Täällä 38v 2 vuotiaan villiviikarin äiti, ja haaveilen iästäni huolimatta vielä sisaruksesta pojalle
.
Toki jos elämäntilanne olisi aiemmin ollut toinen, olisi lapset olleet jo aiemmin toivottuja, mutta hyvä näinkin.
Jaksamisen kanssa en koe olevan isompia ongelmia, kyllä ne nuoretkin äidit valittelee väsymystään esim. huonojen öiden jälkeen.
Itse en halunnut esim. yöhuudatuksiin lähteä, joten katkottomia unia odoteltiin 1v9kk ikään asti, ja ihan hyvin jaksoin. Ja koen jaksavani uudelleenkin, jos meille vielä toinen lapsi suodaan.
Kyllähän sitä välillä kokee olevansa "ikäloppu" muiden äitien ikään verrattuna, mutta vanhaksi en itseäni silti koe. Itsekin tulee hämmästeltyä omaa ikäänsä, että olenko tosiaan muka jo näin "vanha".