Mukavahan se on ,että "ulos"kysellään,mutta..

[perhekeskeistä ja ihanaa]

Minulla on yksi tuttava,sinkkunainen ja lapseton,joka kyselee melekinpä joka toinen vkl,että mitäs suunnitelmia illaksi,lähdetkö terassille jne.J aaina joudun vastaamaan,että mies on töissä,ei saa lastenlikkaa taikka sitä on muita perheen yhteisiä suunnitelmia sun muuta..Ärsyttää,kun joutuu aina vastaamaan sen ei..Mutta sitä tämä arki ja elämä nyt on.Kolme pientä tyttöstä ja ihana mies,jotka valloittavat elämän..Jos suinkin mahdollista,että saadaan lapsenlikka niin mieluiten lähden miehen kanssa vaikka kaksin syömään.Ja "bilemenot"sovitaan jo ajoissa,ne harvat kerrat kun jaksaa ja huvittaa..
No,eipä taida minua enää kohta kukaan kysellä minnekään,kun olen niin jumittunut äitee-ihminen,mut eipä tarvi enää sit kieltäytyäkään..

 

[Peppari]

No sanot vaan suoraan ettet halua lähteä vaan mieluummin vietät sitä perhekeskeistä ihanaa aikaa. Sitten kun lapset eivät enää tarvitse sinua niin voit etsiä uudet ystävät, jotka kenties ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. :xmas:

 

[Niiskunen]

Juu tuttu tunne. Ei muakaan enää kukaan pyytele, ku mies on aina töissä ja en oo kyllä koskaan käyny ilman sitä ulkona. Tai itseasiassa kerran kävin, mut siitä tuli kauhea perheriita ni en viitti enää lähteä ulos.

 

[iitintiltu]

Juu tuttu tunne. Ei muakaan enää kukaan pyytele, ku mies on aina töissä ja en oo kyllä koskaan käyny ilman sitä ulkona. Tai itseasiassa kerran kävin, mut siitä tuli kauhea perheriita ni en viitti enää lähteä ulos.

siis miten voi mies suuttua siitä jos joskus käy ulkona?

 

[iitintiltu]

No sanot vaan suoraan ettet halua lähteä vaan mieluummin vietät sitä perhekeskeistä ihanaa aikaa. Sitten kun lapset eivät enää tarvitse sinua niin voit etsiä uudet ystävät, jotka kenties ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. :xmas:

eikait se ystävyyttä katso millaisessa elämäntilanteessa on?ei minulla ole käynyt mielessäkään, että sanoisin ystävyyden irti vain sen vuoksi, että kaikilla ystävilläni ei ole lapsia..

minulla tosaalta ei ole ollut haittaa siitä, että osalla on lapsia ja osalla ei. ne joilla lapsia ei ole, ymmärtävät etten voi enkä jaksa enää riekkua terasseilla joka viikonloppu. mutta mieheni kyllä ymmärtää taas senkin, että välillä minä haluan lähteä ystävieni kanssa viettämään aikaa ilman lapsiakin.

mutta reiluinta on sanoa suoraan jos ystävän seura ei enää miellytä, niin toisen ei tarvitse "rukoilla" toisen seuraa koko ajan.

 

[Peppari]

Juu tuttu tunne. Ei muakaan enää kukaan pyytele, ku mies on aina töissä ja en oo kyllä koskaan käyny ilman sitä ulkona. Tai itseasiassa kerran kävin, mut siitä tuli kauhea perheriita ni en viitti enää lähteä ulos.

No mies itsekään ei sit vissiin käy missään ulkona?

 

[Peppari]

No sanot vaan suoraan ettet halua lähteä vaan mieluummin vietät sitä perhekeskeistä ihanaa aikaa. Sitten kun lapset eivät enää tarvitse sinua niin voit etsiä uudet ystävät, jotka kenties ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. :xmas:

eikait se ystävyyttä katso millaisessa elämäntilanteessa on?ei minulla ole käynyt mielessäkään, että sanoisin ystävyyden irti vain sen vuoksi, että kaikilla ystävilläni ei ole lapsia..

minulla tosaalta ei ole ollut haittaa siitä, että osalla on lapsia ja osalla ei. ne joilla lapsia ei ole, ymmärtävät etten voi enkä jaksa enää riekkua terasseilla joka viikonloppu. mutta mieheni kyllä ymmärtää taas senkin, että välillä minä haluan lähteä ystävieni kanssa viettämään aikaa ilman lapsiakin.

mutta reiluinta on sanoa suoraan jos ystävän seura ei enää miellytä, niin toisen ei tarvitse "rukoilla" toisen seuraa koko ajan.

No ei tietenkään, mutta harva ystävä viitsii kerta toisensa jälkeen ottaa yhteyttä jos aina torpataan, ja huom aina ei kysellä baariin, vaan että muuten vaan nähdään, mennään syömään,shoppailemaan etc.
Turha sitten on itkeä ettei kukaan ota yhteyttä jos itse on kieltäytynyt kaikesta.
Mulla itselläni on kaksi lasta ja on ystäviä ollut ihan kaikenlaisia. Mutta minä pidän ystäviin yhtettä, vaikka mulla on lapsia niin on silti aikaa nähdä kavereita. Mutta kenties mulla ei ole sitä ihanaa perhekeskeistä aikaa...