Muita "väkivaltaisia" 14kk taaperoita?

[HäirikönMamma]

Moi!

Arrrgh, sanokaa suoraan, onko meillä poikkeavan agressiivinen poika 1v2kk... Kotona välillä mielellään mäiskii äitiä ja isää, repii hiuksista, kynsii ja puree, vaikka selvästi ymmärtää että se on kiellettyä. Noh, saa paljon anteeksi sillä, että myös hellyydenosoitukset ovat yhtä ylitsepursuavia.

Mutta, tänään TAAS käyttäytyi kuin riiviö muita lapsia kohtaan kun oltiin kauppakeskuksen leikkipisteessä. Tönii, kynsii naamaa, vie muilta lelut käsistä ja hajoittaa muiden kaikki mahdolliset leikkirakennelmat. Heti kun päästin pojun irti, niin juoksi jotain pienempää poikaa päin ja mäiskäisi hänet kanveesiin. Toruin, korotin ääntä ja surkuttelin kovasti sitä itkevää poikaa, mutta meidän poikaa vaan nauratti. Ja äitiä todella nolotti...

Lapsista ei ole kauheasti kokemusta, mutta onko tällainen ihan normaalia käytöstä tän ikäisiltä, kenties keskimääräistä rajummilta ja villeimmiltä taaperoilta? Vai pitäisikö jo tässä iässä olla hiukan "tolkkua" hommissa? Mitähän meidän päikkärin aloituksesta tulee (kuukauden päästä)... Poika on varmasti kaikkien inhokki alta aikayksikön, puhumattakaan tietty siitä, että on ikävää jos satuttaa muita lapsia. Mikähän neuvoksi???

 

[Jeps vanhempi...]

Hieman vaikea kirjoittaa, koska ei tavallaan ole kokemusta. Jossain vaiheessa typylla oli samansuuntaista. Mutta itse en hyväksyisi. Kotona selkeä tiukka kielto jos ei lopu niin rangaistus. Vaikka huomiotta jättäminen tms. soveltaminen. Siten että lapsi huomaa että käytös ei ole hyväksyttyä.

Samaten leikkipaikalla tiukka kielto ja antaisin vaihtoehdot, joko leikitään kiltisti tai lähtetään pois. Jos kielto ei tepsi, niin sitten lähdetään myös pois.

Itse en hyväksyisi muiltakaan lapsilta tuollaista käytöstä. Toki "känää" tulee lapsille ja se enemmän tai vähemmän kuuluu asiaan mutta tahallinen terrorisointi on kielettyä. Jos ei kieltäminen auta, on lähdettävä pois.

Itse myös jossain vaihessa huomasin, että kun oli paljon "tärkeätä" kotipuuhaa, niin taapero meni koko ajan tekemään kielettyjä asioita, koska se oli takuuvarma keino saada huomiota. Muutimme omaa käytöstänne tuossa kohdin ettei saisi huomiota tekemällä jotain kielettyä. Kuullostaa tyhmältä ja inhottavaltakin näin kirjoitettuna. Mutta en nyt osaa paremminkaan selittää mitä tarkoitin.

Mutta ns. normaalilta asioita jo ymmärtävältä lapselta, en itse hyväksyisi tahallista "väkivaltaista" käytöstä. Omasta mielestäni tuossa kohdin on vain pakko löytää toimiva ja johdonmukainen keino, että ko. käytös saadaan muuttumaan.

 

[stop väkivallalle!]

Heti kun päästin pojun irti, niin juoksi jotain pienempää poikaa päin ja mäiskäisi hänet kanveesiin. Toruin, korotin ääntä ja surkuttelin kovasti sitä itkevää poikaa, mutta meidän poikaa vaan nauratti. Ja äitiä todella nolotti...

Nämä tilanteet katkaistaan HETI. Lapsi kainaloon ja kotiin, kerrot hänelle että aina, kun tekee pahaa toisille, kivasta paikasta lähdetään heti pois. Mitään itkuja tai kinuamisia ei kuunnella.
Jos tuntuu vaikealta toteuttaa, niin kuvittele oma poikasi sen raavitun, tönityn ja terrorisoidun osaan.

Kokeilkaa kotona väkivaltaiseen käytökseen Supernannyn jäähypenkki-systeemiä. Mutta siinä pitää molempien vanhempien olla täysillä mukana, ja johdonmukaisuus on säilytettävä. Lapsi osaa parkua niin surkeasti, että vanhempia alkaa säälittää, mutta penkillä istuminen ei satu (korkeintaan kiukuttaa).

Luonnetta ei tarvitse litistää, mutta toisten koskemattomuutta _täytyy_ oppia kunnioittamaan. Ja nyt on aika opettaa, teini-ikäistä kloppia et enää saa jäähypenkille, vaan siinä vaiheessa voi tulla äidille jo nyrkkiä.

 

[Elotytön äiti-05]

Samaa mieltä kuin edelliset, todella tiukka linja tähän. Ja vanhemmilta enemmän positiivista huomiota lapseen ja siihen että myös keskenänne annatte mallia hyvänä pidosta. Ja jos lapsi jotain tällaista tekisi niin heti stop ja rangaistus.

Meidän lapsen serkut on väkivallan suhteen olleet aina mahdottomia koska vanhemmat eivät ole ikinä puuttuneet asiaan. Heillä ei kertakaikkiaan ole tapaa leikkiä keskenään vaan ainoastaan tappelevat ja todella satuttavat toisiaan, milloin on isoja verijälkiä, mustelmia ym. Lisäksi he ovat erittäin väkivaltaisia äitiään kohtaan ja esim. viime kesänä äiti esitteli t-paidassaan 5-vuotiaan jättämiä järkyttäviä jälkiä pitkin käsivartta... ja äiti oli kuin ei moksiskaan tyyliin "tällainen väkivaltainen se meidän pikku poitsu on että odottakaas vaan kun omat lapsenne tuleva tähän ikään".

Voin vain pelokkaasti kuvitella minkälainen poika on tarhassa muille lapsille. Täytyy myöntää että omaani en ikipäivänä haluaisi samaan tarhaan sillä meidän lapsemme kyllä järkyttyy jo pienestä tönäisystä sillä itse haluan yrittää taata lapsilleni koskemattomuuden ja väkivallattomuuden joten hän ei pysty pienellä päällään mitenkään ymmärtämään että häntä satutetaan ja vielä tahallaan. Onneksi nyt poika onkin tarhan toimesta ohjattu johonkin terapiaan mutta veikkaan että aika monet itkut ja sattumiset on tarhassa sitä ennen kavereille saatu ja tässä tapauksessa ainakin täysin vanhempien syy, koska eivät ole antaneet tarpeeksi positiivista huomiota (jolloin lapsi hakenut sitä kielletyillä asioilla), eivät ole puuttuneet tarpeeksi kiellettyjen asioiden tekoon, eivätkä ole opettaneet lasta leikkimään oikein ja rakentavasti muiden lasten ja sisarusten kanssa (tämäkin on omasta mielestäni todellakin vanhempien tehtävä ja vieläpä hyvin tärkeä sellainen, vaikka varmasti nyt moni tulee vastaan ettei lapsia tarvitse opettaa leikkimään etc.)

 

[Tuplavieras]

Hejssan,

alkuperäiselle en juuri osaa vinkkejä antaa, mutta kommentoisin näitä vastauksia 1v 3kk kaksosten äitinä. Siis ei tämän ikäisille kyllä vielä jäähypenkit toimi. Tai sitten on taaperoissa eroja, mutta ei meillä ainakaan toimisi. Ei tässä iässä myöskään tajuta, jos äiti yrittää selittää että vaihtoehdot on nyt nää että joko käyttäydyt tai lähdetään. Eikä minusta tämän ikäisillä vielä ole kyse mistään lapsien välisestä känäämisestä, vaan ihan ymmärtämättömyydestä. Edellä annetut vinkit sopii mun mielestä vanhemmille lapsille. Ja, minusta tuntuu kyllä vähän liioitellulta sanoa, että tässä olisi nyt joku teini-iän väkivaltakierre alkamassa... Siis tietty nyt olettaen että kotiolot on muuten normaalit ja roolimallit hyvät.

Meillä välillä pojat mäiskii toisiaan ja muita rajustikin, välillä taas käyttäydytään kuin enkelit. En ole osannut asiasta huolestua, mutta en tietysti salli mitään väkivaltaisuuksia, vaan lopetan käytöksen heti alkuunsa. Mutta niin nopeaa äitiä ei löydy, joka pystyisi kaikki muksimiset ennaltaehkäisemään.

 

[Elotytön äiti-05]

Toki pikkuisilla on välillä kausia, että kokeilevat esim. puremista eikä se vielä tarkoita että tulossa olisi joku terroristi, mutta nämä kaudet pitäisi normaalilapsilla olla vain hetkellisiä kuten meilläkin pureminen saatiin kitkettyä alle viikossa (toisilla voi kestää pidempään tiedän). Mutta mikäli tämmöinen "väkivaltaisuus" on lapsen ns. normaalia käytöstä eli tekee sitä jatkuvasti ja lähes joka kerta kun pääsee kontaktiin toisten kanssa niin silloin mielestäni kyllä pitäisi jo edes hieman huolestua ja reagoida voimakkaammin kyllähän siihenkin on oltava aivan selkeä syy taustalla. Itse olen ainakin sen kansan naisia että uskon ihmisen kaikelle käyttäytymiselle olevan syy ja selitys ei ihminen vain synny tietynlaisena ja kaikki geenit vain aiheuta ja oikeuta hänen kaikkea käytöstään. Kun ajoissa reagoidaan tiettyihin asioihin ja tuetaan tiettyjä asioita saadaan ihmisen persoonallisuudesta esille ne toivotut piirteet ja kitkettyä ei toivottuja tosin mieluiten niin että se itse persoonallisuus kuitenkin säilyisi mutta esim. käytöstavat ja tämmöiset kanssakäymis säännöt nyt vain on lapselle opetettava persoonallisuudesta huolimatta. Sitäpaitsi näin pienissä lapsissa yleensä näkyy selkeämmin kuin annetut opit se minkälainen ympäristö on jossa lapsi elää, eli jos siinä on paljon välittämistä, leikkiä, huolenpitoa ja rakkautta + rajoja on todella epätodennäköistä että pieni lapsi vielä käyttäyisi jatkuvasti huonosti.

Ja siihen että sanotaan että lapsi on liian pieni oppimaan jotain sanon kyllä itse piut paut! Meillä on ainakin tyttö jo 5 kuisena oppinut EI:n ja riitti muutama yritys koskea viherkasveihin. Myös kaikki muu on mennyt tytölle nopeasti jakeluun ja tuntuu tytöllä ikäisekseen älliä olevan ainakin tarpeeksi kun ei ole ikinä kohdeltu jonain aivottomana vauvana vaan ihan tavallisena ihmisenä jolta edellytetään pienestä asti normaalia käytöstä. Ja kyllä meidänkin tyttö viimeksi kokeili kaveriaan huitaista päähän, mutta sitten otettiin käsistä kiinni ja selitettiin miksei niin tehdä ja kuinka sattuu ja pistettiin tyttö pyytämään anteeksi halauksen kera ja ei todellakaan ollut siihen liian pieni vaikka ikää 1v 6kk. Selvästi osoitti katumusta ja sanoi vielä monta kertaa sen jälkeen EI ja sattuu. Ja vaikka lapsi olisikin liian pieni ja ymmärtämätön niin ainakaan vanhempi ei sitä voi olla eli esim. poistumattomuuteen paikalta ei voi olla mitään selitystä. Jos lapsi ei tietyn paikan sääntöjä osaa, lähtevät hänen vanhempansa lapsi mukanaan jottei muiden sääntöjä noudattavien tarvitse kärsiä, näin toimitaan oltiin kirkossa, ravintolassa tai leikkipaikassa vai voiko joku olla toista mieltä?

 

[UK]

Meillä poika 1½ vuotta on välillä "väkivaltainen". Saattaa esim. mätkäistä äitiä tai isää vaikka painavalla leluautolla päähän, kynsiä kasvoista tms. Joskus tottelee, kun kielletäään, joskus näyttää vaan innostuvan lisää.
Meillä on todellakin ihan konttausajoista lähtien sanottu topakasti EI ja muutenkin yritetty saada tottelemaan kieltoja, mutta lieneekö tavallista jääräpäisempi lapsi, sillä harvoin tottelee vieläkään kieltoja! Alle 1-vee ikäisenä VÄITTÄISIN, että ei edes välttämättä ymmärtänyt kieltoja, mutta nyt näyttäisi sentään tajuavan kieltosanat---tosin ei sittenkään useimmiten välitä, vaan tekee ihan tahallaan.
Luonteissa on eroja, eikä "kuriton" lapsi ole välttämättä ollut ilman kuria.

 

[Aioli]

...

Monilta osin asiallista tekstiä. Jäi kuitenkin miettimään tota kohtaa, että lapsesi oppi viisikuisesta tottelemaan kieltoja ja toimii muutenkin mallikkaasti "...kun ei ole ikinä kohdeltu jonain aivottomana vauvana vaan ihan tavallisena ihmisenä jolta edellytetään pienestä asti normaalia käytöstä." Tossahan VOI olla se kääntöpuoli, että vaaditaan pieneltä liikaa. En sano, että teillä välttämättä olisi näin. Eihän vauvaa tarvitse kohdella "aivottomana vauvana", mutta vauvana nyt kuitenkin ja se "normaali käytöskin" menee minusta iän mukaan. Ei vauvaikäisellä ole esim. yhtä kehittynyt impulssikontrolli kuin aikuisella, joten tuntuisi kovalta vaatia sellaista.

 

[ninnu2]

Alussa oli minusta paras neuvo: jos ei osaa leikkiä muiden kanssa, niin sitten lähdetään pois. Kyllä 1-vuotiaskin sen jo ymmärtää. Tai ainakin oppii ymmärtämään vähitellen. On myös lapselle ikävää, jos hän saa negatiivisia kokemuksia toisten kanssa leikkimisestä. Ja niitä hän alkaa saada, jos tönii, kynsii ja kiusaa muita.

Tuplavieraalle sen verran, että kaksosten kanssa elämistä ei ihan voi mielestäni verrata siihen, kun lapsi menee leikkimään muiden, vieraiden lasten kanssa. Kaksoset ovat niin monessa suhteessa asia erikseen hyvin monilla kehityksen osa-alueilla. Ei aina, mutta keskimääräistä useammin mm. puhe kehittyy hitaammin, samoin potalle opitaan hitaammin jne. Myös kaksosten keskinäinen vuorovaikutus on usein hyvinkin rajua ja aggressiivista, se on kuitenkin ihan eri asia kuin mistä ap. puhui. Siskon lapset ovat kaksospojat ja meno on hyvin rajua ollut pienenä. En vertaisi sitä ap:n tilanteeseen.

 

[tuplamamma ninnulle]

Kaksosten äitinä olen samaa mieltä Ninnu2:n kanssa siitä, että kaksosten meno on todellakin usein villimpää ja vauhdikkaampaa eikä sitä tosiaan voi verrata yhteen lapseen. Meillä kaksoset olivat tosi pieninä jo aika rajuja otteissaan, mutta toisaalta taas sosiaalisempia kuin monet. Kuitenkaan en ihan aggressiivisiksi kutsuisi. Se lienee yksilöllistä eikä mene kaksosuuden piikkiin.

Pari asiaa teki mieli oikaista, vaikkei nyt ihan alkuperäiseen aiheeseen liitykään. Kaksosten puhe kehittyy kyllä keskimäärin yhtä nopeasti kuin muillakin lapsilla. Tästä oli kuluvalla viikolla, muistaakseni maanantaina sivun kokoinen juttu hesarissakin. Sinä todettiin lisäksi, että kaksoslasten puhe on jossain määrin jopa kehittyneempää ja kekseliäämpää kuin yhden lapsen. Ihan päteviä asiantuntijoitakin oli jutussa haastateltu.

Pottailusta sen verran, että kaksoset oppivan potalle tasan niin nopeasti, kun äidiltä löytyy kiireen keskellä viitseliäisyyttä. Mitään sisäänkasvanutta hidastetta ei kaksosuus kuivaksi oppimiseen aiheuta

 

[Vanhemmat vastuussa]

Tasan samaa mieltä Elotytön äidin ym. samanhenkisten kanssa. Johdonmukaisuus alkaa ihan pienestä. Sitä saa mennä vanhempana itseensä, miksi lapsi käyttäytyy huonosti, oli hän minkäikäinen tahansa. Jos ei ole mitään neurologista tms. syytä taustalla, johdonmukanen kasvatus ja tiukka linja auttavat. Meillä on taapero 1 v 2 kk ja hänkin, vaikka on peruskiltti luonteeltaan, välillä jo koettelee minua ja miestäni. Siinä tilanteessa toimin aivan kuin hän olisi ikäistään vanhempi. Jos tehdään sopimattomia tai lyödään lelulla huonekalua tms. päin, se on varoituksen jälkeen "lelu pois"-linja. Minua ei kyllä kukaan millään leikkiautolla löisi, älkää nyt hyvät ihmiset ihan hulluja olko. Ja se, että on muka niin pieni, ettei ymmärrä. Siinähän alkaa pian ymmärtämään, ettei pienokainen ole maailman napa ja että maailmassa on pelisäännöt.

Ei sovi aliarvioida lapsen älykkyyttä!!!!

 

[ninnu2]

Kaksosten äitinä olen samaa mieltä Ninnu2:n kanssa siitä, että kaksosten meno on todellakin usein villimpää ja vauhdikkaampaa eikä sitä tosiaan voi verrata yhteen lapseen. Meillä kaksoset olivat tosi pieninä jo aika rajuja otteissaan, mutta toisaalta taas sosiaalisempia kuin monet. Kuitenkaan en ihan aggressiivisiksi kutsuisi. Se lienee yksilöllistä eikä mene kaksosuuden piikkiin.

Pari asiaa teki mieli oikaista, vaikkei nyt ihan alkuperäiseen aiheeseen liitykään. Kaksosten puhe kehittyy kyllä keskimäärin yhtä nopeasti kuin muillakin lapsilla. Tästä oli kuluvalla viikolla, muistaakseni maanantaina sivun kokoinen juttu hesarissakin. Sinä todettiin lisäksi, että kaksoslasten puhe on jossain määrin jopa kehittyneempää ja kekseliäämpää kuin yhden lapsen. Ihan päteviä asiantuntijoitakin oli jutussa haastateltu.

Pottailusta sen verran, että kaksoset oppivan potalle tasan niin nopeasti, kun äidiltä löytyy kiireen keskellä viitseliäisyyttä. Mitään sisäänkasvanutta hidastetta ei kaksosuus kuivaksi oppimiseen aiheuta

Luin saman jutun hesarista. Tulin aivan eri johtopäätökseen. Lisäksi kaksosten kehitys kyllä on useilla eri kehityksen osa-alueilla usein keskimääräistä hitaampaa johtuen mm. lyhyemmästä sikiöajasta. Siis keskimääräisesti verrattunan yksöseen. Ei aina eikä välttämättä. Mutta ei liity aiheeseen kyllä.

 

[ninnu2]

Niin, ja hitaampi puheen oppiminen johtuu yleensä siitä, että kaksosilla on vähemmän suoraa kommunikaatiota vanhempien kanssa kuin yksösellä. Samoin potalle opettamiseen on vähemmän aikaa, koska lapsia on kaksi. Eli ei ole mikään "sisäänkasvanut" syy, kuten sanoit, vaan ympäristötekijä. Mutta siis vaikuttaa kehitykseen. Ei aina eikä välttämättä.

 

[Tinttura]

Meillä ainakin poika alkaa "riiviöksi" jos ei saa tarpeeksi huomiota. Eli jos en ole leikkinyt ja puuhannut hänen kanssaan tarpeeksi, niin alkaa tekemään kaikkea kiellettyä ,koska oletettavasti silloin tietää ainakin että nyt huomioidaan. Voisiko tämä olla teilläkin osasyy? Ja tietty nuo pikkuiset sitten kokeilevat rajoja, mutta pitäkää tosiaan mielessä että ovat pikkuisia, älkääkä vaatiko samaa kuin aikuisilta...

 

[canis]

Ja tietty nuo pikkuiset sitten kokeilevat rajoja, mutta pitäkää tosiaan mielessä että ovat pikkuisia, älkääkä vaatiko samaa kuin aikuisilta...

Toisten satuttamiseen on kuitenkin puututtava välittömästi, eikä vaan nolostella ja päivitellä että mites se meidän rasavilli nyt noin... Jos ei puhetta eikä kieltoa vielä ymmärrä, niin lapsi kainaloon ja kotiin. Koirakin oppii ehdollistamalla, joten kyllä hyvinkin pieni lapsi oppii nopeasti yhdistämän asian A seuraukseen B.

 

[ennustajaeukko?]

"Minua ei kyllä kukaan millään leikkiautolla löisi, älkää nyt hyvät ihmiset ihan hulluja olko. Ja se, että on muka niin pieni, ettei ymmärrä. Siinähän alkaa pian ymmärtämään, ettei pienokainen ole maailman napa ja että maailmassa on pelisäännöt. "
Jaa-a, aika vaikea sitä on edeltä käsin tietää,että milloin lapsi mäiskäisee lelulla, joten mitenpä estät?
Mahtavan opettavaisia äitejä tuntuu täällä vauvoilla olevan, about ½vuoden iässä pitää osata käytöstavat, käydä omatoimisesti potalla ja sitä rataa. Ihan olen kyllä kateellinen, oma lapseni kun on aika uhmakas ja käyttää vaippoja yli vuodenkin ikäisenä =(

 

[Tinttura]

Ja tietty nuo pikkuiset sitten kokeilevat rajoja, mutta pitäkää tosiaan mielessä että ovat pikkuisia, älkääkä vaatiko samaa kuin aikuisilta...

Toisten satuttamiseen on kuitenkin puututtava välittömästi, eikä vaan nolostella ja päivitellä että mites se meidän rasavilli nyt noin... Jos ei puhetta eikä kieltoa vielä ymmärrä, niin lapsi kainaloon ja kotiin. Koirakin oppii ehdollistamalla, joten kyllä hyvinkin pieni lapsi oppii nopeasti yhdistämän asian A seuraukseen B.

No en minä missään väittänytkään ettei toisen satuttamiseen tarvitse puuttua.
Täällä kyllä aina luetaan rivien välistä ja ymmäetetään aina väärin...

 

[kata..]

Ehottomasti kieltää ja viedä tilanteesta pois,mutta silmää osui Supernannyn ohje,eli jäähy ja sitä reilu vuoden ikäseen ei voi soveltaa!!!
Älkää vaan ruvetko jäähyttämään noin pientä,ei alle 3 vuotias ymmärrä jäähyä ja sen merkitystä.Siellähän on tarkoitus miettiä tekoansa ja pyytää anteeksi kun rangaistus on kärsitty.

Selkeesti vain pois tilanteesta ja jyrkkä ei saa.
Kyllä sitä pieni oppii pian.
joka kerta kun menee mukavaan paikkaan ja kättäytyy huonosti-lähetään pois.Kerran voisi varoittaa ja tokasta lähteä.

 

[Aioli]

Miksi vastakkainasettelu? TämänKÄÄN asian ei kai tarvitse olla mustavalkoinen; joko ollaan sallitaan kaikki mäiskiminen ja mesominen tai vaaditaan jopa alle puolivuotiaalta vauvalta "normaalia käytöstä" ja sovelletaan samoja kasvatusoppeja kuin koiriin. Kurin ja "pakkovallan" ylikorostaminen vauvaikäisten kasvatuksessa kummastuttaa, ihan kuin olisi jotenkin pahasta olla lempeä (mutta määrätietoinen). Kovin pienellä ei yksinkertaisesta ole tarvittavia kognitiivisia valmiuksia aikuisen harkitsevaan käytökseen, joten sellaisen vaatiminen on minusta kohtuutonta. Jokaiselta vaaditaan ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaan. Ja perään vielä tällä palstalla puolipakollinen lisäys, että tämä vain minun vaatimaton mielipiteeni ja jokainen tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla, niin ei tarvitse vetää herneitä nenään.

 

[Ihmettelijä-]

No onko sinusta Aioli ok jos sinun lastasi tulee joku raapimaan naamasta ja tönimään leikkipaikalla jossa lapsen perusoletus on että hän on turvassa ja saa mukavasti leikkiä toisten lasten kanssa? Onko sinusta hyväksyttävää että äiti vain hymähtää tapaukselle ja nostaa poikansa sivuun ja hetken päästä poika on taas jonkun kimpussa?
Kyllä tämän kaltaisissa asioissa mielestäni vastakkainasettelu on ihan perusteltua: toiset selvästi sallivat väkivaltaista käytöstä ja toiset eivät. Kannattaa oikeasti miettiä kummalle puolelle itse nyt asettuu ja mikä on lopputulos.
Välimuotoja sitten toisissa asioissa, mutta kyllä mielestäni tällaisessa käytöksessä on vain yksi ja ainoa oikea tapa eli väkivaltaa ei hyväksytä piste.
Ja kyllä nuo sinun juttusi nyt ovat tämän ketjun perusteella pitkästi liioiteltuja etkä voi yhden kirjoittajan yhdestä esimerkistä muokata puolen ketjun kantaa. Rajansa kaikella myös kärkkäillä ja vääristävillä kommenteilla toisten kirjoituksista.
Omasta mielestäni koiraesimerkki oli hyvä sillä miettikääpä minkäikäinen lapsi on älyllisesti koiran tasolla? Veikkaan että aika pieni ja jos kerran koira oppii johdonmukaisuudesta ja jatkuvista toistoista helposti vaikka mitä asioita niin miten voidaan väittää ettei pienen lapsen älykkyys siihen riittäisi? Eikä se edelleenkään silti tarkoita mitään hitlermäistä kuria tai rakkauden/lempeyden puutetta todellakaan.

 

[Aioli]

Ihmettelijälle, vastauksena kysymykseen "onko ok jos lastasi tulee joku raapimaan naamasta..?", ei tietenkään ole. Viestini ei käsitellyt sanallakaan naaman raapimista, joten en tiedä miksi tätä minulta tivaat.

Vastakkainasettelulla en viitannut väkivaltaisen käytöksen sallimiseen, siinä kohtaa joko ilmaisin itseäni epäselvästi tai sinä tulkitsit rivien välistä mitä halusit. Viittasin yleisemmin suhtautumiseen pienen lapsen kasvatukseen, lähinnä ohjaamiseen pois ei-toivotusta käyttäytymisestä ja lapsen kehitystason mukaisiin odotuksiin. Tähän liittyen ketjussa on minusta ollut jyrkkiä näkemyksiä ja niihin reagoin. Ja nähdäkseni ihan asiallisesti, en "muokkaamalla puolen ketjun kantaa" "liioittelemalla" tai "vääristelemällä", kuten ei-niin-ystävällisesti sanailit. Enkä suosituksestasi huolimatta ole nyt valitsemassa puolta minkään leirin välillä. Eikö täällä ole tarkoitus keskustella eikä rakentaa vastakkainasetteluja?

Sinun mielestäsi vauvan kasvatuksen rinnastaminen koirankasvatukseen on osuvaa, minusta ei. Perustelusi eivät sovi minun ajatusmaailmaani, mutta ehkäpä kestän sen

Ihan mainion ohjeen muuten esitit itseäsikin ajatellen: Rajansa vääristelevillä kommenteilla toisten kirjoituksista.

 

[koiria ja lapsia]

Sinun mielestäsi vauvan kasvatuksen rinnastaminen koirankasvatukseen on osuvaa, minusta ei.

Pienen lapsen ja koiran oppimismekanismit ovat keskenään hyvin samanlaiset. Ihminenkin on eläin, puhetta ja loogista ajattelua vailla olevat vauvat eivät tosiaankaan ole älyllisesti millään tavoin koirien yläpuolella (oikeastaan päin vastoin ja vaikka ehdollistaminen kuulostaa sanana epämiellyttävältä, se toimii ja sopii hyvin kasvatukseen.
Koirien ja lasten on molempien opittava yhteiset pelisäännöt, jotta ongelmilta vältytään, ja molempien kanssa pärjää johdonmukaisuudella, vaikka lapsen kohdalla puhutaankin "kasvatuksesta" ja koiran kohdalla "koulutuksesta". Jos tämä fakta mielestäsi tarkoittaa sitä, että lapsia ja koiria verrataan ylipäätään keskenään, se on sinun ongelmasi.

 

[Aioli]

Sinun mielestäsi vauvan kasvatuksen rinnastaminen koirankasvatukseen on osuvaa, minusta ei.

Jos tämä fakta mielestäsi tarkoittaa sitä, että lapsia ja koiria verrataan ylipäätään keskenään, se on sinun ongelmasi.

Hyvä "koiria ja lapsia", kumpi sitten oletkaan,

Saanko kysyä, millä pätevyydellä esittelet täällä faktoja? Intohimoisena koiraihmisenä, lasten kognitiivisen kehityksen tuntijana vai sekä että? Kun faktat on hallussa, olet varmasti tietoinen myös siitä, että esittämistäsi yhtäläisyyksistä huolimatta koiran ja vauvan kehityksessä on myös eroja. Varmasti olet faktoja selvittäessäsi törmännyt myös siihen, että tälle ehdollistamiseen perustuvalle kasvatusnäkemyksellesi löytyy myös täydentäviä ja jopa eriäviä näkemyksiä. Faktoja on moneen lähtöön, riippuu siitä, kuka mitäkin faktana esittelee.

Minusta ei myöskään ole mikään ongelma, jos ihmisillä on eriäviä näkemyksiä. Sinähän tuossa esität, että jos en näe asioita kanssasi samoin, minulla on ongelma. Kiinnostava tietysti elämänkatsomus sekin.

 

[3 lapsen äiti]

Jos taapero tönii, raapii, puree tai ottaa lelun toisen kädestä, niin olen puuttunut asiaan heti samantien. Mielestäni tuollaisen 1-1,5 vuotiaan lapsen kanssa onkin tosi raskasta, koska lapsi ei opi kerrasta eikä kahdestakaan käyttäytymissääntöjä, vaan se vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa. Kun kerta toisensa jälkeen toimii systemaattisesti, niin tulostakin tulee. Jos lapsi ei suostu tottelemaan, vaan esim. hiekkalaatikolla vetää lelua kaverin kädestä pois, niin lelu takaisin kaverille ja omalle lapselle voi tarjota toista lelua tilalle tai vaikka viedä hänet rauhoittumaan toiselle puolelle leikkipuistoa. Tuon ikäinen lapsi yleensä unohtaa asiat nopeasti, joten hänen mielenkiintoaan voi yrittää ohjata toisaalle.

Lapset leikkivät aluksi rinnakkaisleikkejä eli esim. hiekkalaatikolla katsotaan mitä toinen tekee ja yritetään matkia sitä samaa. Vasta noin 3-vuotiaana yhteisleikki sujuu ja silloinkin leikki sujuu parhaiten, jos toinen leikkijä on vanhempi esim. isompi sisarus. Periaatteessa siis leikkeihin joutuu puuttumaan aika lailla 1-3 vuotiaiden osalta.

Tietysti leikkien onnistumiseen vaikuttaa myös esim. väsymys tai ylipäätään se, onko lapsi saanut tarpeeksi liikuntaa ja kiireetöntä aikaa omien juttujensa tekemiseen. Lapsellakin pitäisi olla aikaa leikkeihin eikä niin, että aina on kiire paikasta toiseen.

AP:lle sanoisin, että lapsesi vaikuttaa ihan normaalilta, touhukkaalta energiapakkaukselta. Yritä vain jaksaa olla kieltämisessä johdonmukainen. Kyllä hän oppii, mutta ei pidä vaatia liikoja häneltä.

 

[Niiskulainen]

Hei! Laitampa tässä linkin jota lueskelin.

Tässä on tietoa lapsen kiukusta ja uhmasta tosi hyvä linkki ; http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php