Muita "väkivaltaisia" 14kk taaperoita?

[koiria ja lapsia]

Saanko kysyä, millä pätevyydellä esittelet täällä faktoja?

Ehkä kerronkin, kunhan itse ensin esittelet yhdenkin ammatti-ihmisen, jonka mielestä johdonmukaisuus EI ole tärkeää lasten kasvattamisessa (tai koirien, sen puoleen).

Totta kai koiran ja ihmisen kehityksessä on eroja, miten päin sulla on silmälasit päässä jos näit minun väittävän että ei olisi. Ja ehdollistamisesta puhuin vain pikkulasten kohdalla, joille vielä ns. järkipuhe ei uppoa, koska he eivät siitä ymmärrä yhtään mitään.
Tokihan puhuvien lastenkin kanssa pätee yhä johdonmukaisuuden sääntö.
Mutta kokeilepa sinä huviksesi EPÄjohdonmukaista kasvatusta, ja tule kertomaan tänne seuraukset, jooko

 

[Aioli]

Tämä keskustelu alkaa olla sen verran sekavaa päättelyä ja rönsyilee kaukana siitä kommentista, minkä halusin aiheeseen antaa, että saa jäädä minun puolestani tähän. Alkuperäisen viestini tarkoitus ei ollut jänkätä täällä koirien kasvatuksesta. Siitähän voisi siirtyä keskustelemaan vaikka kennelpalstalle.

 

[koiria ja lapsia]

Itse taisit takertua siihen koiraviittaukseen... Mutta whatever, jos "johdonmukaisuus" on käsitteenä sulle liian sekavaa, niin minkäs sille mahtaa =)

 

[riiviö 1-vuotiaan äiti]

Meidän poika on myös 1 v 2 kk ja jo jonkin aikaa raastanut ihmisiä hiuksista suuttuessaan ja joskus muuten vain uhman vuoksi. Voin kertoa, että se sattuu todella.

Aluksi kielsin, huusin kovaakin ja väänsin hänen nyrkkiään auki kovaakin, jotta saan hiukset irti jne. Mikään ei todellakaan auttanut ja voitte huviksenne kuvitella, etten "hyväksy" tai "salli" lapsen väkivaltaa. Hiusten repimisestä on tullut lapselle uhman merkki, ja mitä enemmän häntä kieltää, sitä enemmän hän repii ihan tahallaan, vaikka ymmärtää sen olevan kiellettyä.

Poika on muutenkin ollut vauvasta lähtien äärimmäisen voimakastahtoinen, mikä on periaatteessa mielestäni hyvä asia, enkä halua nujertaa hänen arvoaan. Periaatteenani on kuitenkin, että ketään ei saa satuttaa. Selitän sen joka kerta kiellon yhteydessä, mutta eipä ole mennyt vielä yksivuotiaalle jakeluun.

Löysin ongelmaa pähkääillessäni MLL:n sivuilta ja tohtori Spockin lastenkasvatuskirjasta ohjeen, että kyse on yksivuotiaan kehittyvästä minä-käsityksestä. Hän alkaa ymmärtämään, että hänellä on oma tahto ja testaa sitä myös käytännössä. Se on siis ensimmäinen virallinen uhmaikä.

Ohjeiden mukaan näin nuorta lasta ei voi kuitenkaan kasvattaa samalla lailla kuin vanhempaa, sillä hän ei vielä ymmärrä asioita niin loogisesti. Terveen oman tahdon omaava lapsi päinvastoin provosoituu, jos asiasta tulee liian iso numero. Neuvona on siis säilyttää rauhallinen asenne, kieltää jämäkästi ja sen jälkeen harhauttaa lapsen huomio muualle. Rikkeestä ei missään tapauksessa saa rangaista siten, että uhkaa lasta hylkäämisellä.

Jos "koirankasvattajat" palstalla eivät usko, niin käykääpä itse lukemassa em. ohjeet mainitsemistani lähteistä.

 

[Täti-Moonika]

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta itse mietin ja pohdin, että mistä se agressiivinen käyttäytyminen johtuu?? Ei ensimmäisenä kannata miettiä niitä rangaistuksia ja vaan yrittää asennoitua lapsen asemaan. Esim. hampaiden tulo jomottaa ikeniä ja se saa monetkin lapset puremaan sitä mikä ensimmäisenä eteen osuu.
Lapsen lapseni (2.v.) tunki tässä yksi päivä käsipyyhe paperia suuhunsa, otin sen pois niin lapsi otti hammasharjan (h.harja sattui olemaan vielä pöydällä)ja sanoi, "sitten puren tätä" ja sanoinkin, että pure vaan, kysyin myös, että sattuuko ikeniin (ymmärtää todella paljon asioita ikäisekseen) vastasi, että sattuu ja sain tutkia suuta niin sinne oli tulossa takaposkihampaat, lapsi järsi hieman myös sormenikin luvan kanssa.

Noinkin pienet eivät varmasti ajattele repiessään hiuksia yms, että minäpä satutan nyt tuota jne. Ymmärtävät ajan kanssa kiellot, mutta sekin on yksilöllistä.

Lapsilla saattaa agressiivinen käyttäytyminen johtua juuri siitä, että heihin sattuu,kasvukivut,hampaiden tulo, ja purkavat sitä kipua kyseisellä tavalla, kun eivät osaa itse vielä kertoa mikä on vialla.

Itse olen asian tuumaillut edellä mainitulla tavalla.

 

[koiria ja lapsia]

Jos "koirankasvattajat" palstalla eivät usko, niin käykääpä itse lukemassa em. ohjeet mainitsemistani lähteistä.

Miten niin jos koirankasvattajat eivät usko? Sinähän puhut ihan samasta asiasta kuin minäkin. Painotin juuri sitä, että hyvin pienelle lapselle niin sanottu järjen puhuminen ei yleensä tehoa. Ehdollistamista se on positiivinenkin ehdollistaminen.
Ei koiriakaan tarvitse rankaisemalla kouluttaa

 

[Pirjo-69]

1-1,5v. iässä on tavallista, että lapsi "harjoittelee agressiivisia tunteita". Tällöin on tavallista, että lapsi puree äitiä ja joskus muitakin esim. toisia lapsia. Vanhemman tehtävänä on ohjata lapsen "kehitystä" siten, että lapsi oivaltaa, että
ei ole sopivaa purra toista. Lempeä, järjestelmällinen ohjaaminen ja esimerkin näyttäminen on tuon ikäiselle taaperolle oikea tapa kohdata lapsen agressio. Pian lapsi oppii ymmärtämään mitä saa ja mitä ei saa tehdä, miten agressiivista tunnetta voi purkaa ja miten ei. Toki pureminen voi johtua hampaistakin kuten joku kirjoitti, mutta äiti tavallisesti huomaa onko kyseessä tahallinen tarkoituksen hakuinen pureminen vaiko ikenien kaluaminen. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, mutta kehitysvaiheelleen sopivalla tavalla. 1-1 1/2 vuotiaalle jäähy ei sovi.