Mulla ihan ok välit äitini kanssa mutta silti välillä muistuu yks törkeä asia mitä mulle pienenä sanoi

Oltiin äidin siskon miehen hautajaisissa ja mä olin sillon noin 9-vuotias. Kun oltiin viety meidän kukka-asetelma arkun viereen ja tultiin takaisin penkeille niin äiti kuiskaten sano "miten sä nyt kyyneleitä tihrustat"...

nyt olen jo 27v ja sillon tällön tulee mieleen miks äidin piti olla noin ilkeä

 

voi voi ja olet selvinnyt elämästäsi tuollaisen vastoinkäymisen jälkeen? Ajatella.

 

Otappa ja juttele äitis kanssa. Luultavasti vastaus vain on ettei hän moista muista. Ite aikoinaan äitille toimittelin jotain lapsuuden aikasta asiaa, niin ei muistanut yhtään.

 

että mun äiti melkein tappo mut ku olin vauva. olin sairaana ja äiti oli tahallaan antanu yli annostuksen lääkettä jotta olisin hiljaa. Isä tajus tilanteen ja vei sairaalaan..

Sain kuulla tän ku olin itse 25vuotias. tuntu aika hirveeltä koska olin AINA luottanu mun äitiin.

 

Mä muistan aina kun olin suurinpiiretin tuon ikäinen, eli 9v, niin kuulin, että enoni sanoi minusta: "kylläpä tuo xxx jaksaa leikkiä aina noiden pienten serkuisten kanssa". Olin tästä tosi otettu. Tai siis kun luulin, että oli noin sanonut... En ollut ihan varma, mitä sanoi ja kysyin asiaa illalla äidiltäni. Hän vain tokais veemäisesti "sanoi, että taitaa tuosta xxx tulla missi isona kun on niin kaunis jo nyt. senhän sinä halusit kuulla ja kuulitkin varmasti jo päivällä!" Enkä todellakaan kuullu että olisi noin sanonut eikä tarkoitukseni ollut kalastella tuota sanomista enää uudelleen. muistan tuon varmaan lopun ikääni... =(

Aika epäselvästi selitetty, mut toivottavasti joku ymmärsi.

 

Mä olen yleensä ainoa itkupilli hautajaisissa - ja se haittaa mua. Varsinkin pienenä ihmettelin, miksi muut ovat niin tunteettomia... Selvisi sittemmin, että suvun aikuiset napsivat kaikki rauhoittavia selvitäkseen tilanteesta. Ikävä olo kumminkin jäi

 

minä kuulin ikäni kitkeriä kommentteja, kuinka äitini sai muka hävetä puolestani aina milloin mistäkin (en ollut tarpeeksi kaunis enkä leikkinyt oikeita leikkejä). Olin liian kiltti ja hiljainen lapsi, hän häpesi minua siitä. Ei tunnu kovin hyvältä tuo asia, mutta yritän olla ajattelematta.

 

mun äiti sanoi mulle kun joskus n. 10-vuotiaana pyysin päästä äidin viereen nukkumaan ja meninkin äidin sänkyyn peittoineni kun äiti oli tupakalla. Äiti käski sängystään pois koska odotti miesystäväänsä meille, kun en millään suostunut pois sängystä, äiti sanoi että haluatko levittää säkin sille jalkas..

En unohda koskaan tuota. Pienen tytön sydämeen sattui niin paljon.
Lähdin omaan sänkyyn ja itkin itseni uneen.

 

Mä muistan lapsosena kun viereiselle leikkikentälle tuli aina lapsia äitiensä kanssa, ja mielestäni se oli niin kivaa kun lapsilla oli äidit mukana, meillä ei koskaan. Juoksin kerran kotiin ja pakotin äitini tulemaan siihen vaan istumaan, että kaverit näkee et mullakin on äiti mukana. Äitihän vastahakoisesti tuli, istahti 2 minuuttia ja lähti sanaa sanomatta pois.. Muiden lasten äidit keinutti lapsia, otti vastaan liukumäestä, mä jäin yksin. Olin niin pettynyt... tästä on aikaa n. 16 vuotta ja vieläkin sitä katkerana muistelen.

 

Mä muistan aina kun olin suurinpiiretin tuon ikäinen, eli 9v, niin kuulin, että enoni sanoi minusta: "kylläpä tuo xxx jaksaa leikkiä aina noiden pienten serkuisten kanssa". Olin tästä tosi otettu. Tai siis kun luulin, että oli noin sanonut... En ollut ihan varma, mitä sanoi ja kysyin asiaa illalla äidiltäni. Hän vain tokais veemäisesti "sanoi, että taitaa tuosta xxx tulla missi isona kun on niin kaunis jo nyt. senhän sinä halusit kuulla ja kuulitkin varmasti jo päivällä!" Enkä todellakaan kuullu että olisi noin sanonut eikä tarkoitukseni ollut kalastella tuota sanomista enää uudelleen. muistan tuon varmaan lopun ikääni... =(

Aika epäselvästi selitetty, mut toivottavasti joku ymmärsi.

Idiootti äitisi kun tuntee kateutta sun kauneuttasi kohtaan. Pthyi!

 

mun äiti sanoi mulle kun joskus n. 10-vuotiaana pyysin päästä äidin viereen nukkumaan ja meninkin äidin sänkyyn peittoineni kun äiti oli tupakalla. Äiti käski sängystään pois koska odotti miesystäväänsä meille, kun en millään suostunut pois sängystä, äiti sanoi että haluatko levittää säkin sille jalkas..

En unohda koskaan tuota. Pienen tytön sydämeen sattui niin paljon.
Lähdin omaan sänkyyn ja itkin itseni uneen.

Olipas julmaa tekstiä pienelle tytölle

 

mun äiti sanoi mulle kun joskus n. 10-vuotiaana pyysin päästä äidin viereen nukkumaan ja meninkin äidin sänkyyn peittoineni kun äiti oli tupakalla. Äiti käski sängystään pois koska odotti miesystäväänsä meille, kun en millään suostunut pois sängystä, äiti sanoi että haluatko levittää säkin sille jalkas..

En unohda koskaan tuota. Pienen tytön sydämeen sattui niin paljon.
Lähdin omaan sänkyyn ja itkin itseni uneen.

Olipas julmaa tekstiä pienelle tytölle

 

Mä muistan aina kun olin suurinpiiretin tuon ikäinen, eli 9v, niin kuulin, että enoni sanoi minusta: "kylläpä tuo xxx jaksaa leikkiä aina noiden pienten serkuisten kanssa". Olin tästä tosi otettu. Tai siis kun luulin, että oli noin sanonut... En ollut ihan varma, mitä sanoi ja kysyin asiaa illalla äidiltäni. Hän vain tokais veemäisesti "sanoi, että taitaa tuosta xxx tulla missi isona kun on niin kaunis jo nyt. senhän sinä halusit kuulla ja kuulitkin varmasti jo päivällä!" Enkä todellakaan kuullu että olisi noin sanonut eikä tarkoitukseni ollut kalastella tuota sanomista enää uudelleen. muistan tuon varmaan lopun ikääni... =(

Aika epäselvästi selitetty, mut toivottavasti joku ymmärsi.

Mun äiti on siivooja ja sattu tekemään yhden työkeikan yläasteelle sillon kun mä olin seiskalla. Meidän läheisen naapurin poika oli kasilla sillon ja äiti oli sen sattunut näkemään koululla niin kotona äiti sano "onpas Villellä aika iso sepalus" ja räkäsesti naureskeli. Kyllä tunsin myötähäpeää mitä mutsi nyt tollasia puhui... varsinkaan kun mulla ei ollut noin nuorena poikaystävääkään eikä vanhemmat ikinä ottanu puheeks kukkaset ja mehiläiset keskusteluakaan niin luulis ettei tollasia puhu. Mutsi on absolutisti ja ei yleensä rivoja puhu, mut välillä on kyllä ollut tosi asiaton...

 

mun äiti sanoi mulle kun joskus n. 10-vuotiaana pyysin päästä äidin viereen nukkumaan ja meninkin äidin sänkyyn peittoineni kun äiti oli tupakalla. Äiti käski sängystään pois koska odotti miesystäväänsä meille, kun en millään suostunut pois sängystä, äiti sanoi että haluatko levittää säkin sille jalkas..

En unohda koskaan tuota. Pienen tytön sydämeen sattui niin paljon.
Lähdin omaan sänkyyn ja itkin itseni uneen.

Ai karseeta järkyttävä mutsi, vaikkei omassanikaan kehunmista ole :/ Mut ei tommosta kummiskaan.

 

Mulla on jostain syystä tosi huonoja fiiliksiä mun äidistä, siis en muista mitään niin erityistä juttua, mutta mulla on semmonen tunne, että se on huono äiti. Ollaan tosi kivoissa väleissä, ja varmaan ajattelee olevansa oikein mainio äiti, mutta jotenkin mulla huono maku siitä.

 

Mulla on jostain syystä tosi huonoja fiiliksiä mun äidistä, siis en muista mitään niin erityistä juttua, mutta mulla on semmonen tunne, että se on huono äiti. Ollaan tosi kivoissa väleissä, ja varmaan ajattelee olevansa oikein mainio äiti, mutta jotenkin mulla huono maku siitä.

Munkin äiti on ollut aina tosi huolehtivainen jne. ja ns. hyvä raitis äiti. Mutta sit on näitä pimeitäkin juttuja mitkä välillä ahdistaa...

 

Mun äiti on ollut tukena monissa asioissa mulle miten kuuluukin, mutta miksi se tukeminen loppuu lähes tulkoon kuin seinään kun tulee lapsia??
Onko se semmoinen asia josta TÄYTYY selvitä yksin, näiden 80-luvun äitien mukaan, vai mikä kumma siinä mättää?
Kaikkeen muuhun mitä ikinä olen keksinytkin pyytää, on apua tai edes neuvoja tullut, mutta lapsen synnyttyä on loppunut. Sehän se ehkä suurin asia on ihmiselle ja johon tukea juuri tarvisi. Onko kenelläkään samaa vai onko äitini sitten joku yksittäinen tapaus muiden huolehtivien äitien joukossa..

 

Mä muistan lapsosena kun viereiselle leikkikentälle tuli aina lapsia äitiensä kanssa, ja mielestäni se oli niin kivaa kun lapsilla oli äidit mukana, meillä ei koskaan. Juoksin kerran kotiin ja pakotin äitini tulemaan siihen vaan istumaan, että kaverit näkee et mullakin on äiti mukana. Äitihän vastahakoisesti tuli, istahti 2 minuuttia ja lähti sanaa sanomatta pois.. Muiden lasten äidit keinutti lapsia, otti vastaan liukumäestä, mä jäin yksin. Olin niin pettynyt... tästä on aikaa n. 16 vuotta ja vieläkin sitä katkerana muistelen.

Varmasti kurjaa pienestä...

 

minä ymmärran ap sinua erittäin hyvin... mulle äiti sanoi mummumn hautajaisas samalla lailla... olen ajatellu et se ite ei uskaltanu näyttää tunteita ja häiritsi kun laps uskalsi.... ärsytti se pitkään minuakin,,, nyt jo unohtunu kun uusia aiheita ärsytykseen tullu...

 

mun äiti sanoi mulle kun joskus n. 10-vuotiaana pyysin päästä äidin viereen nukkumaan ja meninkin äidin sänkyyn peittoineni kun äiti oli tupakalla. Äiti käski sängystään pois koska odotti miesystäväänsä meille, kun en millään suostunut pois sängystä, äiti sanoi että haluatko levittää säkin sille jalkas..

En unohda koskaan tuota. Pienen tytön sydämeen sattui niin paljon.
Lähdin omaan sänkyyn ja itkin itseni uneen.

aivan karsee äiti... hyi hirvee..

 

Olin kiltti, ujo lapsi. Mun äiti sanoi, että haluaa musta eroon, olen huora ja päädyn katujuopoksi, että katuu minua, vihaa minua, en ole hänen lapsensa..

 

Riideltyäni juuri rankasti, kovaäänisesti ja rumin sanakääntein mieheni ja nuorteni kanssa, mietin epäonnistunein fiiliksin, että mitähän nuo nuoret aikanaan minusta kirjoittanevat

 

Riideltyäni juuri rankasti, kovaäänisesti ja rumin sanakääntein mieheni ja nuorteni kanssa, mietin epäonnistunein fiiliksin, että mitähän nuo nuoret aikanaan minusta kirjoittanevat

Niin, se on myös sillä tavalla, että kukaan ei ole täydellinen. Vanhemmuus on pitkä tie, eikä siinä voi olla tekemättä virheitä ja sanoa kaiken täydellisesti joka tilanteessa. Tavallaan vanhemmuus on kiittämätöntä, vaikka olisit ollut hyvä äiti, niin he muistavat virheesi aina