säälittää vaan noi lapset...

No jos lapset kärsii, niin ei pitäisi olla äidille koskaan vaikea ratkaisu. Tuleeko siis ensin mies vai lapset?

 

[+]

Oletko kotiäiti? Jos olet se pelkästään, ymmärrään hyvin närkästymisesi, turhautumisesi ja loukkaantumisesi (jos oli noita kaikkia?). Jos taas et, niin ongelma on sellainen, että joko annat olla vaan tai muuta asenteesi niin, että kehut miestäsi enemmän missä ikinä vaan keksitkään. Myöhemmin miehesi voi huomata virheensä ja alkaa työn touhuun. Ja jos taas olet vaan kotona kotiäitinä, niin hus pois siitä kotoa. Maiseman vaihto joko työssä tai harrastuksissa tekee hyvää ja valituksesikin vähenee.

 

[ap]

Onko teillä mahis järkätä itsellenne jotain ulkopuolista apua tilanteeseen? Noissa fiiliksissä voi olla parempi, ettei lähe tekemään ratkaisuja ihan yksin..

mitä tarkoitat ulkopuolisella avulla?

ja muoks. vielä et mies on siis ihana lasten kanssa ja rakastava aviomies ja isä, mutta en vain jaksa itse tätä aina...
en jaksa aina hyssytellä ettei tulisi riitaa. sitku tapellaan niin se räjähtää aina käsiin. alkaa se haukkuminen, huutaminen ja lopuksi ihan fyysinenkin töniminen jne..
ja itseä hävettää kun välissä kun tapellaan miehen kanssa mä saan sellasia raivareita et oksat pois, ku tuntuu ku seinälle puhuis. ei mitää vastakaikua tai mitää järkevää tule vaan aina sitä et "eksä tajuu jos mä en oo muistanu jne.." mun pitäis aina olla perseelle potkimassa et asiat tapahtuis;( ja nuo riidat ku ne niin räjähtää aina..oma käytös niiden aikana aivan hävettää mutts se turhautumisen tunne on valtavaa.

 

[Mia]

Todennäköisesti teet loppuelämäsi yksin. Olen elänyt tuollaisen miehen kanssa. Jossain vaiheessa hän itse sitten halusi eron, koska on niin jäkättävä vaimo.

No, sai vihdoin hankittua jonkun luukun. Mutta näky on sellainen, ettei voi ottaa lapsia sinne. Eli en usko että tilanteesi muuttuu. Sinun onj oko sopeuduttava tai etsittävä joku muu.

 

[ap]

Oletko kotiäiti? Jos olet se pelkästään, ymmärrään hyvin närkästymisesi, turhautumisesi ja loukkaantumisesi (jos oli noita kaikkia?). Jos taas et, niin ongelma on sellainen, että joko annat olla vaan tai muuta asenteesi niin, että kehut miestäsi enemmän missä ikinä vaan keksitkään. Myöhemmin miehesi voi huomata virheensä ja alkaa työn touhuun. Ja jos taas olet vaan kotona kotiäitinä, niin hus pois siitä kotoa. Maiseman vaihto joko työssä tai harrastuksissa tekee hyvää ja valituksesikin vähenee.

en ole kotiäiti. sepä se, ei ole itselläkään aikaa eikä voimia tehdä joka asiaa.. olis kiva kun joku auttais. siis muutenkin kuin lapsia vahtimalla. että tekis omaaloitteisesti joskus jotain...

 

[+]

Oletko kotiäiti? Jos olet se pelkästään, ymmärrään hyvin närkästymisesi, turhautumisesi ja loukkaantumisesi (jos oli noita kaikkia?). Jos taas et, niin ongelma on sellainen, että joko annat olla vaan tai muuta asenteesi niin, että kehut miestäsi enemmän missä ikinä vaan keksitkään. Myöhemmin miehesi voi huomata virheensä ja alkaa työn touhuun. Ja jos taas olet vaan kotona kotiäitinä, niin hus pois siitä kotoa. Maiseman vaihto joko työssä tai harrastuksissa tekee hyvää ja valituksesikin vähenee.

en ole kotiäiti. sepä se, ei ole itselläkään aikaa eikä voimia tehdä joka asiaa.. olis kiva kun joku auttais. siis muutenkin kuin lapsia vahtimalla. että tekis omaaloitteisesti joskus jotain...

tervetuloa samaan kastiin . mulla on sun mies

 

[aimee]

Tarkoitin siis esim. kunnan tai kirkon järjestämiä perheneuvojia.. perheneuvolaa tai terapiatyyppistä juttua, tai enemmänki vaa keskustelua vaikka jonku perhetyontekijän kanssa.. suosittelen, meillä ainaki teki tosi hyvää kun oli puolueeton ihminen mukana keskusteluissa mukana..lasten vuoks ei kannata venyttää liian pitkälle, riitaantua liikaa..