Mukavuudenhalu iski, ja taitaa lapsiluku jäädä kahteen.. :(

[:(]

Kokoajan puhuttu kuopuksen syntymän jälkeen että kolmas saapi tulla siinä 2-3v ikäerolla.

Noh, nyt on luisunut siihen että miehelle iskenyt mukavuudenhalu, kun on niin helppoa kun saa yöt nukuttua, kuopus lähes vaipaton ja rattaat saa kohta heivata menemään. Ketään ei tarvitse syöttää, isompi osaa tehdä itse leivät ja jääkaapista maidot yms.. Sekä auttaa kotitöissä, ja tietenkin on apuna nuoremman kanssa, ulkoilee yksin yms..

Ja kieltämättä, itse olen vähän siinä rajoilla olisihan se vauva taas ihana, ja "yksi puuttuu"-fiilis on, mutta toisaalta onhan tuo totta tämä on nyt niin helppoa, ja kieltämättä työelämään paluu on virkistänyt.

Ja eipä tässä pahemmin odotellakkaan viitsisi, isompaan olisi jo liian suuri ikäero ja toisenkin kanssa voisi olla vaikea enää tulla läheiseksi. Itselläni 5,5v ikäeroa omaan sisarukseeni ja sitä en omille lapsilleni halua...

 

["vieras"]

Jos mies halua, niin sitten ei halua. Ei niitä lapsia ilman miestä tehdä.

 

["vieras"]

Onko sitä kolmatta lasta ihan pakko alkaa nyt jo yrittämään, jos osaatte kuitenkin noin järkevästi ajatella asiaa ja tiedostatte, että voimavaranne ei kolmanteen lapseen vielä riitä? Miksi yli 5vuoden ikäero on kauhistus? Entä minkä ikäisiä olette miehenne kanssa?

 

["vieras"]

kannattaa varmaan ensiksi miettiä pitkään sitä että miksi tarvitsisitte sen kolmannenkin lapsen.

 

[***]

Kannattaa olla mukavuudenhaluinen, ainakin kun toinen sitä tahtoo. If you doubt, leave it out.