Mulla ei varmaan sen takia ole mammakavereita kun..

Kun en yksinkertaisesti pysty kaveeraamaan niitten kans,koska kaikki joihin oon tutustunut on ollut kaikkitietäviä ja arvostelevat joka asiaa.yms yms.Tulee jotenkin vaivautunut olo heidän seurassaan.Parempi olla vaan ilman noita mammakamuja.On mulla yksi kaveri monien vuosien takaa ja ollaan oltu kavereita ennen muksuja ja hänen kanssaan on hyvä olla.Mutta jos yrittää tutustua uusiin tuttavuuksiin,niin mulla kyllä rupee heti tökkimään,ei huvita enää uudelleen nähdä.En halua itselle turhaan pahaa mieltä.Ja selitellä kaikkia asioita.Mut kiva olis löytää joku ihan tavallinen immeinen,eikä näitä toisten arvostelijoita.

 

musta tuntuu välillä samalta..
Tosin mä en arvostele, paitsi jos lukitset lapset huoneeseen ja jätät ne sinne ja lähdet ite navetta tms muihin hommiin..

 

Teidän pitää alkaa minun kavereiksi, minä en arvostele ketään, ihan aikuisten oikeesti.

 

Mä olen pojan syntymän jälkeen tutustunut 1,5 vuodessa kymmeniin äiteihin, joista ainakin kymmenestä on tullut oikein hyvä ystävä. Kertaakaan en ole kyllä arvosteluun törmännyt enkä itsekään ole ketään nähnyt tarpeen arvostella. Usein samassa elämäntilanteessa olevat nimenomaan löytävät YHTEISTÄ juttua kuin että alkaisivat arvostelemaan, mun osalla arvostelut on tulleet tyyliin omilta vanhemmilta tai tuntemattomilta. Äidit ovat keskenään samassa tiimissä, mun mielestä!

Toivottavasti sinäkin tutustut mukaviin mammakavereihin ja saat heistä seuraa ja iloa! Äitien kanssa on myös ihanaa vaihdella lapsia ja auttaa lasten hoidossa kun toisilla on menoja. Me myös usein vaihtelemme lounaspaikkaa ja toisena päivänä jonkun luona lounas ja toisena toisen. Ihan siis käytännönkin helpotusta arkeen

 

Kun en yksinkertaisesti pysty kaveeraamaan niitten kans,koska kaikki joihin oon tutustunut on ollut kaikkitietäviä ja arvostelevat joka asiaa.yms yms.Tulee jotenkin vaivautunut olo heidän seurassaan.Parempi olla vaan ilman noita mammakamuja.On mulla yksi kaveri monien vuosien takaa ja ollaan oltu kavereita ennen muksuja ja hänen kanssaan on hyvä olla.Mutta jos yrittää tutustua uusiin tuttavuuksiin,niin mulla kyllä rupee heti tökkimään,ei huvita enää uudelleen nähdä.En halua itselle turhaan pahaa mieltä.Ja selitellä kaikkia asioita.Mut kiva olis löytää joku ihan tavallinen immeinen,eikä näitä toisten arvostelijoita.

Vähän sama meininki, joskaan se ei haittaa mua. Ne lapsiperheet jotka tunnen, on tuttuja ajoilta ennen lapsia. Mä en vois pitää päätäni kiinni jos yrittäisin tuttavuutta johki arvostelevaan mammaan... :kieh:

 

Mä yleensäkin vierastan ajatusta, että kun saa lapsen, niin pitäisi alkaa etsiä uusia kavereita sen takia. Kyllä mun vanhat kaverit on ihan käypää tavaraa vieläkin. Samoin inhoan sitä, kun joskus ulkoilutan vanhempieni koiraa, niin pitäisi joka koirankusettajalle jakaa tiedot omasta koirasta ja heittää ärsyttävää "koiraläppää". Muskarissa taas lentelee "hauskat" yövalvomis- ja kakka-läpät. Ehkä oon epäsosiaalinen.

 

Mukava kuulla että jollain on positiivisia kokemuksia.Ehkä mulla ollut vain niin huono tuuri.Ja nyt tullut vähän arkakin,ettei huvita ees tutustua muihin mammoihin.

 

Sen takia yritin tutustua kun mulla muutenkin kaikki kaverit kaikonneet elämän varrella.No onhan mulla yksi kaveri =) Mutta enpä kai minä sen huonompi ihminen ole vaikkei ole kavereitakaan..

 

heh, mulla taas ne kaikkoa ympäriltä kun pölähdän paikalle kirkuvan punaiset hiukset pystyssä =) tai no ei aivan pystyssä, mutta sellanen rokkisekopörröpää...ja piikkikorkkarit jalassa jne.... mammat kattoo pitkään ja kaikkoaa. Mutta olen jo niin tottunut siihen ja en kyllä ees kaipaa niiden seuraa.

 

heh, mulla taas ne kaikkoa ympäriltä kun pölähdän paikalle kirkuvan punaiset hiukset pystyssä =) tai no ei aivan pystyssä, mutta sellanen rokkisekopörröpää...ja piikkikorkkarit jalassa jne.... mammat kattoo pitkään ja kaikkoaa. Mutta olen jo niin tottunut siihen ja en kyllä ees kaipaa niiden seuraa.

Mä vastaan edellistä kuvausta myös eikä mun luota kaikota.

 

Mä yleensäkin vierastan ajatusta, että kun saa lapsen, niin pitäisi alkaa etsiä uusia kavereita sen takia. Kyllä mun vanhat kaverit on ihan käypää tavaraa vieläkin. Samoin inhoan sitä, kun joskus ulkoilutan vanhempieni koiraa, niin pitäisi joka koirankusettajalle jakaa tiedot omasta koirasta ja heittää ärsyttävää "koiraläppää". Muskarissa taas lentelee "hauskat" yövalvomis- ja kakka-läpät. Ehkä oon epäsosiaalinen.

Niinkin voi käydä, että "entiset" kaverit on lapsettomia ja eivät sen takia ymmärrä uutta rytmiä ja elämäntyyliä, mitä vauva tuo mukanaan. Voi käydä niin ikävästi, että ne kaverit pikku hiljaa kaikkoaa, kun ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa. Tuoreet vanhemmat on niin kiinni uudessa perheenjäsenessä, etteivät ehkä jaksa kuunnella lapsettomien sinkkujen baarikertomuksia ja sinkut taas eivät jaksa ymmärtää yövalvomisia vauvan takia.

 

Sen takia yritin tutustua kun mulla muutenkin kaikki kaverit kaikonneet elämän varrella.No onhan mulla yksi kaveri =) Mutta enpä kai minä sen huonompi ihminen ole vaikkei ole kavereitakaan..

:wave: Ihan samat fiilikset! Oishan se kiva olla äitikavereita mut samalla aaltopituudella olevia ei oikein tunnu löytyvän, olen kai liian erilainen.

 

Ulkonäköä on ihan älytöntä arvostella myös...Mulla oli yksi mammatuttavuus netin kautta,nähtiin muutaman kerran.Ja aina se yritti jotenkin päteä ja olla parempi.Esim.hän oli naimisissa ja minä en(avoliitto),niin siitäkin hän osasin vihjata ja nauraa että olis kauheeta jos he eivät olisi naimisissa,että häät oli niin ihanat,että kauheeta olis jäädä ilman sellaisia.Yms yms.ei kai se sitten pahalla tarkoittanut..mutta inhottavalta ne jutut kuulosti.Ja mulla kun on yksi lapsi ja hänellä kaksi.Niin siitäkin jaksoi aina kysellä että eikö teillä ole vauvakuumetta yms.Että hän ainakin haluaa lapselleen sisaruksia,plää,plää..

 

Mä yleensäkin vierastan ajatusta, että kun saa lapsen, niin pitäisi alkaa etsiä uusia kavereita sen takia. Kyllä mun vanhat kaverit on ihan käypää tavaraa vieläkin. Samoin inhoan sitä, kun joskus ulkoilutan vanhempieni koiraa, niin pitäisi joka koirankusettajalle jakaa tiedot omasta koirasta ja heittää ärsyttävää "koiraläppää". Muskarissa taas lentelee "hauskat" yövalvomis- ja kakka-läpät. Ehkä oon epäsosiaalinen.

Niinkin voi käydä, että "entiset" kaverit on lapsettomia ja eivät sen takia ymmärrä uutta rytmiä ja elämäntyyliä, mitä vauva tuo mukanaan. Voi käydä niin ikävästi, että ne kaverit pikku hiljaa kaikkoaa, kun ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa. Tuoreet vanhemmat on niin kiinni uudessa perheenjäsenessä, etteivät ehkä jaksa kuunnella lapsettomien sinkkujen baarikertomuksia ja sinkut taas eivät jaksa ymmärtää yövalvomisia vauvan takia.

Niin, toki minäkin tuossa tilanteessa etsisin uusia ystäviä, äideistä varmaan ensimmäisenä. Itselläni on käynyt hyvä tuuri ja myös lapsettomat ystäväni ovat ymmärtäneet minua ja itsestäni taas on ihan virkistävää kuunnella välillä tosielämän kauniita ja rohkeita kun oma elämä on aika tasaista tällä hetkellä. Ei siis ollut tarkoitus teilata mammapohjaista ystävyyttä, toivottavasti kaikki tarvitsevat löytävät itselleen ystäviä!

 

Sen takia yritin tutustua kun mulla muutenkin kaikki kaverit kaikonneet elämän varrella.No onhan mulla yksi kaveri =) Mutta enpä kai minä sen huonompi ihminen ole vaikkei ole kavereitakaan..

Jos kaikki kaverit kaikkoaa niin silloin on ehkä siitä katsoa peiliin :/ ....

 

Sen takia yritin tutustua kun mulla muutenkin kaikki kaverit kaikonneet elämän varrella.No onhan mulla yksi kaveri =) Mutta enpä kai minä sen huonompi ihminen ole vaikkei ole kavereitakaan..

Jos kaikki kaverit kaikkoaa niin silloin on ehkä siitä katsoa peiliin :/ ....

Niinpä!Kaverit jäi vaan vähitellen kun ei tullut pidettyä yhteyttä,uusi seurustelusuhde,perhe-elämä yms.Oma mokani siis.Mutta yksi hyvä ystävä kuitenkin on pysynyt.Ja tosiaan sillä vaan olisin ollut innokas uusia tuttavuuksia tekemään,että olis taas uusia ystäviä..Ja minä ainakin olen ihan ok ihminen,vierastan vaan paljon uusia ihmisiä ja varsinkin jos on ollut huonoa tuuria matkassa.Ei tahdo päästää ketään lähelleen ettei toinen voi loukata jotenkin.

 

Minä en muutenkaan tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin... Ja mihinkään äiti-lpsi-ryhmiin tms. en ole mennyt juuri sen takia... plus myös sen takia, että toiset mammat on aika kovia vertailemaan, arvostelemaan ja neuvomaan

On minulla muutamia kavereita, jotka ovat olleet kavereita jo ennen kuin kummallakaan oli lapsia. Mutta heistäkin olen huomannut, että kun on niin monta eri "koulukuntaa" tässäkin lasten hoidossa ja kasvatuksessa, niin herkästi tulee kommenttia, jos toimii toisen mielestä jotenkin väärin. Tai jos oma lapsi ei osaa jotain tiettyä asiaa saman ikäisenä kuin kaverin lapsi. Inhottavaa

Siksipä mieluummin kaveeraan sellaisten kanssa, joilla ei itsellään ole lapsia Vaikka toki olisi mukavaa, jos olisi joku samanhenkinen mammakaverikin

 

olen huomannut, että mitä korkeampi koulutustaso ja hyvä työapaikka niin sitä vähemmän kukaan jaksaa arvostella toisten tekemisiä ja päätöksiä. itselläni samalla koulutus- ja työtasolla olevia tuttuja, kamuja ja työkamuja ja kukaan ei koskaan arvostele toisten äitiyttä. äitiys on meille vain yksi osa elämää, ei sen koko sisältö.

 

Minua ei tuomitsevat äidit niin häiritse, jos tiedän ihmisen olevan kova arvostelemaan niin jätän joitain asioita sanomatta tai sitten väittelen asiasta tämän kanssa.. eniten ärsyttää äidit joita ei todellakaan kiinnosta mikään mitä toisen elämässä tapahtuu,aina puhutaan heidän elämästä ja heidän tapahtumista.. mutta jos haluaisit puhua omista asioista toinen ei kunnolla kuuntele tai unohtaa koko jutun heti. Sellaiset äidit kierrän kaukaa. Jyrkätkään mielipiteet ei minua haittaa, mutta itsekeskeisyys kylläkin.

Omat ystäväni on lähes kaikki lapsettomia, äitikavereita kaipaan erityisesti päivisin kun kaikki tutut on töissä. Pelkkä lapsenkin seura tympii toisinaan.

 

mulla vähän sama tilanne kun aapeellä. kiva ois tutustua

 

Kun en yksinkertaisesti pysty kaveeraamaan niitten kans,koska kaikki joihin oon tutustunut on ollut kaikkitietäviä ja arvostelevat joka asiaa.yms yms.Tulee jotenkin vaivautunut olo heidän seurassaan.Parempi olla vaan ilman noita mammakamuja.On mulla yksi kaveri monien vuosien takaa ja ollaan oltu kavereita ennen muksuja ja hänen kanssaan on hyvä olla.Mutta jos yrittää tutustua uusiin tuttavuuksiin,niin mulla kyllä rupee heti tökkimään,ei huvita enää uudelleen nähdä.En halua itselle turhaan pahaa mieltä.Ja selitellä kaikkia asioita.Mut kiva olis löytää joku ihan tavallinen immeinen,eikä näitä toisten arvostelijoita.

Missähän oikein liikut? Ei mun äitiyttä kukaan kaveri, äitikaveri varsinkaan, arvostele. Yksi tuttu on, jolla on kärkeviä mielipiteitä joka asiasta, mutta ei lapsia, mutta en ota hänen mielipiteitään niin vakavasti. Mulla on paljon vanhoja kavereita, joista nyt suuri osa on jo äitejä ja sitten on joitakin uusiakin äitikavereita. Osan kanssa puhutaan paljon lapsista ja joidenkin kanssa paljon muusta. Lapsettomien kavereiden kanssa puhunkin usein mieluummin muista asioista kuin lapsista, onhan elämässä paljon muutakin.

 

liityn tänne jonon jatkeeksi :wave: